Olet täällä

KRITIIKIT, Tarkastaja tulee!

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 30.9.2018

 

Lähes täydellinen omassa lajissaan
 

Kamran Shahmardan ohjasi Kajaaniin vauhdikkaan ja yleisön kanssa kujeilevan Reviisorin.

 

Tarkastaja tulee!

★★★★★

Ohjaus: Kamran Shahmardan.

Nyt mennään eikä meinata!

Kajaanin kaupunginteatteri tarjoaa Tarkastaja tulee! –näytelmässään katsojilleen sellaisen paketin riemua, osaamista ja tarkkanäköistä ihmisten pohtimista, että oksat pois.

Azerbaidzahanilaisohjaaja Kamran Shahmardan tuntee Nikolai Gogolinsa yhtä tarkkaan kuin huijari Hlestakov (Sohvi Roininen) lievetakkinsa tyhjät taskut. Niinpä hänellä on mahdollisuus irrotella ja tyylitellä.

Uskaltautuupa Shahmardan tekemään sellaista, mitä moni ei tohtisi: hän panee näyttelijänsä kirjaimellisesti näyttelemään ja kujeilemaan suoraan yleisönsä kanssa. Nyt tehdään oikeaa vanhankansan näytelmänäytelmää.

Klassikot ovat aina paitsi antoisia katsottavia, myös melkoinen riski tekijöilleen.

Meillä jokaisella vähänkin teatteria seuranneella on käsitys siitä, mitä Gogol Reviisoriinsa kirjoitti. Jotkut meistä ovat jopa nauttineet Gogolin näytelmän lukemisesta, eivätkä näin ollen ole voineet välttyä törmäämästä kirjoittajan varsin pikkutarkkoihin esitysohjeisiin.

Toki ohjeet sitovat myös näytelmän tekijöitä, ja niitä seuratessaan Shahmardan on ollut tavattoman tarkka. Pormestarin puoliso ei kylläkään vaihda asuaan neljästi, ja aivan viime hetkillä toteutuksesta on tipautettu pois Dobtsinski, toinen kahdesta säheltäjästä, mutta ihmeen hyvin Antakaa minun kertoa! –kohtaus irtoaa sen yksin tekevältä Markus Virtaselta.

Tarkastaja tulee! on satiiri, jonka voi katsoa pilkuntarkkana analyysina byrokratiasta ja korruptiosta, jota valitettavasti esiintyy edelleenkin niin meillä kuin muualla.

Sen voi katsoa myös vauhdikkaana farssina, jossa väärinkäsitys ja pelko johtavat seuraaviin ja ne taas seuraaviin, kunnes koossa on soppa, jossa huijarikaan ei enää tiedä, kosiako äitiä (Teija Töyry) vai tytärtä (Maria Palmu), eikä oikein edes sitä, miksi niin tekee.

Joka tapauksessa koko porukka vetää tarinaa pormestarin (jälleen kerran kaikkensa peliin paneva Mika Silvennoinen) johdolla intensiteetillä, joka riisuu kyynisimmänkin Gogolin tuntijan aseista.

Koska näytelmässä on kyse siitä, mitä ihmisten mielissä tapahtuu, ohjaaja on videoita kanssaan tehneen Oleg Nikolaenkon ja valot ja lavastuksen suunnitelleen Jukka Laukkasen kanssa keskittynyt olennaiseen.

Näyttämöllä on koko kaksi ja puolituntisen ajan kaksi koroketta, sohva, kaksi tuolia, pöytä, kynttelikkö ja kaksi cupidoa.

Interiöörit ja eksteriöörit syntyvät lavan takaosan valkokankaalle, jota ohjaaja käyttää myös kohtausten välissä varjoteatterin tarpeisiin. Tulenpunainen välähdys jakaa tarinan osiinsa.

Sitä paitsi kankaalle heijastettavat videot ovat kertakaikkisen kekseliäitä. Katunäkymä kanoineen ja possuineen on kuin jostakin Monty Python -ryhmän animaatiosta. Kattokynttelikön kynttilät lepattavat tuulessa ja puutarhat ja huoneet ovat kuin suoraan 1800-luvulta.

Hlestakovina on Kajaanissa aikaisemminkin nähty nainen, mutta Roininen on ehdottomasti ihminen paikallaan. Sitä paitsi hänen yksinkertaiset koreografiansa ovat aivan huippuja.

Silvennoisen isomahainen kärrynpyörä kiitoksiin on hurjapäisyydessään suorastaan liikuttava.

________________________________

Kimmo Nevalainen, Karjalainen 1.10.2018

Kekseliäitä yksityiskohtia

Kajaanissa on tehty hauska versio Nikolai Gogolin Reviisorista.

Tarkastaja tulee! eli Nikolai Gogolin Reviisori

Kajaanin Kaupunginteatterin ensi-ilta 29.9.2018

Joensuun Kaupunginteatteri viettää tänä vuonna slaavilaista syksyä. Kun naapurimaakunnan pääkaupungissa Kajaanissa esitetään Nikolai Gogolin Reviisoria Sirkku Peltolan sovituksen pohjalta Tarkastaja tulee! -nimellä, piti lähteä tarkistamaan, mistä mahtaa olla Kysymys.

Gogolin Reviisorihan on klassikko jos mikä, joka voisi olla antiikin komediaa, vaikka onkin venäläistä, varsin sysimustaa farssia. Samalla se on ikiaikainen tarina hyväksikäyttäjistä, huijareista ja väärinymmärryksestä.

Näytelmässä eletään ei niin valovoimaisessa pikkukaupungissa, jonka johto on läpeensä korruptoinut. Pormestari saa tiedon, jonka mukaan kaupunkiin on tulossa Pietarista reviisori eli julkisten laitosten tarkastaja, joka voi olla matkalla tai voi olla jo saapunut. Ja hän voi liikkua myös tuntemattomana.

Jotta näytelmään saadaan se vaadittava sekaannus, samaan aikaan kaupunkiin on saapunut palvelijansa kanssa tyhjäntoimittaja Ivan Aleksandrovitsh Hlestakov, joka on majoittunut rahattomana paikalliseen hotellinmurjuun.

Ja kyllä, kaupungin silmäätekevät kuvittelevat Hlestakovia tarkastajaksi, ja siitähän se riemu syntyy.

 

Näin lyhyesti kerrottuna Reviisorin juonen alkuasetelma kuulostaa suhteellisen kuluneelta ja loppuun pureksitulta, mutta älkääpä mitään. Kajaanin Kaupunginteatterissa ei ole jääty juonen vangiksi. Näytelmä on aidosti hauska, ja se on toteutettu kekseliäitä yksityiskohtia säästämättä.

Näytelmän elekieli liikkuu osittain ajattomassa mykkäelokuvan maailmassa.

Näytellään välillä yli, välillä ei näytellä ollenkaan, välillä puhutaan suoraan yleisölle. Kuulostaa vähän sekavalta, mutta kokonaisuus toimii ohjaaja Kamran Shahmardanin käsissä hyvin.

Ensimmäisellä puoliskolla riittää tilanteita ja sattumuksia. Väliajan jälkeen jännite laskee välillä, muttei sentään romahda.

Loppunousu on hyvä eikä petetiaan onneksi sorruta, vaikka läheltä liippaa.

Näytelmän värimaailma hehkuu usein punaista, ja välillä näyttämökuva on sarjakuvamainen. Näyttelijöiden sijoittuminen ja ryhmäkuvat ovat tehokkaita. Varjoteatterina toteutetut siirtymät toimivat. Musiikki on yksinkertaisuudessaan teemoitettu hyvin.

Äänimaailma on minimalistinen ja kilinöitten ajoitus valojen kanssa on kunnossa.

Onnistumisen kannalta tärkeimmät näyttelijät ovat Mika Silvennoisen pormestari ja Hlestakovia esittävä Sohvi Roininen. Molemmat onnistuvat eikä tippaakaan haittaa, että nuorukaista esittää nuori nainen.

Silvennoinen on varsinainen silmänpyörittäjä, mutta hallitsee tarvittaessa myös moonwalkin muusta liikunnallisuudesta puhumattakaan.

Liikunnallinen ja sopivan pöyheä ja röyhkeä on myös Roinisen Hlestakov. Mieshaara voi olla jo hieman liioiteltu, mutta toimii näyttämöllä.

Muista rooleista voi mainita vaikka Markus Virtasen virkamiehen ja postimestarin sekä Perttu Hallikaisen palvelijan ja piirituomarin. Kumpikin hoitaa kaksoisroolit niin hyvin, että hyvä kun herroja roolin takaa edes tunnistaa.

Näytelmän kekseliäät koreografiat ovat Sohvi Roinisen laatimat.

Reviisori ei ole itseään suurempi näytelmä, mutta siinä on erittäin hyviä sutkauksia ja toimivaa komiikkaa. Pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt pahaa. Käsiohjelma on liian ylimalkainen. Siinä ei kerrota edes sitä, kuka näyttelee mitäkin roolia.