Ajatuksia lähikehityksen vyöhykkeestä
Ajatusten pohjana Pekka Peuran ”Lähikehityksen vyöhyke”-video
Pedatutor-hankkeen aloitus käynnistyi syyskuun yhdeksäntenä päivänä 2020. Pekka Peura piti aloituskoulutuspäivän Keskuskoulun Martinsalissa.
Opittuja taitoja jaettiin pienille kollegaryhmille alustamalla keskustelut Peuran video-opastuksilla. Näissä tilaisuuksissa pohdittiin lähikehityksen vyöhykkeen toteutumista kunkin opettajan omassa opetuksessa ja arvioinnin nykytilaa Suomessa huomioiden juuri OPH:n taholta tulleet arvointikriteerit kullekin arvosanalle.
Lisäksi kevään VESO-koulutukseen sovittiin aiheeksi yläkoulun opettajille Kohtaamisen merkitys ja alakoulun opettajille digiajan tiimiopettajuus.
Lähikehityksen vyöhyke -video herätti opettajakunnassa monenlaisia ajatuksia. Saatujen kommenttien perusteella kouluissa ollaan tietoisia oppilaiden välisistä isoistakin tasoeroista. Opettajat totesivat tasoerojen olevan nykypäivää ja selkeästi suuri nykyajan haaste. Ongelma koetaan vaikeaksi ratkaista.
Opettajien täytyisi muuttaa pedagogista toimintaansa, mikä luonnollisesti vaatisi asiaan perehtymistä ja mahdollisesti täydennyskouluttautumista. Opetuksessa tulisi panostaa hyvään oppilaan tuntemukseen, jotta jokainen oppija voisi edetä omalla lähikehityksen vyöhykkeellään. Opettajan tehtävänä on ohjata jokaista ponnistelemaan korkeammalle tasolla eikä vain jäädä siihen, mitä jo osataan.
Vaihtelevien opetusmenetelmien ja -tapojen käyttö luonnollisesti palvelee erilaisia oppijoita; jokaiselle jotakin -ajatuksella. Opetusmateriaalien avulla eriyttäminen on mahdollista, myös ylöspäin. Huolta herättää lisäksi se, että miten kaikista lahjakkaimpien eriyttämistä toteutetaan. Nykyiset oppimateriaalit mahdollistavat eriyttämisen liian suppeasti: kahteen tai kolmeen taitotasoon. Kun todellisuudessa luokassa on useampaa taitotasoa omaavia oppilaita, täytyisi opettajan pystyä eriyttämään laajemmin esimerkiksi laatimalla itse materiaalia.
Keskusteluissa heräsi ajatus luokka-asteisen opetuksen poistamisesta. Näin jokaiselle oppilaalla kehittyisi oma henkilökohtainen oppimispolkunsa. Eri oppiaineissa edettäisiin sellaisessa tahdissa, jonka avulla saavutetaan mahdollisimman tehokas oppiminen. Mikäli oppilaiden sisäinen motivaatio oppimiseen saataisiin herätettyä, mahdollistaisi se vertaisoppimisen ja omassa tahdissa etenemisen.
Ehkä kaikkein suurimpana hankaluutena koettiin koulujen resurssit ja rakenteet. Niissä pitäisi tehdä suuria linjamuutoksia. Ehdotettiin oppilaiden karkeaa jakoa lähikehityksen vyöhykkeen perusteella eli tasoryhmiin palaamista. Tarve lisäresurssiin erityisopetuksessa nousi keskusteluissa vahvasti esiin. Myös kouluavustajien käyttömahdollisuudet koetaan rajoittavana tekijänä: yksin luokassa toimiessaan opettaja tekee sen minkä pystyy. Voisiko yhteisopettajuudesta löytyy apua ongelman ratkaisuun?
Terveisin Keskuskoulun pedatutorit Elisa Karhu, Mira Kaajavirta ja Timo Mikkonen