Ämmän ruukin perusti Hyrynsalmen kirkkoherra Johan Wegelius Suomussalmen Ämmäkosken partaalle vuonna 1841. Ruukki sai käyttöönsä kosken molemmat rannat ja sille myönnettiin 20 vuoden verovapaus. Ylevänä tavoitteena Kainuun ruukeilla oli sivistyneistön halu helpottaa rahvaan surkeaa taloudellista tilannetta antamalla sille ansiotyötä.
Ruukin alku oli vaatimaton ja Johan Wegelius kuoli jo vuonna 1845. Hänen poikansa Adolf ja Johan jatkoivat toimintaa, mutta ruukkia ei saatu tuottavaksi. Ongelmana olivat malmin kuljetus ruukkiin ja valmiiden rautaharkkojen kuljetus markkinoille. Puute oli myös ammattitaitoisesta työvoimasta.
Vuonna 1855 Wegeliukset myivät ruukin Hyrynsalmen nimismies Karl Alarik Castrénille ja tämä myi sen vuonna 1857 edelleen oululaiselle liikemiesryhmälle. Nämä saivat edelleen 20 vuoden verovapauden ja rahalainan toiminnan kehittämiseksi. 1860-luvulla alueelle nousikin uusia rakennuksia, mutta samalla ruukki vaihtoi jälleen omistajaa ja ajautui Utajärvellä toimineen Kurimon ruukin alaiseksi.
Vuonna 1865-1868 toiminta oli vilkasta, mutta kannattavaksi ruukkia ei saatu. Se ajautui konkurssiin vuonna 1869. Vielä 1870-luvulla ruukki oli muutaman vuoden englantilaisten liikemiesten johdossa ja tuotanto kohosi ennätyslukemiin. Silti tuloksena oli jälleen konkurssi. Vähitellen ruukki rapistui ja raunioitui.
Kainuun muilla ruukeilla oli samanlaisia ongelmia. Tuotteita oli vaikea saada markkinoille pitkien matkojen takaa, työväki ei ollut asiantuntevaa, paikoin hiilien saannissakin oli vaikeuksia ja silloin tällöin tulipalot tekivät tuhojaan. Ruukeilla oli silti vaikutusta ympäristöönsä. Osa väestöstä sai palkkatyötä ja työssä saatu ammattitaito toi mukanaan ammattiylpeyden, joka erotti tekijänsä muusta väestöstä. Vaativimpiin ammattitöihin houkuteltiin ammattimiehiä muualta ja heidän mukanaan Kainuuseen tuli uusia tapoja – ainakin ruukeissa järjestettyjä juhlia muisteltiin vielä vuosikymmenien kuluttua.
Kirjallisuutta:
Matti Huurre – Oiva Turpeinen, Leipä luonnosta. Suomussalmen historian kymmenen vuosituhatta. Keuruu 1992.