Olet täällä

Poliittinen elämä Suomessa talvella

Poliittinen elämä Suomessa talvella
 

Talvella riehahtavat Suomen lumimiesten tunteet intohimoisiksi. Vihainen on herra, vihaisia ovat työläiset ja talonpojat. Eikö lienekin syynä tuo sokerijauhoa muistuttava aine – lumi. Sitä lentää tuulen mukana niin hurjasti, että viljelmät ja kulkutiet peittyvät. Jos ulos unohtuu vahingossa taikinatiinu tai niittokone, niin heti se jää hankien alle ja koirat kusevat sen keltaiseksi. Lisäksi kova pakkanen ja ainainen nälkä ruoka-aikoina tekevät elämän helvetiksi.

Jotta saisimme selville poliittisen elämän luonteen talvella, käsittelemme seuraavassa erilaiset ihmisryhmämme.

Herrat

Herroihin kuuluu monenmoista väkeä. Useat ovat akateemisia tai muuten opinkäyneitä, toiset ovat omaisuuden ja rahan ansiosta herroja, muutamat kasvatuksensa takia herrahtavat jne. Herra-käsite on Suomessa suhteellinen, metsätyömaan muonittajakin luetaan herroihin. Herroja kaikki vihaavat, ja herroiksi kasvattavat monet työläiset lapsiaan. Monesti vähäväkisten lapsista tulee niin kopeita herroja, etteivät hyväksy mitään kansanomaista, ei edes kirjallisuuden kansankuvauksia.

Luullaan, että kaikki herrat ovat tyhmiä, mutta on niissä viisaitakin. Monesti henkinen elämä viettää riemujuhliaan herrojen parissa. Tiedetäänhän Sibeliukset ja Snellmannit ja muut. Useimmat herrat eivät ole niin petomaisia ja ahneita kuin työläiset ja talonpojat luulevat tietävänsä, vaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka petaavat itse vuoteensa ja syövät lihakeittoa.

Herrojen ja kansan välinen juopa näkyy radion toivekonserteissa. Herra kuuntelee toivelevyjen alkuosan, jossa laulujen sanat ovat ulkolaisia. Kansa alkaa kuunnella vasta puoli kuudelta sanojen vaihtuessa kotimaisiksi. Tämä ei ole hienouskysymys, vaan herrat ovat musiikin suhteen vaatimattomampia. He eivät useinkaan tarvitse laulusanoja, vaan pelkän musiikin. Näin ovat monet sinfoniat saaneet alkunsa. Ja niinhän se taitaa olla tässä maailmassa, että herrat kuuntelevat parhaat levyt päältä pois, ja työläisille ja talonpojille jää "Reppu ja reissumies" ja "Moamon harmaja pellavapää".

On kyllä niin, että lukuisat herrat syntyvät kahelina ja sellaisina pysyvät hautaan saakka, mikä ei sinänsä herätä huomiota nykymaailmassa. Mutta surku on, etteivät ministerit, arkkitehdit ja dipl. insinöörit keksi muuta kuin maantien tekoa ja risusavottoja. Pahimpia herroja ovat joskus rouvat, jos ovat rikkaita, kärsimättömiä ja hienoja. Totta on, että vallasnainen ideoineen ja satoine leninkeineen herättää enemmän katkeruutta kuin hiljainen miesnousukas. Mutta valtaosalta herrojen rouvat ovat mukavia, kunhan aika ei käy pitkäksi.

Sanotaan, mitä sanotaan, parempaa herraa suomalaiselle ei löydy Aasiasta eikä Euroopasta kuin on suomalainen herra. Milloin vuorineuvoksen, postineidin tai sairaanhoitajattaren, milloin taas kauppiaan, professorin tai kätilön hahmossa herrat raivaavat tietään Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Aina iloisena, aina punaposkisena, reippaana ja myhäilevänä suomalainen herra on säilyttänyt paikkansa yhteiskunnassa.

Talonpojat

Talonpojat asema maassamme on vaikea. Toisaalta hän suurten metsäpalstojen, peltojen ja traktoreiden omistajana on selvästikin tyypillinen herra. Mutta toisaalta oleileminen lannan hajussa ometassa ja ainainen tappelu hurjapäisten sonnien ja hevosten kanssa panevat ajattelemaan, eikö talonpoika olekin kaksijakoinen olento, toinen puoli herraa ja toinen työläistä. Ainaisessa ristiriidassa talonpoika elääkin, hän kantaa kaunaa herroille, mutta eipä ole sovussa teollisuustyöläistenkään kanssa.

Useissa yhteyksissä on sanottu, että talonpoika on viekas. Sitä hän taitaakin olla, ainakin taloudellisessa mielessä ja kenties muutenkin. Mutta oletetusta oveluudesta huolimatta pyritään väittämään, että syysrypsin katveessa, lehmännännien unettavasti kutkuttaessa kasvoja, talonpojasta kehittyy niin raukea, että hänen omaa puoluettaan johtavat tyypilliset herrat. Onko siis talonpoika työläinen vai herra, kas siinä kysymys.

Talonpojan ravinto on monipuolista. Pohjoisessa poronliha ja etelässä omenat ja rypsiöljy tekevät sen, että talonpoikien lapsista tulee aika paljon virkamiehiä ja muita herroja, joilla on liian iso palkka, jonka talonpoika veronmaksajana joutuu maksamaan.

Kulttuurimielessä voidaan sanoa, että talonpoika on toivekonsertin jälkimmäisen puoliskon kannattaja, hän siis vaatii sävelmiin selvät sanat. Ja kyllähän vähän niin on, että emännät toivovat laulua "Minä olen vain tavallinen tyttö", kun taas koulua käyneet tyttärensä toivovat lauluja "liebö" ja "Gants allein".

Vaikeaa on talonpojan elämä oikeiston ja vasemmiston hydraulisessa puristuksessa. Huonojen säiden takia viljankasvatus on pulmallista, lampailla on ähkyä ja palkollisilla yskää ja lentsua talvisin. Yhtenä kauniina päivänä lumi tuhoaa pelkkametsät tai rannekello tipahtaa virtsakaivoon. Mutta kesällä maakuntajuhlilla on aika metkaa, eikä huolet paina kansallispukuista järjestöihmistä.

Monta kahelia ja kummitusta istuu pirtin penkillä Suomessa talvella, mutta kyllä yleensä talonpoika on virkeä, edistyksellinen ja mieleltään terve, kyllä se niin on. Ja kukapa muu se viljat kasvattaa tai rehukakut leipoo kotieläimille kuin talonpoika. Traktoreihin on jo yleisesti siirrytty.

Työläiset

Työläiset on kansanluokka, joka on aina eteenpäin menossa, sillä opiskelun tai vaurastumisen kautta määrätty osa työläisistä siirtyy herroiksi vuosittain ja osa taas muuttuu talonpojiksi maanhankintalain ja naimiskauppojen kautta. Mutta vielä huomattavammassa määrin talonpojat pakenevat maaseudulta muuttuen työläisiksi. Onko tämä nyt se lehmäkauppa?

Valtaosa työläisistä on siinä pirullisessa jamassa, että rahoja ei tule muilla kepulikonsteilla kuin lapsilisillä. Silloin ei auta muu kuin työnteko yksityisissä tai valtiojohtoisissa yrityksissä. Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä työläiset oikeastaan tekevät kaiken tässä maailmassa: vaatteet, talot, ojat ja metallituotteet ynnä muuta. Tästä johtuen on selvää, että työläiset ovat mahdottoman kunnianarvoisia ihmisiä. Sitä ei oikein jaksa kuvitellakaan mitä kaikkea hyvää työläiset tekevät ja mitä esineitä he valmistavat.

Enimmät työläiset vihaavat herroja ja talonpoikia. Herrat nähkääs imevät työläisverta, ovat kitsaita palkkojen suhteen ja kuuntelevat levyjä, joissa on ulkolaiset sanat. Talonpojat taas pitävät lujaa hintaa sianpotkilla, maidolla ja leivällä. Eivätkä talonpojat koskaan joudu niin kusisiin paikkoihin kuin työläiset, kun heillä on talot, metsät ja mullikat.

Yleensäkin työläiset ovat melko vihaisia, eikä heitä saa loukata niin paljon kuin herroja. Herroja kaikki haukkuvat. Ei ole varmasti mukava olla herrana, kun aina saa haukkumisia silmilleen.

Paitsi palkkajutuista, ovat työläiset siitäkin katkeria, kun heillä on kymmenenkin tai viisitoista lasta, mikä on herrojen syytä, samoin kuin sekin, että joidenkin työläisten on juotava kaikki rahat ja tapeltava. Mutta pakkohan on ryypätä, kun on huonot sosiaaliset olot ja vihainen akka. Kyllä se sitä on!

Joka tapauksessa työläinen on mitä isänmaallisin henkilö, kun hän tekee lujasti töitä, vaikka palkassa ei ole hurraamista. Hiki vuotaa, tehtaat haisevat saakelin pahalle ja ulkotöissä lunta tai raaka-aineiden pölyä menee lapikkaaseen ja haalarin taskuun. Mutta niinpähän tulee velvollisuus täytettyä.

Veikko Huovinen