Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ihmisen aiheuttamien haitallisten muutosten vuoksi puhututtaa sekä keraamikko Ulla Harjua että valokuvaaja Teijo Määttästä, jotka kumpikin käsittelevät lajikatoa ja ilmastonmuutoksen seurauksia omien teostensa kautta.
”Pienet yksityiskohdat – kuten myös pienet hetket – ympäristössä tuovat mieleen takaumia lapsuudesta. Koivupuulla lämpiävän saunan tuoksu, parturoidun viljapellon ruskeankeltaisena leiskuva aallokko loppukesän terävässä auringonvalossa.
Ympäristömme on kiihtyvässä muutoksen tilassa, elämänkirjo luonnossa kapenee, ilmasto lämpenee. Kuitenkin pellot, vesistöt, pensastuneet aukeat, pilvien jyhkeys taivaalla herättävät muistoja lapsuuden maisemista ja niihin liittyvistä tuntemuksista – vielä.”
Teijo Määttänen
”Ymmärränkö kuinka puunveri vuotaa ja rumpua lyödään.
Puun alisissa huoneissa raatokuoriainen ruokkii poikasiaan,
karhukainen horrostaa.
Ja puut rukoilevat kaikkia jumalia:
anna meille meidän solukkomme takaisin,
päästä meidät tästä ihmiskunnasta.
Merkkipuu seisoo vartijan lailla.”
Ulla Harju
