Olet täällä

Suomussalmen rakennushistoriallisesti arvokkaat kohteet

Suomussalmen rakennushistoriallisesti arvokkaiden kohteiden esittelyt

Palvelut

Huuhtiloma ja Suomussalmen vanha kunnantalo

 

Domnan pirtti, Kuivajärvi
Rajakarjalaisen talon arkkitehtuuria mukaileva Domnan pirtti valmistui vuonna 1964. Rakennus on nimetty kuivajärveläisen itkujen taitajan Domna Huovisen (1878-1963) mukaan. Kookas ja komea Domnan pirtti on kuin portti Suomussalmen vienalaiskyliin saapuvalle. Rakennuksessa toimii retkeilymaja ja se on yleensä kylällä järjestettävien tilaisuuksien pitopaikka. Domnan pirtti ja lähellä oleva tsasouna symboloivat Kuiva-Hietajärven kylien jälleenrakentamista.

Entinen kunnanlääkärin virkatalo, Ämmänsaari
Suomussalmen entinen kunnanlääkäritalo Ämmänsaaressa on rakennettu vuonna 1957. Vanhan sairaala-alueen muu sodanjälkeinen rakennuskanta purettiin pois uuden kunnansairaalan rakentamisen myötä vuonna 1967. Vanha kunnanlääkäri talo on kaksikerroksinen vaaleaksi rapattu satulakattoinen rakennus. Sisääntulokatoksen luonnonkiviaiheet sitovat rakennuksen tiukasti jälleenrakennuskauteen. Virkatalo on säilyttänyt ulkoisesti hyvin rakentamisaikaisen ulkoasunsa. Sisätiloihin on tehty uuden käyttötarkoituksen vaatimia muutoksia.

Hallan jääkäripirtti
Saarijärven jääkäripirtti on rakennettu vuonna 1914 Hallan Ukon kalastusmajaksi. Hallan Ukko, J. A. Heikkinen (1863-1938) oli mm. maanviljelijä, kauppias, tervatehtailija ja kansanedustaja. Pirtti sijaitsee pienehkössä Jääkärisaaressa Suomussalmen ja Hyrynsalmen rajalla. Se on tullut tunnetuksi etappi- ja piilopaikkana, kun Suomen itsenäisyyttä suunnitelleet miehet pyrkivät viranomaisilta salaa Ruotsin kautta sotilaskoulutukseen Saksaan.

Jääkäripirtti on kaksihuoneinen veistetystä kelohirrestä pitkille nurkille rakennettu rakennus. Puut on kaadettu saaresta. Pirtin on rakentanut kirvesmies Lauri Turpeinen Hyrynsalmen Hoikan Riihelästä. Tuvan alkuperäisen uunin on muurannut muurari Kalle Kemppainen Hoikasta. Pirtin harvinaisen hyväkuntoiset ja erityisen taidokkaat ikkunat ovat suomussalmelaisen Henteri Keräsen tekemät. Kuusiruutuisissa ikkunoissa olevat karmilaudat ovat lähinnä empireä. Ikkunapankkien veistoksellisuus ilmentää enemmän jugendia tai kansallisromantiikkaa.

Huuhtiloma
Suomussalmen kirkonkylästä Hulkonniemen ja Kylämäen suuntaan johtavan tien varrella oleva, noin kilometrin pituinen muisto vanhasta tielinjauksesta, jossa on säilynyt sorapinta sekä siltapengerten kivestä halotut tolpat ja puiset kaiteet.

Hulkonniemen taistelualue
Hulkonniemessä käytyjen talvisodan ankarien taistelujen muistomerkki sijaitsee Kiantajärven rannassa lähellä vanhaa salmen ylittänyttä lossipaikkaa. Hulkonniemen taistelualueella kulkevan metsäpolun varrelle on maalattu taisteluista kertovia kylttejä. Muistomerkki on paljastettu vuonna 1988.

Jalonkosken möljät ja Jalonuoma
Entisessä Jalonkoskessa sijaitsee tervaveneiden vetoa varten rakennettuja möljiä. Kosken maisema on voimalaitoksen rakentamisen myötä muuttunut. Jalonuoma on syntynyt Ämmäkosken voimalaitoksen rakennustöiden yhteydessä. Jalonkosken korkeuserot ovat yltäneet yli 10 metriin. Jalonuoman väylä on Ämmänsaaren keskustan kyljessä hieno maisemallinen nähtävyys pystyseinäisine kallioineen ja kivikkoisine kuusikkoineen.

Juntusrannan kylämaisema
Juntusrannan kylänraitti muodostaa pienimuotoisen taajaman. Raitin yleisilme henkii jälleenrakennuskautta ja rakennuksilla on siten pitäjän historiaan peilaten suuri symbolinen merkitys. Rakennukset ilmentävät vähäeleisen elegantisti sodanjälkeistä rakentamista. Peltomaisemat ovat näyttäviä ja ne rajoittuvat veden rajaan.

Kaartilan ruotsalaistalo
Kaartilan vuonna 1940 rakennettu Ruotsin lahjatalo on säilynyt hyvin alkuperäisasussaan. Suomussalmelle rakennettiin talvisodan jälkeen 35 Ruotsin lahjataloa. Talojen seinärakenne muodostuu 120 tai 180 cm leveistä ja niitä hieman kapeammista elementeistä. Seinärakenteena on tervapahvien ja laudoituksen vuoraama 3 cm:n purutäyte. Julkisivulaudoituksena on pystyrimoitus ja alkuperäisenä katteena lappeensuuntaisesti levitetty huopa. Rakennuksen mukana seurasi kyltti, joka naulattiin seinään: "LAHJA RUOTSIN KANSALTA - AV SVENSKA FOLKET 1940".

Karhulanvaara, Suomussalmi-opisto
Karhulanvaaralla sijaitsi ennen Suomussalmiopistoa Suomussalmen emäntäkoulu ja alun perin Karhulanvaaran pappila. Pappilan rakennukset tuhoutuivat Toisen maailmansodan taisteluiden osana sittemmin pihapiirissä toiselle paikalle siirrettyä veroaittaa (noin vuodelta 1870) lukuun ottamatta. Pappila on Suomen ensimmäisen presidentti K.J. Ståhlbergin syntymäkoti. Rakennuksesta on vielä kivijalka paikoillaan. Pappilaa on kirjoituksillaan tunnetuksi tehneet Calamniuksen pappissuvun jäsenet, joista tunnetuimpana Ilmari Kianto (1874-1970). Kiannon isä A.B. Calamnius toimi Suomussalmen kirkkoherrana vuosina 1879-1915.

Karhulanvaaran maisemassa näkyy pitkäaikaisen asumisen jäljet. Pihapiiriin tulemista hallitseva lehtikuusikuja on istutettu viime vuosisadan alussa Ämmän ruukilta tuoduista taimista. Pappilan elämästä on maisemassa merkkeinä tervahaudan pohja, rautahytin jäänteet sekä kiviin ja kallioihin Calamniusten kaivertamia nimikirjaimia. Entisen emäntäkoulun vanhin osa on vuodelta 1960 ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Alma ja Erik Lindroos. Aluetta rakennettiin paljon erityisesti 1980-luvulla, jolloin opiston tiloja laajennettiin ja rakennettiin mm. oppilaiden rivitaloasunnot.

Osa Karhulanvaaran maisemaa on vuonna 1959 paljastettu talvisodan muistomerkki, Alvar Aallon suunnittelema pronssinen Liekkipatsas. Vinon 9 metriä korkean patsaan muoto on suunnittelijan mukaan lähtöisin ihmiselämän tragediasta, "mutta myös siitä luonnosta ja olosuhteista, joissa ihminen elää."

Kettulan metsästysmaja
Kettulan on rakennuttanut metsästysmajakseen tehtaanjohtaja Lauri Kustaa Snellman vuosina 1938-1939. Maja jouduttiin rakentamaan sodan tuhojen jälkeen uudelleen 1940-luvulla. Pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi tilanhoitajan asunto eli pehtoorila, kookas navetta, sauna ja aitta. Kettulan pelkästään metsästysmajaksi rakennettu tilakokonaisuus on alueellaan harvinaisuus. Rakennusten romanttishenkinen arkkitehtuuri, jota ilmentää päärakennuksen myöhemmin asennettu paanukate, rakennusten eläinaiheiset pienet koristeaiheet ja takorautakoristeita jäljittelevät saranat, kuvaa hyvin alkuperäistä käyttötarkoitusta, kauemmaksi muusta asutuksesta rakennettua erillistä metsästysmajaa.

Kivijärven hierinmylly
Pienikokoinen hierinmylly sijaitsee Kivijärvestä lähtevässä pienen puron Niskakoskessa. Myllyn on rakentanut Matti Tolonen ja se on kuulunut Kivijärven talolle. Myllyä on käytetty vain syksyisin, sillä kevättulvat Niskakoskessa ovat olleet myllyn käytön kannalta liian vuolaita. Mylly on ollut viimeksi aktiivikäytössä 1950-luvun puolivälissä, jolloin se korvattiin polttomoottorilla toimivalla kotitarvemyllyllä.

Kuivajärven lava
Rajaseudun raittius- ja urheiluseura on rakentanut tanssilavan 1950-luvulla talkootyönä. Tanssilavaa on suurennettu vuonna 1964. Aronjärven rannassa sijaitseva lautarakenteinen katoksellinen lava on kunnostettu kesällä 2003.

Kuivajärven tsasouna
Tsasouna on vuodelta 1858. Rakennuksen on suunnitellut Korpiselän Ägläjärven tsasounaa mukaillen tunnettu jälleenrakennuskauden ajan arkkitehti Kaj Englund. Rakennus on järjestyksessään kolmas Kuivajärven kylällä ja toinen samalla paikalla. Kylän ensimmäinen tsasouna on sijainnut paikalla, jossa on nykyisin Kuivajärven eli Hilipän talo. Noin vuonna 1894 rakennettu tsasouna paloi vuonna 1906. Seuraava rakennus poltettiin talvisodan taisteluissa helmikuussa 1940. Nykyinen tsasouna muistuttaa arkkitehtonisesti sodassa tuhoutunutta edeltäjäänsä.

Kurimo
Kurimo on hyväkuntoinen ja sodan tuhoilta säästynyt pihapiirikokonaisuus Ämmänsaaren luoteispuolella. Sen rakennuksia ympäröivät peltoviljelykset ja pihapiirin itäpuolella sijaitseva vuonna 1959 rakennettu kunnalliskoti. Aiemmin kunnalliskotina oli Kurimon vanha, vuonna 1895-96 valmistunut päärakennus. Lisäksi pihapiirissä on päärakennusta vastapäätä liiteripirtti sekä näiden välissä poikittain kookas betonitiilinen navetta. Pihapiirin ulkopuolella ovat paja, aitta, sauna, traktoritalli-vajarakennus, kaksi yksihuoneista vajaa, riihi ja kotitarvemylly.

Kylänmäen kala-aitta
Kylänmäen aitta sijaitsee Kiantajärven Kylälahden rannassa. Aitta lienee rakennuksena Suomussalmen vanhimpia. Rakennuksen seinästä on löydetty vuosiluku 1728. Seinähirsien patina, matala otsa ja poskien kuluneet lovetukset kertovat nekin rakennuksen ikääntymisestä.

Lapin tuulimylly
Tuulimylly on rakennettu ovenpielessä olevan kaiverruksen mukaan vuonna 1905. Perimätiedon mukaan myllynrakentaja on "Kiekin Kalle", torppari Kalle Juntunen Kiekin kruununmetsätorpasta. Mylly on ollut lähinnä oman talon käytössä ja se on jäänyt pois käytöstä joskus 1930-luvulla. Pienikokoisen lautarakenteisen myllyn korkeus jalan kanssa on vähän yli 2,5 metriä. Mylly on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen ja jo siksi harvinainen: myllyaitassa ei ole vuorauksia eikä kulmalaudoituksia eikä myllyaitassa ole välilattiaa ja myllyn koko koneisto on samassa tasossa.

Loukon vesimylly
Loukon hierinmylly on vuodelta 1907. Mylly on ollut käytössä aina 1950-luvulle asti ja se on heikkokuntoisena kunnostettu 1990-luvulla. Rakennus edustaa kainuulaista vesimyllyperinnettä.

Matkustajakoti Wanha Kaleva
Matkustajakoti on rakennettu sodassa tuhoutuneen edeltäjänsä paikalle. Kaksikerroksisessa hirsirakennuksessa on matkustajakotihuoneita, ruokala, kauppaliike ja omistajan asunto. Toista päätyä on jatkettu lisärakennuksella. Wanha Kaleva edustaa naapurissa olevien liikerakennusten tapaan jälleenrakennuskaudelle ja pienemmille taajamille tyypillistä liikerakennusarkkitehtuuria.

Murhijärven Saunasaaren kalamajat
Kainuun vienalaiskylien kolme kalamajaa ovat monella tavoin arvokkaita rakennuksia. Kalastus ja metsästys ovat olleet maanviljelyn rinnalla keskeisiä kylien perinteisessä elämänmuodossa. Domna Huovisen ja Karhusen 1930-luvulla rakennetut kalamajat edustavat yksinkertaisinta ja herkintä hirsirakentamista. Saavisen lautarakenteinen kalamaja on 1950-luvulta. Rakennukset tekee omalla tavallaan arvokkaaksi myös niiden säästyminen sodan tuhoilta, sillä Kainuun vienalaiskylien rakennukset poltettiin osana talvisodan taisteluja.

Pesiönlinna
Pesiönlinna on kauppias Venja Niemen rakentama asuin- ja liikerakennus. Mansardikattoinen, vaalealla vaakavuorauksella oleva kaksikerroksinen rakennus on rakennettu vuonna 1943. Kaupanpito Pesiönlinnassa loppui vuonna 1960, jonka jälkeen se on ollut vuokralla metsähallituksella vuosina 1960-1970. Vuodesta 1983 lähtien se on ollut osittain kauppamuseona ja matkailunähtävyytenä.

Peurokosken hierinmylly
Hierinmylly ja siihen liittyvä myllysauna sijaitsevat Karttimojoen itärannalla Pirttivaaran kylällä. Myllyn on vuonna 1948 rakentanut Erkkilän talon isäntä yhdessä Pirttivaaran ja Päivärinteen talojen miesten kanssa. Mylly on edelleen talojen yhteismylly. Aktiivikäytössä se on ollut viimeksi 1950-luvun lopulla. Rakennukseen on kunnostettu harvinainen kelleskatto.

Pupon tuulimylly
Kiannankylän Salonsaaressa sijaitseva Puppo on vanha asuinpaikka. Pupon kruununmetsätorppa on perustettu jo 1700-luvun lopulla. Tuulimylly on vuodelta 1919. Se sijaitsee peltoaukean laidalla muusta pihapiiristä hieman etäämmällä. Mylly on osittain lauta- ja osittain hirsirakenteinen. Kapea ja korkea myllyaitta seisoo hyvin matalan jalan varassa. Muista Kainuun tunnetuista tuulimyllyistä poiketen Pupon myllyn siivistä puuttuu tuulen nopeutta säätelevät tuuliluukut. Mylly on jäänyt pois käytöstä jo 1930-luvulla.

Pyykkölänvaaran vaara-asutus
Pyykkölänvaara on edustava esimerkki kainuulaiseen korpimaisemaan sijoittuneesta vaara-asutuksesta. Vaaralta avautuu vaikuttava näkymä lähivaaroille ja asutus näkyy myös kauas. Pihapiirit ja rakennukset ovat hoidettuja ja koivukujien reunustama tie mutkittelee vuosisataista reittiään rakennusten välissä. Uudet ja vanhat rakennukset limittyvät sopusointuisesti keskenään. Vaaran vanhimpia rakennuksia on vilja-aitta, jossa vuosiluku 1741, ja Pyykkölän talon vanhin osa 1700-luvulta. Vanhoja rakennuksia on myös Hannulan, Toivolan, Keskitalon ja Väinölän pihapiireissä. Vaaralla on paljon aittoja 1800-luvulta.

Raatteen vanha ja uusi vartioasema
Raatteentien itäpäässä on Suomen vanhin säilynyt rajavartioasemarakennus. Rakennus on vuodelta 1923 ja sen ulkoasu on vuodelta 1939. Rakennus on kohdannut hyvin dramaattisia vaiheita: talvisodan alkaessa ja venäläisten hyökätessä rakennus jäi tyhjilleen. Taisteluiden jälkeen huonokuntoinen rakennus kunnostettiin käyttökuntoon. Sodan aikana vartiorakennusta ehti käyttää suomalaisten lisäksi venäläiset ja saksalaiset. Vartiomuseona toimiva rakennus on sisustukseltaan entistetty vuoden 1939 aikaiseen asuun. Uuden vartioaseman valmistuttua vuonna 1958 vanha jäi asuntokäyttöön ja autioksi rivitalon valmistuttua vuonna 1974.

Rekelän hierinmylly
Rekelän mylly sijaitsee Rekilammesta Näljänkäjokeen laskevan Rekipuron varressa. Mylly on ilmeisesti rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Rekelän mylly on ollut pääasiassa syksyisin kyläläisten yhteismylly. Myllyyn on kuulunut 15 osakasta. Se on toiminut sota-aikana tuulimyllynä. Viimeksi se on ollut aktiivikäytössä 1960-70-lukujen taitteessa ja sen on korvannut traktorivoimalla toimivat kotitarvemyllyt.

Rimpilän koulu
Rimpilän jo pidempään koulukäytöstä pois olleet koulurakennukset sijaitsevat Vuokkijärven rannalla. Koulu on rakennettu vuosina 1901-1903 ja se on kyläläisten rakentama. Alueella on koulun lisäksi seitsemän muuta rakennusta; kuten asuntola ja siihen liittyvä ulkorakennus, opettajan asunto, navetta, aitta ja lato. Rimpilän erämaakoulu on syrjäkylille tyypillinen koulukokonaisuus, jossa on monia rakennuksia erilaisiin käyttötarkoituksiin. Rakennukset ovat yksityisomistuksessa.

Runtin ratasmylly
Ratasmylly sijaitsee Piispajärvestä laskevan Antinojan etelärannalla. Mylly on rakennettu vuonna 1947. Samalla paikalla on aiemminkin ollut vesimylly. Runtin mylly on neljän talon (Keskitalo, Mattila, Uutela ja Ylitalo) yhteismylly. Myllyn rakennusaikana oli rakennustarvikepula ja kattopäreet jouduttiin kiinnittämään rautalangan pätkillä, koska nauloja ei ollut saatavilla. Myllyä on käytetty syksyisin ja keväisin. Sen käyttö on loppunut 1950-luvulla traktorivoimaisten myllyjen käyttöönoton myötä.

Salpalinjan kohteita Suomussalmella
Salpalinja on Toisen maailmansodan aikainen puolustusjärjestelmä, joka ulottuu Suomenlahdelta Sallaan asti. Salpalinja rakennettiin itärajan suojaksi talvisodan jälkeen vuosina 1940-41 ja 1944. Salpalinjan pitävyyttä ei koskaan jouduttu tositoimin testaamaan. Se on kuitenkin nähty kesällä 1944 yhtenä torjuntataistelujen henkisenä selkärankana. Salpalinja muodostuu mm. betonisista tai kallioon louhituista kantalinnoitteista, puisista kenttälinnoitteista, taistelu- ja yhteishaudoista, kiviesteistä, panssarin kaivantoesteistä ja piikkilankaesteistä.

Salpalinjan kohteita ovat Kirkonkylän Haukiperän Värjänsalmen rantaviivalla noin kilometrin pituudella olevat kiviesteet. Niiden takana on taistelu- ja yhteyshautaa joitain kymmeniä metrejä. Värjänsalmen sillan länsipuolella ja Ämmänsaaren leirintäalueen tuntumassa on entistetty korsu- ja taisteluhautaa. Toinen Suomussalmen alueella oleva Salpalinjan kohde Vaamaniemi sijaitsee Värjänsalmen läheisyydessä sen länsipuolella. Kolmas kohde on Kovajärven-Alajärven kylällä. Kannaksella on puolustusasemia, mutta siellä on ollut ilmeisesti taisteluhautoja ja asepesäkkeitä. Myllyjoen varresta on paikannettavissa joukkueen tukikohta.

Suomussalmen vanha kunnantalo
Vanhan kunnantalon tuhouduttua talvisodassa uuden kunnantalon rakentamisesta oli kiista Ämmänsaaren ja Suomussalmen kirkonkylän välillä. Kunnantalo rakennettiin lopulta Ämmänsaareen. Kaksikerroksinen muotokieleltään selkeä kunnantalo on vuodelta 1953. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Lappi-Seppälä ja Martas vuonna 1948. Kunnantalona rakennus toimi vuoteen 1975 asti, jolloin valmistui nykyinen kunnantalo. Tämän jälkeen rakennuksessa on ollut Suomussalmen verovirasto. Vanha kunnantalo on osa Suomussalmen jälleenrakennustyötä ja Ämmänsaaren rakentumista kuntakeskukseksi.

Suomussalmen kirkko

Takkilan tila
Takkilan pihapiirissä Selkoskylän Takkilanvaaralla on kaikkiaan 21 talonpoikaisrakennusta. Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun alkupuolelta ja uusin on vuonna 1983 rakennettu asuinrakennus. Takkilan pihapiirissä on lisäksi kaksi muuta asuinrakennusta, joista vanhin on vuodelta 1810 ja keskimmäinen on rakennettu vuosina 1918-1922. Takkila muodostaa mielenkiintoisen ja hyvin alueen rakennuskulttuurista sekä kansanrakentamisen kehityksestä kertovan kokonaisuuden. Neljältä sivulta suljettuun pihapiiriin kuuluu asuinrakennusten lisäksi vuonna 1961 rakennettu betonitiilinen navetta. Pihapiiriä ympäröi näyttävä talousrakennusten kokoelma. Aittoja on paljon: suola- ja jyväaitta, jauhoaitta, liha-aitta ja vaateaitta. Pihapiiristä löytyvät vielä paja, savusauna ja riihi, leikkimökki ja latoja. Harvinaisin rakennus on pihan laidalla oleva pyramidikattoinen kesänavetta.

Turjanlinna ja Niettussaari
Turjanlinna on Ilmari Kiannon pitkän elämän (1874-1970) merkittävin asuinpaikka. Kianto vuokrasi vuonna 1912 metsähallitukselta rakennuspaikan Niettussaarta vastapäätä olevalta rinteeltä. Turjanlinnan taiteilijakoti valmistui samana vuonna. Saunaa ja jäkäläriihtä lukuun ottamatta sen rakennukset poltettiin osana talvisodan taisteluja 21. joulukuuta 1939. Palaneet rakennukset korvattiin 1940-luvulla väliaikaisiksi aiotuilla rakennuksilla: uudeksi asumukseksi rakennettiin jäkäläriihen jatkoksi toinen huone Niettussaaren tuhoutuneen vanhan kalamajan hirsistä. Huoneesta tuli Ikin Tupa ja jäkäläriihestä tuvan keittiö Kohtalon Korsu. Kokonaisuudessaan rakennusta kutsuttiin tekijänsä Aapeli Romppaisen mukaan "Aapelin kirkoksi". Rauniotuvat jäivät Turjanlinnan lopullisiksi asuinsijoiksi Vanhan Turjanlinnan arkkitehtuuria jäljittelevän uuden Turjanlinnankin tuhouduttua tulipalossa heti valmistuttuaan kesällä 1949.

Niettussaari on Turjanlinnan lailla tärkeä Ilmari Kiannon elämänvaiheissa. Saaressa sijaitsi ennen sotaa pappilan kalamaja, joka oli kalastuksesta nauttivalle pappilan väelle tärkeä paikka. Punaista viivaa kirjoittaessaan Kianto rakensi vuonna 1908 saareen mökin, jota kutsuttiin "Punaisen viivan" majaksi. Kianto on haudattu Niettussaareen.

Vuokin kirkko
Vuokin kirkko on vihitty vuonna 1954. Kirkon on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Lappi-Seppälä ja Martas. Jyrkkälappeinen satulakatto ja suorakulmaisen rakennuksen vaalea pystyvuoraus korkeiden ylhäältä kapenevien ikkunoiden avulla ilmentää yksinkertaista ja selkeää kirkkoarkkitehtuuria. Rakennus sijaitsee Vuokkijärven rannalla kauniissa männikkömaisemassa.

Ämmänsaaren tsasouna
Ämmänsaaren tsasounan on suunnitellut vuonna 1979 suomussalmelainen rakennusarkkitehti Hannu Pyykkönen. Tsasouna valmistui vuonna 1983. Rakennuksen arkkitehtonisena innoittajana on ollut Raja-Karjalan kylien hirsiset yksihuoneiset tsasounat. Tsasounan aidan sisäpuolella on taiteilija Nina Sailon suunnittelema itkijäpatsas, joka on kunnianosoitus vienankarjalaisen itkuperinteen taitajille.

 

Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

Kirjallisuutta:
Liisa Heikkinen - Mika Pouke: Kotiseutumme kasvot. Suomussalmen kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 197. Kainuun ympäristökeskus. Oulu 2000.