Olet täällä

KRITIIKIT, Tänään koulun jälkeen

Tänään koulun jälkeen, ensi-ilta 13.11.2014

KRITIIKIT - Tänään koulun jälkeen

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 13.11.2014

TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN EI KIUSATA!

Kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin kolmevarttinen puhuttelee niin nuorta kuin aikuista katsojaa.

Tänään koulun jälkeen alkaa vahvasti. Janne Kinnunen raahaa Hauholan koulun auditorioon valtavaa jääkiekkokassia, nousee lavalle, laskee kassin maahan, avaa sen ja nostaa Matias Niemisen kassista sähköpianon taakse.

Esitys on valmis alkamaan.

Kinnunen, Nieminen ja ohjaaja Eino Saari ovat saaneet kiusaamisesta tarpeekseen. Kinnusta kiusattiin koulussa puolenkymmentä vuotta, kunnes kaikki päättyi kakkosneloseen ja jälki-istuntoon.

Kinnunen ei ole yksin. Tekijät ovat penkoneet tilastoja ja löytäneet luvun, jonka mukaan jopa 800 000 suomalaista on saanut kärsiä julmuuksista ja – ennen kaikkea – suuren ympäröivän massan välinpitämättömyydestä.

Tämä teksti saattaa maistua hieman pateettiselta, mutta esitys ei ole sitä tippaakaan. Se on niin läsnä nuoren yleisönsä arjessa, että kun nuoret selviävät alkujärkytyksestä, alkaa hienoinen kihinä.

Esitys lisää kierroksiaan minuutti minuutilta.

Kinnunen ja Nieminen kaivavat hatuistaan erilaisia ihmistyyppejä, jotka ovat joutuneet kiusaamisen kohteiksi. Ja heitähän riittää oppilaskunnan valveutuneesta puheenjohtajasta bodaavaan muslimiin.

Sitten me katsojat pääsemme kiusaamaan.

Kinnunen tösäyttää Niemisen lavan reunalle ja jakaa katsojille paperitöllösiä. Heittäkää! Pääosumasta saa viisi pistettä.

Yleisöllä on missä vaiheessa tahansa mahdollisuus lopettaa kiusaaminen huutamalla stop! Se kuuluu, kun Kinnunen kaivaa kassistaan suuren nitojan, joka kädessään lähestyy tuoliin teipattua Niemistä.

En tiedä, miten kukaan voi milloinkaan kertoa meille paremmin ja konkreettisemmin, mitä kiusaaminen on ja miten helppoa ilakoivaan kiusaajaporukkaan on yhtyä ja pitää vähän hauskaa, mutta kun jokaisesta inhottavasta teosta jää jälki uhriin.

Lopulta kiusattu on kuin rypistämällä rypistetty aanelonen. Reunat voivat olla ehjät, mutta pintaa et saa enää sileäksi.

Yksikään esityksen sana tai lause tai teko ei ole kenenkään mielikuvitusta. Ne kaikki ovat jonkun oikeasti tekemiä.

Erinomainen esimerkki on kaunis balladi, jonka sanat ovat suoraan somesta.

– Pyydämme anteeksi teidän sanojanne, Nieminen sanoo ja alkaa soittaa.

Ja ne sanat ovat hirvittäviä. Vitun huora on pientä sen rinnalla, että joku ihan oikea ihminen kirjoittaa jonkun toisen ihan oikean ihmisen Instagram-tilille, että tapa itsesi. Sinua ei kaipaa täällä kukaan.

Kolme varttia livahtaa ohi kuin siivillä.

Siinä me istumme ja katsomme kahta miestä, jotka ovat panneet itsensä peliin rajummin kuin mies voi muistaa.

Nauramme, kun tyypit ovat välillä niin hupaisia, mutta taidamme hieman hävetä sitä, että nauramme.

Ei tarvitse.

Nauramalla tässä maailmassa on ennenkin pantu hirviöitä ojennukseen.

Esityksen jälkeen yritämme keskustella. Vähän vaikeaa se on, mutta paras on kuitenkin pohjalla.

– Kuinka moni teistä uskaltaa tämän jälkeen puuttua tilanteeseen, jos näette, että jotakuta kiusataan?

Melkein kaikki nostavat kätensä.

”Nauramme, kun tyypit ovat välillä niin hupaisia, mutta taidamme hieman hävetä sitä, että nauramme.

Ei tarvitse.
Nauramalla tässä maailmassa on ennenkin pantu hirviöitä ojennukseen.”

------

Eeva Kauppinen, Kaleva 4.12.2014

OTIN ITSENI SYLIIN  

Kiusaamisesta kertova esitys Tänään koulun jälkeen tuo kipeän aiheen tapahtumapaikalle, luokkahuoneisiin

Kiertue-esitys
Vaara-kollektiivi ja Kajaanin kaupunginteatteri: Tänään koulun jälkeen. Käsikirjoitus Janne Kinnunen ja Eino Saari. Ohjaus Eino Saari. Musiikki Matias Nieminen. Puvustus Piki Paananen. Rooleissa Janne Kinnunen ja Matias Nieminen. Laanilan yläaste Oulu 18.11. ja 26.11.

Kuvateksti: "Oikeassa elämässä ei ole supersankareita. On vain ihmisiä.", Matias Nieminen toteaa Janne Kinnuselle Spidermanin naamion takaa. Koulukiusaamisesta kertova Tänään koulun jälkeen kiertää Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yläkouluja yli 90 esityksellä.

"Koulukiusaaminen on iso haava, josta on 30 vuotta vuotanut ahdistusta, kärsimystä, pelkoa ja vihaa", tilittää Janne Kinnunen. Hän näyttelee Jannea, jonka tarina on Kinnusen ikioma. Omakohtaisuus puhkaisee reiän siihen vakuumiin, joka koulukiusaamisen ympärille kääriytyy.

Janne Kinnusen ja Eino Saaren kirjoittama näytelmä Tänään koulun jälkeen ei hyssyttele, mikä on hyvä. Esitys kysyy, onko koulukiusaamisen hyväksyminen kansallinen, geneettinen erityispiirre?

70 prosenttia nuorista uskoo, ettei kiusaamisesta kannata kertoa vanhemmille tai opettajille. Sata prosenttia uskoo, että ystävä voi auttaa. Esityksen väite on, että kiusaaminen on koko yhteisön asia. Koko yhteisö pitäisi laittaa vastuuseen.

Janne Kinnunen tulee lavalle reisitaskufarkuissa ja pääkallokuvioisessa hupparissa. Hän näyttää kovikselta, mutta ulkonäkö pettää. Iso mies paljastuu kiusatuksi.

Koulukiusaaminen alkoi 7-vuotiaana uudella paikkakunnalla. Kaksi poikaa hivutti häntä kepeillä, kivillä ja muurahaiskeolla. "Mua alkaa itkettää ja niitä naurattaa", Kinnunen kertoo.

Yleisö voi luulla, että tämä on teatteria. Draamaa. Mutta tarina on tosi. Tekijät eivät piiloudu rekvisiitan, roolien tai tilastojen taakse. He ovat aidosti läsnä.

Siksi esitys tulee iholle. Vähitellen niin kuin rikosromaaneissa. Näyttämöllä olevat luokkakuvat ovat oikeita. Siellä istuvat varmaankin myös ne kiusaajat.

Ennen tapahtunut alkaa piirtyä nyt-hetkessä.

Ohjaaja Eino Saari välttää sormella osoittelua. Kiusatuksi tulemisen syitä demonstroidaan vetämällä piposta. Toisesta tulee adjektiiveja, toisesta substantiiveja. Näyttelijät Janne Kinnunen ja Matias Nieminen lukevat lappuja: "Ärsyttävä kääpiöhomo. Pelottavan hyvä nörtti. Sokea lestadiolainen. Poikkeukselisen syvällinen gootti. Hermoheikko neitsyt."

Huomio kiinnittyy kiusaamisen tilannekohtaisuuteen, mielivaltaisuuteen ja syyntakeettomuuteen. Katsojat johdatetaan tarkkailemaan omaa moraaliaan. Kiusaaja tarvitsee yleisön, naurajat ja hiljaiset hyväksyjät, jotka eivät mene väliin.

Työryhmän tarjoamat leikit ja esimerkit ovat osuvia. Kun aanelosen ruttaa, siitä ei saa ikinä enää yhtä sileää. Kiusaaminen jättää jäljet.

-----

Tarmo Virtanen, Vuodatus.net sunnuntai, 9. elokuu 2015

Tampereen teatterikesä III

….
Lahen uutisia on nähnyt tämän kesän pääohjelman  esityksistä kaikkiaan kolme. Pidän teatterin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä kaikenlaista valistuksen viljelyä. Yhden, kenties elämäni vaikuttavimmista  ja tuloksellisimmista valistusnäytelmistä sain kokea jo päivänpolttavan kliseiseksi muuttuneesta koulukiusaamisaiheesta. Uljaan rohkeana ja paasaamattoman suorana tulkintana Tänään koulun jälkeen tuntui pureutuvan aiheeseen niin suoraan ja silottelematta, että olimme haltioissamme: kerrankin asia nostetaan esille tavalla, josta taatusti ponkaisee kiusaamisasia keskusteluun, analyysiin, pohdintaan niin kiusattujen kuin kiusaajienkin sekä varsinkin meitä kauhistelevia vanhempia ja viranomaisia edustavien moralistien kesken.

Runsaan puolentunnin esityksessä tekijöiden omat motiivit – kiusattuina oleminen – olivat niin karusti ja rehellisesti paljastettuna, niin fyysisinä ihmisyksilöinä kuin ajattelevina taiteilijoinakin, että sen rehellisyys ja rajuus järisytti ja järkytti koko katsomon. Esitystä kirvoitti niin spontaani esittäjä-katsoja kontakti, ettei parempaa vaikuttavuutta meille yleisölle ja asialle enää voisi toivoa.

Kajaanin kaupunginteatteri & Vaara-kollektiivi ovat pienimuotoisella esityksellään herättäneet elämän suurta koskettavuutta tavalla, joka vaikuttaa, itkettää, ihastuttaa ja esityksen näkeminen muuttaa meitä kaikkia osapuolia taatusti paremmiksi kanssaihmisiksi.

Nettikiusaaminen näyttää ruman naamansa laulussa, jonka lyriikat on poimittu nuorten kommenteista some-sivuilta: "Painu vittuun oot turha. Sua ei jää kukaan kaipaamaan."

Repliikki on kuin Tuomas Timosen palkitusta näytelmästä Meganin tarina, joka kertoo nuoren amerikkalaistytön itsemurhaan ajaneesta nettikiusaamisesta. Meganin tarina sai parhaan näytelmätekstin Lea-palkinnon 2010.

Koulukiusaamista käsittelee myös Heini Junkkaalan näytelmä Toinen vasemmalta (2010). On hyvä teko, että Vaara-kollektiivi ja Kajaanin kaupunginteatteri nostavat kissan pöydälle in situ eli tapahtumapaikalla, kouluissa. Ja ettei sitä silitellä myötäkarvaan.

Kajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin tuottama Tänään koulun jälkeen kiertää Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yläkouluja. Seuraavaksi esitys vierailee mm. Tupoksen yhtenäiskoululla ja Liminganlahden yhtenäiskoululla 8.12. sekä Pitkäkankaan koululla Oulunsalossa 9.12. ja 10.12.