Hyppää sisältöön

There is always a great woman behind a great man!

I am Carl Wideman, a very ordinary Britt, who arrived for the first time in Finland for the the autumnal chills of 1984. Arriving on a Finnair DC9 at Kajaani airport. I had planned a surprise visit to the home of my ‘holiday romance’ Finnish girlfriend. We met by chance in Morocco as my submarine stopped for some rest and recovery on the way back from an operational patrol in the Falklands.

How times have changed. Today, I have lived and worked for almost thirteen years here in Kajaani, having married the very same Finnish woman in the UK in 1985. It was a health event that spurred our decision to move to Finland in 2008. The plan was to “semi-retire” and lead a simple and less stressful life here in the forest. I sold my businesses and got on a plane with my wife and daughter to start a new life chapter.

I was very privileged to find work almost immediately, my new employer was actively seeking to employ more international experts and my CV was scattered with military service, corporate management and latterly start up entrepreneurship and subsequently senior management in the financial services sector, this was a good fit for the new role I was to undertake.

If I am brutally honest with myself and reflective upon the reasons behind my smooth integration into working life in Finland, it was facilitated by the incredibly generous Finnish colleagues that I was surrounded by. They were always willing and very able to step in and help me in my everyday language and cultural shortcomings. Educated, kind and personable these relationships blossomed and now form the basis of a very trusted and valued group of friends.

If I was to give one piece of advice to anyone arriving to live and work in Finland, it would be to find a Finnish work partner with whom you could pair up, learn from. I am sure that the right kind of person will also see the opportunity to also learn from you

Carl Wideman

Of course, I came across a rare scattering of people who were not willing to accept my weaknesses or shortcomings, a few who behaved unpleasantly, and this was just as I had seen in my years of working in other countries. This was quite normal to expect and has never really prevented me from finding a good work/life balance and access to opportunities during my time living in Finland.

If I was to give one piece of advice to anyone arriving to live and work in Finland, it would be to find a Finnish work partner with whom you could pair up, learn from. I am sure that the right kind of person will also see the opportunity to also learn from you. This kind of equitable approach is exactly what will bring you and your newfound partner the most enriching and successful working relationship. Finns are generally very trustworthy and also value reciprocal trust highly. I have been very lucky to have found such relationships in both my personal and professional life in Finland. I have found learning the language to be a huge barrier for me personally, this has not stopped me from fully integrating into living and working into Finland.

Sometimes I wish that citizenship was not so heavily based upon language, impressive levels of education mean that Finnish folk are highly gifted in the grasp of foreign languages. In my opinion integration is about accepting and living within the laws of a country and being able to contribute to the success of a country. I hope that someday this will be more appreciated but today the laws are as they are, I must accept them. This doesn’t mean I can’t hope for change someday, my application is all ready to go !

I have zero regrets in relation to moving to make Finland my home in 2008 and subsequent events, such as the horrible BREXIT have made me even more sure that Finland is truly my home. The values, the people and the country itself has provided my whole family, children and grandchildren with a place that we can all feel is home.

This text has been published in Kotona kansainvälisessä Kainuussa magazine on 25.8.2021.

Kaiken takana on nainen!

Olen Carl Wideman. Hyvin tavallinen britti, joka saapui Suomeen ensimmäisen kerran syksyn viileyteen vuonna 1984. Saavuin Kajaanin lentokentälle Finnairin DC-9:llä. Olin suunnitellut yllätysvierailun lomaromanssini, suomalaisen tyttöystäväni, luokse. Tapasimme sattumalta Marokossa, minne olin rantautunut sukellusveneellä viettämään lepoaikaa paluumatkalla partioimasta Falklandinsaarilla.

Kylläpä ajat ovat muuttuneet siitä hetkestä. Nyt olen työskennellyt ja asunut lähes 13 vuotta täällä Kajaanissa ja olen yhä saman suomalaisen naisen kanssa, jota tulin tapaamaan tuolloin 1984. Menimme naimisiin Britanniassa vuonna 1985. Terveydellisistä syistä päätimme muuttaa Suomeen vuonna 2008. Suunnitelmissani oli jäädä puoliksi eläkkeelle ja nauttia yksinkertaisesta ja stressittömästä elämästä Kainuun metsissä. Myin omistamani yritykset ja nousin vaimoni ja tyttäreni kanssa lentokoneeseen valmiina kääntämään uuden sivun elämässäni.

Olin etuoikeutettu, että löysin töitä melkein heti muuttoni jälkeen. Uusi työnantajani etsi aktiivisesti kansainvälisiä asiantuntijoita, ja koska CV:ni oli sekava kokonaisuus Ison-Britannian merivoimia, yritysten johtotehtäviä, start up -yrittäjyyttä ja sittemmin myös ylemmän johdon asiantuntijuutta rahoitusalalla, olin sopiva siihen rooliin, johon ryhdyin.

Tärkein neuvoni Suomeen töihin tai asumaan tulevalle henkilölle on etsiä suomalainen työkaveri, jonka kanssa voi lyöttäytyä yhteen, ja jolta voi oppia. Olen varma, että oikea henkilö tunnistaa myös sen, että ehkä hän voi oppia myös sinulta.

Carl Wideman

Olen pohtinut, miten onnistuinkaan integroitumaan niin sujuvasti suomalaiseen työelämään. Syynä täytyi olla kaikki ne uskomattoman avuliaat suomalaiset kollegat, joiden kanssa sain tehdä töitä. He olivat aina valmiina auttamaan minua jokapäiväisissä kielellisissä ja kulttuurisissa puutteissani. Näistä ihmissuhteista kasvoi vuosien mittaan luotettavien ystävien joukko.

Toki kohtasin kourallisen ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet heikkouksiani tai puutteitani ja muutaman, jotka käyttäytyivät epämiellyttävästi. Olin tosin kohdannut samanlaista käytöstä myös muissa maissa työskennellessäni. Oli siis normaalia odottaa myös Kainuussa tällaista käytöstä, enkä ole kokenut sen estävän minua löytämästä hyvää työn ja vapaa-ajan tasapainoa eikä vähentävän mahdollisuuksiani Suomessa oloni aikana.

Tärkein neuvoni Suomeen töihin tai asumaan tulevalle henkilölle on etsiä suomalainen työkaveri, jonka kanssa voi lyöttäytyä yhteen, ja jolta voi oppia. Olen varma, että oikea henkilö tunnistaa myös sen, että ehkä hän voi oppia myös sinulta. Juuri tällainen näkökulma on avain rikastavaan ja menestyksekkääseen ihmissuhteeseen työyhteisössä. Suomalaiset ovat yleisesti hyvin luotettavia, ja he arvostavat keskinäistä luottamusta suuresti. Koen olleeni hyvin onnekas, että olen löytänyt tällaisia ihmissuhteita niin työ- kuin yksityiselämässänikin täällä Suomessa. Minulle suomen kielen oppiminen on ollut henkilökohtainen haaste, mutta se ei ole estänyt minua integroitumasta suomalaiseen arki- ja työelämään.

Välillä toivon, että Suomen kansalaisuus ei olisi niin vahvasti kieleen perustuva asia. Koulutuksen vakuuttava taso kertoo siitä, että suomalaiset ovat lahjakkaita ymmärtämään vieraita kieliä.  Minun mielestäni integraatio on maan lakien hyväksymistä ja elämistä niiden mukaan, ja että kykenee antamaan oman panoksensa uuden kotimaansa menestystarinaan. Toivon, että jonain päivänä toiveeni ymmärrettäisiin paremmin, mutta tällä hetkellä minun on vain hyväksyttävä kansalaisuuden vaatimukset. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi toivoa muutosta! Kansalaisuushakemukseni on valmiina!

En kadu lainkaan päätöstäni muuttaa Suomeen, ja erityisesti viimeaikaiset tapahtumat, kuten BREXIT, ovat vakuuttaneet minut siitä, että Suomi on kotini. Arvot, ihmiset ja suomalainen yhteiskunta ovat syy sille, miksi koko perheeni, lapseni ja lapsenlapseni, tunnemme Kainuun kodiksemme.

Käännös: Karoliina Oikarinen

Tämä teksti on julkaistu Kotona kansainvälisessä Kainuussa-lehdessä 25.8.2021.