Olet täällä

KRITIIKIT, Veden muistista

Veden muistista. Ensi-ilta 1.10.2016

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 2.10.2016

OLEMME KAIKKI VEDEN VANKEJA

Helka-Maria Kinnunen kaivaa Emmi Itärannan dystopiakirjasta esiin uuden tason.

Veden muistista

★★★★

Ohjaus: Helka-Maria Kinnunen.

Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa 1.10.2016.

Emmi Itärannan menestysromaania Teemestarin kirja lukiessani en tullut edes ajatelleeksi tätä: teoksessa ei lopulta ole yhtään sankaria, on vain itsepäisiä ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä tehdä maailmassa, jonka ovat itse tuhonneet.

Helka-Maria Kinnusen dramatisointi ja ohjaus sitä oikein korostavat. Niin teemestariksi aikova teemestarin tytär Norio (Talvikki Eerola) kuin hänen kaiken nähnyt teemestari-isänsä (Mika Silvennoinen) täyttävät päänsä tyhjänpäiväisellä filosofoinnilla veden palvelemisesta, kun kaikki ovat vain veden vankeja.

Antakaahan, kun kerron, miten tähän yllättävään lopputulokseen tulin. Arvelen nimittäin, ettei edes ohjaaja Kinnunen ajattele ihan samalla tavalla, kun kantaa huolta ahdistavasta luonnonkatastrofista.

Veden muistista

on näytelmä, jonka henkilöille tapahtuu kamalia. He kuolevat, heitä vangitaan ja piinataan, kiristetään ja petetään, mutta edes kuoleman hetkellä kukaan ei oikein näytä tunteitaan.

Kaikki, myös tuore teemestari Noria, jatkavat elämäänsä sellaisena, kuin ovat sen sattuneet oppimaan.

Norialle on tärkeää suorittaa teeseremonia oikein niin kuin se on jo yhdentoista sukupolven ajan hänen perheessään totuttu tekemään.

Noria antautuu kuuntelemaan teemestarikoetta valvovan teemestari Niiramon (Antti Hovilainen) hiuksenhalkomista siitä, kuinka monta ikkunaa teehuoneessa saa seremonian aikaan olla auki, kun samaan aikaan kotikylän tai -kaupungin väki kuolee janoon ja likaiseen suolaveteen.

Noria näkee naapureittensa ahdingon, mutta pitää lähteensä salassa kaikilta tarvitsevilta.

Itärannan kirjassa asetelma on selkeä hyvät vastaan pahat, teemestarit vastaan armeija, kärsivä kansa vastaan sotilaat.

Kinnusen tulkinnassa näkökulma vaihtuu. Viehättävä, vuosisatojen mittaan kehittynyt seremonia alkaakin vaikuttaa älyttömältä, etenkin, kun sitä on pakko harrastaa pahimman vihollisen, komentaja Taron (Heidi Syrjäkari) kanssa.

Paras esimerkki epätoivoisesta kauniiseen seremoniaan hirttäytymisestä on Norian isä, joka lopulta väsyy kaikkeen ja kaikkiin.

Kinnunen kirjoitti näytelmän ensin kuunnelmaksi, jonka kuulimmekin viikko sitten radiosta. Tuo työ vaikuttaa myös näytelmän taustalla.

Sinikka Isoniemi on suunnitellut äänimaiseman perusteellisesti. Noria pitää loppua kohden pidempiä ja pidempiä monologeja suoraan kirjasta.

Näytelmää ovat Tiina Siltalan näppärä lavastus ja hieno puvustus, jotka takaavat sen, että lavalla on koko ajan nähtävää.

Kun Noria ja Samio penkovat upeaa muovihautaa, teemestari ja sotilas jatkavat pitkää seremoniaansa itämaisessa teehuoneessa.

Lähde tunturin sisällä on tehty yksinkertaisen tyylikkäästi.

Veden muistista esittelee meille ensikertalaisina paitsi näyttelijät Eerolan ja Syrjäkarin, myös ohjaaja Kinnusen. Ensikosketus on antoisa. Sissilinnan voimakaksikon, Silvennoisen ja Hovilaisen kanssa he rakentavat pelottavan tulevaisuuden.

Näytelmä on tiivis, hidas ja viipyilevä, filosofinenkin, jos nuo alussa esiin nostamani seikat otetaan huomioon. Väliaika on tarpeeton, ja koululaisnäytöksissä esitys vedetäänkin yhteen putkeen.

Kirjaa ei tarvitse tuntea, että näytelmää pystyy seuraamaan, mutta kirjan voisi lukea uudelleen, vaikka Kinnusen dramaturgia pitää kyllä sisällään kaiken tärkeän Itärannan tekstistä.

 


 

Eeva Kauppinen, Teatteri&Tanssi+sirkus 7/2016

Syvältä solisevaa puhetta
 
Teemestarin kirjasta yli 12-vuotiaille tehty esitys Veden muistista tavoittaa syvällisesti niitä tunnelmia, joita Emmi Itärannan palkittu esikoisromaani Teemestarin kirja luettuna kantaa. Esitys tekee osansa siinä, että pieni pala maailmasta olisi taas ehjempi.
Tarvitaan niitä, jotka näkevät, kyseenalaistavat ja visioivat ihmisen toiminnan seurauksia globaalilla tasolla.
Siksi tällaisen tulevaisuuden dystopian luominen ja teatteriin tuominen ei edesauta pessimismiä vaan optimismia.
Kirja ja siitä tehty dramatisointi sysäävät varmasti nuoret ja vanhemmatkin katsojat miettimään olennaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, esimerkiksi sitä, kuka omistaa puhtaat vedet.
 
Itärannan teos (Teos 2012) ja siitä dramatisoitu näytelmä resonoivat hurjalla ja pelottavallakin tavalla tämän hetken maailmassa, jossa ilmastonmuutos vaikuttaa jo Suomessakin lumesta ja jäästä riippuvaisiin eläinlajeihin ja suurvaltojen ja Isisin valtapolitiikka Lähi-idässä heiluttelee kokonaisia kansoja.
Veden muistista on kiehtova esitys, jolla on karmaiseva viesti ihmisen jalanjäljistä maapallolla.
Ohjaaja Helka-Maria Kinnunen kertoo tarinan yhtä tyynesti ja tyylillä kuin teemestari toteuttaa kutsumustaan. Kinnunen nostaa esiin olennaisen ja säilyttää Itärannan romaanin ontologiset ulottuvuudet.
 
Näytelmässä sotilasdiktatuuri tahtoo valvontaansa kaikki lähteet. Siksi tavalliset ihmiset joutuvat rakentamaan laittomia vesijohtoja ja keinottelemaan vedellä. Nuoren Norian (Talvikki Eerola) ja hänen ystävänsä Samion (Antti Hovilainen) harteilla on tavallaan koko ihmiskunnan kohtalo.
Kaaoksen ja hirmuvallan keskellä sinnittelee Norian isä, teemestari (Mika Silvennoinen), joka siirtää ikiaikaiset tietonsa ja taitonsa tyttärelleen. Tyttärestä tulee veden vartija ja teen palvelija.
Vanha katkeamaton teemestarien traditio ja Norian äidin (Heidi Syrjäkari) harjoittama tiede panevat hanttiin historiattomalle hirmuvallalle.
Talvikki Eerolan sisäinen karisma ja eteerisyys sopivat Norialle, joka on esikuvallinen päähenkilö. Noria ei tavoittele sankaruutta. Noria on ratkaisukeskeinen ajattelija ja Samio ratkaisukeskeinen toimija.
 
Hypnoottisen kauniit, lyhyet teeseremoniat muodostavat kahden tunnin esitykseen suvantokohtia, jolloin ehtii sulatella näkemäänsä ja toisaalta aistia näyttämöllä risteilevät jännitteet.
Skenografi Tiina Siltalan ja valosuunnittelija Mikko Kemppaisen näyttämölle luoma teehuone puulattioineen, harsokankaineen ja lämpimine, siroavine valoineen on niin houkutteleva tilana, että se imaisee katsojat mukaan ajattomuuteensa.
Toinen puoli näyttämöä edustaa muovivuorta ja Samion kotia. Kolmas mukaan poimittu kohde on salainen lähde.
Itärannan puhe vedestä soi ja solisee. Se yhdistää tunteet ja luontokuvat kuin japanilainen runous. Tämän kauniimmin ei íhmisen vastuullisuudesta, rajallisuudesta ja elämän kiertokulusta kai voisi sanailla.
Riksteatern on kutsunut Veden muistista Ruotsin-kiertueelle tammi-helmikuussa 2017.
 
Kajaanin kaupunginteatteri: Veden muistista. Perustuu Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja. Dramatisointi ja ohjaus Helka-Maria Kinnunen. Lavastus ja puvut Tiina Siltala. Valosuunnittelu Mikko Kemppainen. Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi. Näyttelijät Talvikki Eerola, Antti Hovilainen, Mika Silvennoinen ja Heidi Syrjäkari. Ensi-ilta Sissilinnan näyttämöllä 1.10.2016. Suositus yli 12-vuotiaille.


Eeva Kauppinen, Kaleva 24.11.2016

Kajaanin kaupunginteatterin kaunis ja syvä Veden muistista

Helka-Maria Kinnusen ohjaus Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta saapuu tänään Kempeleeseen.

Teatteriesitys

Kajaanin kaupunginteatteri: Veden muistista. Perustuu Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja. Dramatisointi ja ohjaus Helka-Maria Kinnunen. Lavastus ja puvut Tiina Siltala. Valosuunnittelu Mikko Kemppainen. Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi. Näyttelijät Talvikki Eerola, Antti Hovilainen, Mika Silvennoinen ja Heidi Syrjäkari. Ensi-ilta Sissilinnan näyttämöllä 1.10. Suositus yli 12-vuotiaille.
Teatterista kiinnostunut kirjailija Tommi Kinnunen ihmetteli Ylen nettisivuilla julkaistussa kolumnissaan, miksi nuorille on teatterissa tarjolla vain ahdistavia esityksiä, joilla on hyvin vähän yhtymäkohtia heidän elämäänsä.
Kinnunen ei löytänyt teattereiden tarjonnasta kosketusta niihin yläkoululaisiin, joita itse opettaa: ”Oppilaat nauravat ja tekevät älykkäitä kysymyksiä, osaavat ajatella asioita muidenkin kantilta.”
Kinnusen esiin nostama elämäntuskan ja opetusten tuputtaminen ei ole uusi ilmiö. Nuoret ovat enimmäkseen olleet väliinputoajaryhmä teatterissa – tarjonnan määrässä ja laadussa.

Onneksi helmiäkin löytyy. Emmi Itärannan syvällisestä ja kieleltään mestarillisesta Teemestarin kirjasta tehty Kajaanin kaupunginteatterin esitys Veden muistista ei ole syntynyt tekijöiden omakohtaisista kouluvuosista tai alista taidetta valistukselle.
Se ei väitä, että on vain yksi tapa elää.
Helka-Maria Kinnusen ohjaus herättää isoja elämänkatsomuksellisia kysymyksiä, mutta tarjoaa myös meditatiivisia hetkiä teeseremonioiden äärellä. Vaikka kyse on dystopiasta, epätoivottavasta tulevaisuudesta ympäristökatastrofin jälkeen, nimenomaan näytelmän nuoret (Noria ja Samio, Talvikki Eerola ja Antti Hovilainen) toimivat aktiivisesti ja ratkaisevat ongelmia kanssaihmisten ja elämän jatkuvuuden hyväksi.
Siksi esitys ei edesauta pessimismiä vaan optimismia.
Yksi filosofisista lähteistä sisältyy vesi-tematiikkaan. Teemestarin tyttären Norian suuhun kirjoitettuja havaintoja haluaa nauttia hitaasti kuin hienolaatuista teetä: ”On aikoja, jolloin vesi ei halua tulla löydetyksi.” ”Kun vesi on valunut loppuun, me kuulumme maalle.”

Teemestarin (Mika Silvennoinen) perheen jäsenten ristikkäiset näkemykset siitä, mitä katastrofin ja diktatuurin keskellä kuuluisi tehdä, sysää katsojan itsenäisen pohdiskelun tielle. Miettimään vaikka sitä, kuka omistaa maailman puhtaat vedet.
Näytelmässä sotilasdiktatuuri tahtoo valvontaansa kaikki lähteet.
Itärannan teos ja siitä dramatisoitu näytelmä resonoivat hurjalla ja pelottavallakin tavalla tämän hetken maailmassa, jossa ilmastonmuutos vaikuttaa jo Suomessakin lumesta ja jäästä riippuvaisiin eläinlajeihin, ja jossa aina uudet sodat haavoittavat ja liikuttavat kokonaisia kansoja.
Työryhmä kertoo Norian tarinan yhtä tyynesti ja tyylillä kuin teemestari toteuttaa kutsumustaan. Dramatisoinnin tehnyt Helka-Maria Kinnunen säilyttää Itärannan romaanin filosofiset ja ontologiset ulottuvuudet.
Hyvä esitys ja kirja koskettavat yli ikäluokkien.

Kajaanin kaupunginteatteri esittää Veden muistista Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoululla torstaina 24.11. kello 18.
Riksteatern on kutsunut Veden muistista Ruotsin-kiertueelle tammi-helmikuussa 2017.