Hyppää sisältöön

Kuukauden kokoelmateos

Tämä teos puhuttelee – yleisön poiminnat kokoelmasta

Taidemuseon kokoelma pitää sisällään upeita ja elämyksellisiä teoksia tunnetuilta taiteilijoilta vuosikymmenten varrelta. Haluamme tuoda kokoelman teoksia kaikkien nähtäväksi kuukausittain vaihtuvilla kokoelmanostoilla. Mikä parasta, valinnan tekevät kajaanilaiset itse! Mukana ovat jo olleet muun muassa päiväkoti- ja koululaisryhmä, yrityselämän edustaja, virkamies ja poliittinen päättäjä. Valittu teos on esillä taidemuseossa noin kuukauden, meneillään olevan näyttelyn avoinnaolon mukaan. Teokset esitellään myös verkossa ja some-kanavillamme.

Syyskuun kokoelmateos

Markku Keränen
Toinen kesä III, 1981, tempera kankaalle

Taidemaalari Markku Keränen (s. 1945) löi itsensä läpi 1970-luvulla maalauksilla, jotka käsittelevät ihmissuhteita ja ihmisen kaipuuta toisen luo. Tanssista, jonka Keränen maalasi asuessaan Hailuodossa tuli hänen tuotantoonsa eräänlainen kestoaihe. ”Tanssivat parit ovat elämän näyttämöllä, tanssi on elämä ja elämä on tanssia”, on Keränen itse luonnehtinut aihettaan. Hän kertoo ilmaisevansa maailmaansa ihmishahmoilla. Myös Hailuodon esteetön valo, merestä nouseva ja siihen laskeva aurinko hehkuu Keräsen töissä. Vuosikymmenten saatossa figuratiivisuus Keräsen teoksissa on vähentynyt ja ilmaisu on muuttunut alati abstraktimpaan suuntaan, mutta ihminen on silti säilynyt teosten lähtökohtana – samoin Hailuodon valon vaihtuvat vivahteet.

Valinnasta

Suomen Saksan-instituutin johtajana kesäkuussa aloittanut Mikko Fritze vieraili Oulussa tutustumassa vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkiin ja hankkeessa yhdessä 32 kaupungin ja kunnan kanssa mukana olevaan Kajaaniin. Kajaanissa Fritze pääsi tutustumaan muun muassa taidemuseon kokoelmaan, josta pyysimme häntä valitsemaan syyskuun kokoelmateoksen.

Fritzen ehdoton ykkösvaihtoehto olisi ollut Markku Keräsen maalaus Tanssi vuodelta 1976, mutta valitettavasti se ei kokonsa puolesta mahtunut kokoelmateosten esittelyyn varatulle seinälle. Koska Keräsen ilmaisu puhutteli Fritzeä, hän valitsi taiteilijan Toinen kesä III -maalauksen, jossa häntä viehätti Keräsen kyky vangita kankaalle nuoren parin herkän hapuilevat kosketukset, joissa on sekoitus nuoruuden ja kokemattomuuden kömpelyyttä.

Markku Keränen: Tanssi, 1976, tempera. Kajaanin taidemuseon kokoelma

Kuukauden kokoelmateokset 2021

 

 

  • Outi Heiskanen: Tanssi, 1983, etsaus

    Taidegraafikko, performanssitaiteilija, akateemikko Outi Heiskanen (s. 1937 Mikkelissä) tunnetaan ihmisiä, eläimiä ja taruolentoja kuvaavista pienikokoisista metalligrafiikan töistä, joista on kasvanut kokonainen perhe ja heimo, pensastuulikansa. Heiskanen on kehittänyt tekniikkaa, jossa hän luo uusia uniikkeja teoksia käyttämällä uudestaan vanhoja laattoja, yhdistellen kuvaan osia eri painolaatoilta.

    Heiskanen kuuluu Bellinin Akatemian ja Record Singers -taitelijaryhmien ydinjoukkoon, jotka järjestivät poikkitaiteellisia happeningeja, performansseja ja teatraalisia laulutuokioita erityisesti 1970-80-luvuilla. Hän toimi vuosina 1992–1994 Kuvataideakatemian grafiikan linjan professorina, ja oppilaitoksen rehtorina 1994–1995. Vuonna 2004 tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Heiskaselle akateemikon arvonimen.

     

    Joulu- ja tammikuun kokoelmateokset valitsi monipuolinen muusikko, viulu- ja barokkiviulutaiteilija, laulaja, Kaukametsän kamariorkesterin konserttimestari, Kainuun musiikkiopiston viulunsoiton lehtori, sekä Barokki soi -festivaalin taiteellinen johtaja Minna Tuhkala.

    Tuhkala ihastui Veikko Hirvimäen Ihmisen haju -veistokseen heti ensisilmäyksellä. Veistoksessa viehätti sen ilmeikkyys, asento ja olemus, jossa on sekä eläimen että ihmisen piirteitä. Koiranomistajana Tuhkala kertoo myös hyvin ymmärtävänsä ajatuksen ”ihmisen hajusta”. Lisäksi teoksen tärkeä ekologinen sanoma ihmisen toiminnan vaikutuksista ilman ja koko luonnon saastumiseen vetosi muusikkoon.

    Tuhkala oli niin innostunut saamastaan ”kunniatehtävästä”, kuten hän itse valitsijan roolinsa koki, että hän sai mahdollisuuden valita toisenkin itseään puhuttelevan teoksen, Outi Heiskasen ilmavan kepeän, onnellista olotilaa huokuvan Tanssin.

  • Veikko Hirvimäki: Ihmisen haju I, 2000, pronssi

    Vihreän herätyksen 2000-luvulla kokenut kuvanveistäjä Veikko Hirvimäki puhuu luonnon puolesta niin teostensa aiheiden kuin materiaalivalintojen kautta; taiteilija käyttää nykyään teostensa raaka-aineena pääsääntöisesti puuta ja kiveä. Hirvimäen ekologiset pohdinnat ovat hätkähdyttävän ajankohtaisia. Susi kaasunaamarissa on kuin suora kommentti nykyiseen korona-aikaamme, ennustus, joka toteutui 20 vuotta myöhemmin.

    Petäjävedellä vuonna 1941 syntynyt Veikko Hirvimäki aloitti kuvataiteilijan uransa taidemaalarina, mutta siirtyi 1980-luvulla kuvanveistäjäksi. Hän tuli suomalaisten tietoisuuteen 1980-90-lukujen julkisilla veistoksillaan, joista tunnetuin on Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus Helsingissä. Hirvimäki on asunut ja työskennellyt 1990-luvulta lähtien Sveitsin Ballaiques’ssa.

     

    Joulu- ja tammikuun kokoelmateokset valitsi monipuolinen muusikko, viulu- ja barokkiviulutaiteilija, laulaja, Kaukametsän kamariorkesterin konserttimestari, Kainuun musiikkiopiston viulunsoiton lehtori, sekä Barokki soi -festivaalin taiteellinen johtaja Minna Tuhkala.

    Tuhkala ihastui Veikko Hirvimäen Ihmisen haju -veistokseen heti ensisilmäyksellä. Veistoksessa viehätti sen ilmeikkyys, asento ja olemus, jossa on sekä eläimen että ihmisen piirteitä. Koiranomistajana Tuhkala kertoo myös hyvin ymmärtävänsä ajatuksen ”ihmisen hajusta”. Lisäksi teoksen tärkeä ekologinen sanoma ihmisen toiminnan vaikutuksista ilman ja koko luonnon saastumiseen vetosi muusikkoon.

    Tuhkala oli niin innostunut saamastaan ”kunniatehtävästä”, kuten hän itse valitsijan roolinsa koki, että hän sai mahdollisuuden valita toisenkin itseään puhuttelevan teoksen, Outi Heiskasen ilmavan kepeän, onnellista olotilaa huokuvan Tanssin.

  • Kari Huhtamon veistos Seisova figuuri (1981) kuvattuna eri kulmista

    Kari Huhtamo
    Seisova figuuri, 1981, teräsveistos

    Kari Huhtamo (s.1943) tunnetaan parhaiten kuvanveistäjänä, jonka pääasiallinen materiaali on ollut 1970-luvulta alkaen ruostumaton, haponkestävä teräs. Huhtamon ensimmäinen huomattava julkinen veistos oli Rovaniemellä sijaitseva Lapin jälleenrakentamisen monumentti vuodelta 1977. Veistosten, mitalien ja muotokuvien lisäksi hänen tuotantonsa käsittää litografioita, serigrafioita ja tekstiiliteoksia. Huhtamon grafiikassa toistuvat veistosten pelkistetyt, sulavat muodot ja viivat hienostunein väriyhdistelmin toteutettuina. Niiden leikkisyys ja liike tuovat mieleen Alexander Calderin värikkäät mobilet.

    Kajaanin lyseon 8 D -luokka valitsi kesäkuun kokoelmateoksen Taidetestaajat-vierailunsa yhteydessä. Tiukka äänestystulos johti tasapeliin Kari Huhtamon ja Riitta Uusitalon teosten välillä. Kari Huhtamon teräsveistos Seisova figuuri (1981) oli oppilaiden mielestä todella hieno. Perusteluissa sanottiin muun muassa: siinä on omanlaistaan mystisyyttä, kaikilla on siitä oma käsitys.

  • Kaija-Riitta Iivonen:
    Monumentin tekijät, 1983, keramiikkaveistos

    Porvoolainen kuvanveistäjä ja keraamikko Kaija-Riitta Iivonen (s. 1942) on naivistina tunnettu, arjen tapahtumia humoristisesti kuvaava satiirikko. Alun perin graafikoksi opiskellut Iivonen valmistui Taideteollisen oppilaitoksen graafiselta osastolta vuonna 1967. Hän opiskeli grafiikan ohella kuvanveistoa muun muassa Heikki Häiväojan johdolla. Muotoilija Kaj Franckin pyynnöstä Iivonen meni työskentelemään Arabian tehtaille vuonna 1971 ja perehtyi siellä saveen taideteosten ja esineiden materiaalina. Monet Iivosen teokset ovat pieniä veistoksia, mutta hän on koonnut näyttelyihin niistä myös kokonaisia tilateoksia, joissa on kymmeniä tai jopa satoja yksittäisiä töitä.

    Maaliskuun kokoelmateoksen valitsi Kainuun Kuriiri Oy:n toimitusjohtaja Ville-Pekka Tikkanen, joka on työnsä ohessa päässyt tutustumaan taidemuseon kokoelmateoksiin tarjotessaan kuljetus- ja kantopalveluja teosten siirtojen yhteydessä.

    Kaija-Riitta Iivosen Monumentin rakentajat kolahti Tikkaseen heti. Veistoksessa viehättivät sen lapsenmielisyys ja iloinen tunnelma. Lisäksi teos on sellainen, josta oma tytär Aava saattaisi tykätä.

  • Juhani Linnovaaran teos Päivänvarjo, 1981, värilitografia, serigrafia

    Juhani Linnovaara: Päivänvarjo, 1981, värilitografia ja serigrafia

    ”Tiedän etten koskaan tule täysoppineeksi. Pitäisi olla ikuisesti lapsi. […] Kun ihmisestä tulee aikuinen, hän kuolee. Niin kauan kun on lapsi ja lapsenmielinen, on täällä oleminen mielekästä.”  (Juhani Linnovaara)

    Juhani Linnovaaran (s. 1934) tarkoin siveltimenvedoin maalatut surrealistiset teokset tekivät lähtemättömän vaikutuksen yleisöön ja kriitikoihin jo hänen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Helsingissä vuonna 1959. Pitkällä urallaan jatkuvasti uudistunut Linnovaara on pystynyt vuosien varrella omaksumaan erilaiset taidesuuntaukset luontevasti omaan kuvalliseen ilmaisuunsa ja tarjonnut ne katsojille satiirin ja huumorin sävyttäminä. Pro Finlandialla ja professorin arvoniemellä palkittu taiteilija on saavuttanut teoksillaan myös huomattavaa kansainvälistä menestystä.

    Huhti-toukokuun kokoelmateoksen valitsi Kajaanin kaupungin hallintojohtaja, kaupunginlakimies Tuija Aarnio. Juhani Linnovaaran Päivänvarjo hurmasi Aarnion kertaheitolla raikkaalla värimaailmallaan ja monitulkintaisuudellaan. Onko ihminen Aurinkokuningas vai onko jokin voima murentamassa meitä, tuntuu teos kysyvän. Voimauttavat värit ja teoksen hyväntuulinen humoristisuus tuovat kuitenkin Aarnion mielestä juuri tähän aikaan sopivaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kenties pääsemme vielä joskus lomalle aurinkorannalle, lupailee teoksen päivänvarjo.

  • Kuva Elina Luukasen teokseseta Venezia (1992)

    Elina Luukanen
    Venezia, 1992, etsaus, akvatinta

    Maaliskuun alussa 80 vuotta täyttänyt taidegraafikko Elina Luukanen opiskeli arkkitehtuuria ja humanistisia aineita, kunnes työskentely äidin, taiteilija Lea Ignatiuksen assistenttina vei lopullisesti taidegrafiikan maailmaan. Pentti Kaskipuron oppilaana Luukasesta kasvoi persoonallinen taiteilija, jonka tuotantoa on esitelty laajasti niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoilla. Viehtymys arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä kohtaan näkyy Luukasen tuotannossa, jossa pääosassa ovat erilaiset tilat, talojen portaikot, yksityiset kirjastot, tilasta toiseen johtavat oviaukot ja kerrostaloalueiden takapihat. Luukasen hillitty väriskaala vaihtelee ruskean eri lämpimyysasteista ultramariininsinisen viileyteen.

    Kajaanin runoviikon taiteellisena johtajana vuodesta 2018 toiminut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Kati Outinen valitsi heinäkuun kokoelmateoksen. Elina Luukasen Venezian hienostunut värimaailma ja taiteilijan rikas viiva, joka vaikuttaa vapaalla kädellä piirretyltä, hurmasivat Outisen. Lisäksi seinän rapistunut kuvio on hienosti toteutettu, ja tyhjät portaat houkuttavat kiipeämään ylös, eteenpäin.

  • Riitta Uusitalo
    Grafiikkaopisto I, 1990, kuvituskuvaoriginaali

    Kuvataiteilija Riitta Uusitalo (s. 1960) valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1984. Maalausten lisäksi Uusitalo on tehnyt grafiikkaa, sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä erilaisia kuvituksia. Hän on myös aktiivisesti opettanut sarjakuvan teoriaa ja käytäntöä, ja hänen sarjakuvansa toimivat havaintoesimerkkeinä lapsille suunnatussa oppikirjassa Grafiikkaopisto I. Taiteilija on palkittu muun muassa Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinnolla 1990, Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla 1993 ja Lastenkulttuurin Valtionpalkinnolla 2002.

    Kajaanin lyseon 8 D -luokka valitsi kesäkuun kokoelmateoksen Taidetestaajat-vierailunsa yhteydessä. Tiukka äänestystulos johti tasapeliin Riitta Uusitalon ja Kari Huhtamon teosten välillä. Riitta Uusitalon kuvituskuvaoriginaali vetosi oppilaisiin huumorillaan.

  • Pirkko Valon teos Odotamme aamuun, 1981, akvarelli paperille

    Pirkko Valo
    Odotamme aamuun, 1981, akvarelli paperille

    Taidemaalari Pirkko Valo (1943–2009) oli luontoa rakastava mystikko, jonka maalauksissa esineet heräävät henkiin ja eläimet muistuttavat ihmisiä. Valon työt ovat usein pienikokoisia, intiimejä kurkistuksia taiteilijan maailmaan ja tarinoihin. Taiteilijaperheen elämästä, omasta tyttärestä ja ympäröivistä esineistä tuli malleja työskentelyyn. Tuotannossaan hän kuvasi vahvasti naiseutta ja miehen ja naisen välistä suhdetta. Valon taiteellinen tuotanto ajoittui 1970- ja 80-luvuille.

    Kajaanin runoviikon taiteellisena johtajana vuodesta 2018 toiminut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Kati Outinen valitsi elokuun teokseksi  Pirkko Valon mielikuvitusta kiehtovan Odotamme aamuun. Kati Outinen tulkitsee teosta:

    ”Kahden valonlähteen valaisemassa kuvassa hirsituvasta avautuu ikkuna ulos kypsään luontoon, jossa on jotain elokuun valoa; valmistaudutaan pimeään vuodenaikaan. Teoksesta huokuu tyytyväisyys, paikkaan asettuminen. Leikkisä eläin voisi olla iloinen villisika, vaikka näyttää koiralta. Tyhjä tuoli eläimen vieressä odottaa istujaa.”