Veikko Hirvimäki
Ihmisen haju I, 2000, pronssi
Vihreän herätyksen 2000-luvulla kokenut kuvanveistäjä Veikko Hirvimäki puhuu luonnon puolesta niin teostensa aiheiden kuin materiaalivalintojen kautta; taiteilija käyttää nykyään teostensa raaka-aineena pääsääntöisesti puuta ja kiveä. Hirvimäen ekologiset pohdinnat ovat hätkähdyttävän ajankohtaisia. Susi kaasunaamarissa on kuin suora kommentti nykyiseen korona-aikaamme, ennustus, joka toteutui 20 vuotta myöhemmin.
Petäjävedellä vuonna 1941 syntynyt Veikko Hirvimäki aloitti kuvataiteilijan uransa taidemaalarina, mutta siirtyi 1980-luvulla kuvanveistäjäksi. Hän tuli suomalaisten tietoisuuteen 1980-90-lukujen julkisilla veistoksillaan, joista tunnetuin on Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus Helsingissä. Hirvimäki on asunut ja työskennellyt 1990-luvulta lähtien Sveitsin Ballaiques’ssa.
Valinnasta
Joulu- ja tammikuun kokoelmateokset valitsi monipuolinen muusikko, viulu- ja barokkiviulutaiteilija, laulaja, Kaukametsän kamariorkesterin konserttimestari, Kainuun musiikkiopiston viulunsoiton lehtori, sekä Barokki soi -festivaalin taiteellinen johtaja Minna Tuhkala.
Tuhkala ihastui Veikko Hirvimäen Ihmisen haju -veistokseen heti ensisilmäyksellä. Veistoksessa viehätti sen ilmeikkyys, asento ja olemus, jossa on sekä eläimen että ihmisen piirteitä. Koiranomistajana Tuhkala kertoo myös hyvin ymmärtävänsä ajatuksen ”ihmisen hajusta”. Lisäksi teoksen tärkeä ekologinen sanoma ihmisen toiminnan vaikutuksista ilman ja koko luonnon saastumiseen vetosi muusikkoon.
Tuhkala oli niin innostunut saamastaan ”kunniatehtävästä”, kuten hän itse valitsijan roolinsa koki, että hän sai mahdollisuuden valita toisenkin itseään puhuttelevan teoksen, Outi Heiskasen ilmavan kepeän, onnellista olotilaa huokuvan Tanssin.