Hevosen Suomeen tulosta ei ole tarkkaa tietoa. Hevosen esiintymisestä on joitakin rautakaudelle eli ajanlaskumme ensimmäisille vuosisadoille ajoitettuja löytöjä, kuten kuolaimia ja hevosenkenkiä. Hevosen hahmo on joskus ollut myös koristeaiheena rautakautisissa esineissä. Aluksi hevosia on käytetty vain Etelä-Suomessa ja pohjoisessa käytettiin poroja.
Kainuuseen hevonen lienee tullut 1500-luvulla uudisasukkaiden ja sotajoukkojen mukana, mutta hevosten määristä ei ole tietoa. 1620-luvulla alettiin Kainuussakin kerätä karjaveroa ja varhaisimpien listojen mukaan vuonna 1622 Kainuussa oli 187 hevosta ja 44 varsaa. Hevoset yleistyivät vähitellen, kunnes Isonvihan aikaan 1700-luvun alussa kanta jälleen romahti taisteluiden, ankarien olosuhteiden ja ryöstämisen vuoksi.
Hevoset olivat ennen paljon nykyistä pienempiä. Jo kuningas Kustaa Vaasa 1500-luvulla toi Suomeen isompikokoista hevosrotua Keski-Euroopasta. Jalostuskokeiluja oli myöhemminkin, mutta suomalaiset hevoset olivat kuitenkin melko pieniä aina 1800-luvun lopulle asti.
1700- ja 1800-luvulla hevosia kasvatettiin Karjalassa, Savossa ja Hämeessä maatalouden lisäansioina ja niitä kaupattiin muualle Suomeen sekä Venäjälle. Vielä 1800-luvulla Pohjois-Suomessa on tammoja yleisesti väheksytty ja vain oriita pidettiin hyvinä työhevosina. Suomalainen sananlasku kuvaa asiaa: ”Ei oo piika ihminen eikä tamma hevonen eikä harakka lintu.”
Hevosta käytettiin Länsi-Suomen peltoviljelyalueella jo keskiajalla peltotyössä. Itä-Suomen kaskimailla hevonen tuli hitaasti käyttöön viljelystyössä. Hevosta on kuitenkin aina arvostettu kaikkialla paljon ja sille on annettu parempaa ruokaa kuin muille kotieläimille. Ennen oli yleisenä tapana, että hevosen juottoastia oli asuintuvassa, ja hevonen pääsi talvella ajosta tultua sisälle juomaan ja usein appeensakin syömään.
Hevosella oli hyvin monenlaista käyttöä maataloudessa: viljelymaiden raivausta, äestämistä, kyntämistä ja jyräämistä, mitkä tapahtuivat yksinkertaista laitetta vetämällä. Maatalouskoneiden yleistyttyä 1800-luvulta lähtien hevosta käytettiin kylvämisessä, niittämisessä ja haravoinnissa. Lisäksi hevostöitä ovat olleet viljelytuotteiden ja muiden tavaroiden kuljetukset sekä metsätyöt.
1950-luku oli Suomessa voimakasta muutoksen aikaa, mutta Kainuussa muutos kävi hitaammin. Maakunnan traktorimäärä ylitti tuhannen koneen rajan vuonna 1957 ja samaan aikaan hevosia oli täällä vielä 7.000. Traktorien määrä ylitti hevosten määrän vasta 1960-luvun lopulla.