Olet täällä

Suomussalmen muinaismuistokohteet

Suomussalmen muinaismuistokohteiden esittelyt ja karttalinkit

Palvelut

Mustalamminkangas, pyyntikuoppa-alue ja Värikallio, kalliomaalaus

 

Joenniemi, esihistoriallinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0117
Joenniemi on nimensä mukaisesti pieni niemi Kiantajärven Jaappaanlahteen laskevan Jaappaanjoen suun koillispuolella, 15 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen. Vesien säännöstelyn seurauksena Joenniemestä on jäljellä enää sen kärjessä oleva noin sadan metrin läpimittainen metsää kasvava kumpare, jonka laaja suoalue erottaa mantereesta.
 
Säännöstelyn tuhoamalta rannalta on saatu runsaasti esihistoriallisia löytöjä. Paikalla on tehty arkeologisia kaivauksia vuosina 1987 ja 1988. Harvinaisin esinelöytö on pronssikautisen pronssikirveen valinmuotin osa. Runsas keramiikka-aineisto ajoittuu kivikauden lopulle ja varhaismetallikauteen. Joenniemestä on myös rautakauteen viittaavia löytöjä.
Kartalla

 

Joukovirta, pyyntikuoppa-alue, kivikautinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0294
Runsaat 59 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen, Hossan retkeilyalueen eteläreunassa. Pikku-Nimettömän ja Joukojärven välisen Joukovirran pohjoisrannalla on yhdeksän pyyntikuopan jäännökset. Niistä läntisin sijaitsee lähellä Joukovirran suuhun rakennettua Metsähallituksen laavua, muut on tehty rannassa olevan kumpareen pohjoispuolelle. Kuoppia käyttäneiden metsästäjien toimintaan saattavat liittyä laavu luota löytyneet, asuinpaikkaan viittaavat kvartsi-iskokset.
Kartalla

 

Kalmosärkkä, esihistoriallinen asuinpaikka, pyyntikuoppia, väliaikainen hautausmaa, talvisodan aikaisia varustuksia
Kalmosärkkä sijaitsee Suomussalmen kirkolta 40 kilometriä koilliseen, Juntusjärven, Kokkojärven ja Kaarronlammen yhtymäkohdan länsirannalla. Paikka on aiemmin tärkeän Vienanmeren ja Pohjanlahden välisen kulkureitin varressa.

Kalmosärkkä on noin 1,2 km:n pituinen hiekkaharjanne, jota vesistön säännöstely on pahoin kuluttanut. Täydellisen tuhoutumisen estämiseksi särkän reunoja on kivetty. Toimenpide on hidastanut kulumista, mutta ei ole pystynyt sitä kokonaan pysäyttämään.

Kalmosärkkä on Kainuun merkittävimpiä muinaisjäännöksiä. Esihistoriallisen asutuksen merkkejä on koko särkän alueelta, etenkin kummassakin päässä. Arkeologisia kaivauksia Kalmosärkällä on tehty vuosina 1958 ja1959 sekä 1992 ja1993. Paikalla on asuttu lähes koko esihistoriallisen ajan ja löytöaineisto on poikkeuksellisen runsas. Pitkin särkkää on havaittavissa yhteensä 40–50 erilaista kuoppaa tai painannetta. Osa on esihistoriallisten pyyntikuoppien jäännöksiä, osa historialliselta ajalta peräisin olevia hautoja. Lisäksi särkällä on talvisodan aikaisia kaivantoja.
Kartalla

 

Keräsensalmi, pyyntikuoppia
Suomussalmen kirkolta 43 kilometriä itäkaakkoon, parin kilometrin päässä Venäjän rajalta sijaitsevan Aittojärven jakaa kahteen osaan puolentoista kilometrin pituinen kapea särkkä. Tällä maisemallisesti kauniilla särkällä on 1,7 kilometrin matkalla 24 pyyntikuopan jäännöstä muutaman kuopan ryhmissä.
Kartalla

 

Kukkosaari, esihistoriallinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0114
Kukkosaari sijaitsee Kiantajärvessä Hulkonniemen edustalla. Pohjoispäätä lukuun ottamatta vesistön säännöstely on tuhonnut sen miltei kokonaan.
 
Säännöstelyn tuhoamasta rannasta on löytynyt Suomussalmen ehkä merkittävin arkeologiaan liittyvä esinelöytö, kuparista takomalla valmistettu taltta. Esineellä on ikää noin 4000 vuotta ja sitä pidetään vanhimpana Suomesta löytyneenä metallista valmistettuna työkaluna. Muutenkin saaren veden syövyttämiltä rannoilta on löytynyt runsaasti esihistoriallista esineistöä. Löytöaineisto käsittää kivi- ja varhaismetallikautista keramiikkaa, piinuolenkärkiä sekä muuta pii- ja kvartsiesineistöä, erilaisia kiviesineitä, pronssiesineiden valmistukseen tarkoitettu valinmuotti sekä meripihkakoru.

Saaren säilyneessä osassa on tehty arkeologinen kaivaus vuosina 1979, 1999 ja 2000. Niissä saaren pohjoisosasta löytyi ilmeisesti varhaismetallikautinen hauta, mutta muuten kaivausten tulokset jäivät vähäisiksi.
Kartalla

 

Lappi, lapinraunioita
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0236
Vajaat kaksikymmentä kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen, Kiantajärven länsipuolella, puoli kilometriä järven rannasta on matalalla kumpareella viisi kiviröykkiötä. Niiden läpimitta vaihtelee puolestatoista kolmeen metriin. Röykkiöt ovat matalia ja miltei kokonaan turpeen peitossa. Ne voi hyvin perustein yhdistää pääosin Järvi-Suomesta tunnettuihin lapinraunioihin.

Lapinrauniot ovat hautaröykkiöitä, jotka ovat olleet käytössä erityisesti ensimmäisen vuosituhannen alkupuoliskolla ennen ajanlaskun alkua. Mikäli tämä selitys Lapin röykkiöille pitää paikkansa, kyseessä on Kainuun ainoa tunnettu lapinrauniokalmisto. Oman mielenkiintonsa asiaan tuo paikan nimi, Lappi.
Kartalla

 

Mustalamminkangas, pyyntikuoppa-alue, kivikautisia asuinpaikkoja, tervahautoja
Pirttijärven pohjoispuolella, 18 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoisluoteeseen sijaitsevalla Mustalamminkangas-nimisellä korkealla, kapealla särkällä on kilometrin mittaisella matkalla kahdeksan pyyntikuopan jäännökset. Särkän länsipuolelta, Akonkankaalta on löydetty kolme todennäköistä kuoppaa lisää. Särkän juurella, Pirttiperän pohjoisrannalla on viiden pyyntikuopan jäännökset. Pirttiperän itärannalta, Järvenpäänkankaalta on kahdesta erillisestä niemestä löytynyt myös viitteitä kivikautisesta asuinpaikasta. Toiseen näistä liittyy mahdollisesti kaksi pyyntikuoppaa. Järvenpäänkankaalla on lisäksi tervahautoja.
Kartalla Mustalamminkangas, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0301
Kartalla Akonkangas, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0300
Kartalla Pirttiperä N, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0291
Kartalla Järvenpäänkangas, muinaisjäännösrekisterin numero 777010303
Kartalla Pirttiperä, muinaisjäännösrekisterin numero 1000014314

 

Niemenkangas S, esihistoriallinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0263
Suomussalmen Vuokkijärvi on sähköntuotannon vuoksi säännöstelty. Säännöstelyväli on peräti kuusi metriä. Rannoilla sijainneet esihistorialliset asuinpaikat ovat tämän vuoksi pahoin tuhoutuneet. Yksi tällainen kohde sijaitsee järven länsiosassa, Niemenkankaan etelärannassa, 15 kilometriä Suomussalmen kirkolta kaakkoon. Ennen säännöstelyä Niemenkangas oli niemen kärkiosa, nyt se on suurehko saari.

Rantatörmästä ja rantahiekasta on löytynyt runsaasti esihistoriallista asuinpaikka-aineistoa, muun muassa varhaismetallikaudelta peräisin olevia saviastianpaloja. Hienoimmat löydöt ovat kaksi samaan ajanjaksoon liittyvää pronssiesineen valinmuottia.
Kartalla

 

Piispajärven hautasaaret
Eri puolilla Kainuuta on useita hautasaaria ja niemiä. Osa niistä on virallisia, hautausmaakäyttöön siunattuja, osa paikallisen väestön omatoimisesti käyttöönottamia. Suomussalmella yksi virallisista hautasaarista on vajaat 43 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen sijaitseva Piispajärven Yrjänäsaari.

Kyseessä on 0,3 km pituinen saari. Sen koillispäätä on käytetty hautausmaana maaperän kivikkoisuudesta huolimatta. Saaressa on runsaasti hautoja. Niiden merkkeinä on puuristejä, joista osa on täysin lahonneita ja kaatuneita, joitain raudasta tehtyjä ristejä sekä uudempia hautakiviä. Vielä 1950-luvulla paikalle on tehty useita hautauksia, mutta sen jälkeen hautausmaa on jäänyt käytöstä.

Yrjänäsaaresta puolisen kilometriä itäkoilliseen on Hoikkasaari. Sen itäpäässä on kumpare, jossa on useita kuoppia ja saaressa on puuristien jäännöksiä. Kumpareella olevaan petäjään veistettyihin pilkkoihin on kaiverrettu vuosilukuja. Aivan ilmeisesti tätäkin saarta on käytetty hautapaikkana.
Kartalla Yrjänäsaari, muinaisjäännörekisterin numero 1000 00 5510
Kartalla Hoikkasaari, muinaisjäännörekisterin numero 1000 00 5524

 

Pyöreäsuo N, rautahytti
Muinaisjäännösrekisterin numero 1000 00 5526
Yksi parhaiten säilyneistä Suomussalmelta löytyneistä rautahyteistä sijaitsee Näljänkäjärven eteläpuolella Pyöreäsuolla, 34 kilometriä Suomussalmen kirkolta länsiluoteeseen.

Paikalla on kaksi noin 4,5 metrin läpimittaista reunapaltteen ympäröimää miilukuoppaa. Niiden vieressä on 2 x 2 metrin kokoinen ja puolen metrin korkuinen kasa, jossa turpeen alla on pääasiassa palanutta kiveä, mutta myös kuonaantunutta savea sekä rautakuonaa. Tämä on itse hytin jäännös. Sen keskellä oleva sulatusuunin paikka on jäänyt harvinaisen selvästi kuopalle. Ympäristössä on maassa palanutta kiveä ja hiiltä. Paikalla on valmistettu rautaa historiallisella ajalla.
Kartalla

 

Pääskynen, esihistoriallinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0168
Pääskynen on pieni saari Kiantajärven Kolikkasalmen pohjoispuolella, runsaat 14 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen. Vesien säännöstely on tuhonnut pahoin saarta. Nykyisin sillä on pituutta enää vain kolmisenkymmentä metriä ja leveyttä runsaat kolme metriä. Aikaa myöten saari ilmeisesti muuttuu pelkäksi kivikkokariksi. Nyt siellä kasvaa vielä muutama pieni puukin.

Saaren säännöstelyn kuluttamilta rannoilta on löytynyt paljon esihistoriallista asuinpaikka-aineistoa. Vuonna tehdyssä 1986 arkeologisessa kaivauksessa saari osoittautui varsin löytörikkaaksi. Löytöaineiston perusteella saaressa on asusteltu erityisesti kampakeraamisena aikana ja varhaismetallikaudella.
Kartalla

 

Raatosaari, kivikautinen asuinpaikka, historiallisen ajan muistomerkki
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0167
Raatosaari on Kiantajärven Kolikkasalmessa sijaitseva pieni saari vajaat 14 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen. Kiantajärven säännöstely on syönyt pahasti saaren rantoja.

Raatosaaresta on löytynyt kivikautista asuinpaikka-aineistoa, lisäksi saaren menneisyyteen kuuluu järkyttävä muisto historialliselta ajalta. Vuonna 1847 oli Ruhtinansalmelta veneellä matkalla 24 henkeä mikkelinkirkkoon. Syysmyrskyssä vene kaatui Kolikan pohjoispuolella. Veneessä olijoista 18 hukkui onnettomuudessa. Vainajat kerättiin Ahonsaareen, jonka nimi muuttui tapahtuman johdosta Raatosaareksi. Sinne pystytettiin myös 18 muistokiveä. Säännöstelyn aiheuttaman saaren syöpymisen seurauksen kivet ovat osaksi vierineet rantaan. Vuonna 1998 yhteen kivistä kiinnitettiin tapahtumasta kertova muistolaatta.
Kartalla

 

Rypönniemi, kivikautinen asuinpaikka
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0188
Suomussalmen Kiantajärvi on monien vesireittien solmukohta, siksi se on ollut edullinen paikka asutukselle esihistoriallisena aikana. Vesistön säännöstely on kuluttanut pahasti järven rantoja ja tuonut esiin rannassa sijainneen asutuksen jäännöksiä. Valitettavasti samalla asuinpaikat ovat joko kokonaan tai ainakin osittain tuhoutuneet.  

Yksi tällainen paikka on Mikkoslahdessa sijaitsevan Rypönniemen eteläranta noin 11 kilometriä Suomussalmen kirkolta luoteeseen. Sieltä on noin 0,2 kilometrin matkalta löytynyt kvartsiesineitä ja -iskoksia,  piitä, kiviesineiden katkelmia, hioimia ja kuonanpaloja säännöstelyn syömästä rannasta.
Kartalla

 

Sarvikivi, rajakivi
Muinaisjäännösrekisterin numero 1000 00 5529
Sarvikivi määrättiin Ruotsin ja Venäjän väliseksi rajapyykiksi Täyssinän rauhan jälkeen vuonna 1596 solmitussa Rajasuon sopimuksessa. Kivi on kooltaan vaatimaton. Sen länsisivulla on Täyssinän rauhan rajamerkeissä tavalliset kolme kruunua ja itäsivulla venäläinen risti. Kolmen kruunun alla oleva S-kirjain viittaa Ruotsin kuningas Sigismundiin. U-kirjain (Uleåborg) liittyy vuoden 1827 Oulun ja Arkangelin kuvernementtien rajatarkistukseen. Kiven itäsivulla on vastaavasti A. Länsipuolella on vielä vuoden 1934 rajantarkistuksessa tehty SUOMI ja itäpuolella CCCP.

Sarvikivi sijaitsee valtakunnan rajalla Kainuun ja Kuusamon rajan kohdalla, 75 kilometriä pohjoiskoilliseen Suomussalmen kirkosta. Se on pohjoisin tunnettu Täyssinän rauhan rajapyykki. Rajan kulku on kuvattu Rajasuon sopimuksessa suhteellisen tarkasti Iivaaralle Sarvikivestä 35 km päähän pohjoiseen. Siitä eteenpäin Jäämerelle asti rajan kulku jäi epämääräiseksi.
Kartalla

 

Syvänperänsärkkä, pyyntikuoppia, kivikautinen asuinpaikka, kesäkalmisto, merkkipetäjä
Muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0171
Syvänperänsärkkä on Puraksessa sijaitseva pitkä ja kapea harjanne 26 kilometriä Suomussalmen kirkolta itään. Syvänperänsärkällä on monipuolisesti muinaisjäännöksiä.

Hietajärven kohdalla särkän rannasta on löytynyt esihistoriallisen asutuksen merkkinä iskettyä kvartsia. Särkällä on noin 15 pyyntikuopan jäännökset. Osa särkällä olevista kuopista tai painanteista on hautoja, sillä historiallisena aikana särkkää on monien muiden kainuulaisten särkkien tavoin käytetty tilapäisenä hautapaikkana. Nykyajan kävijälle ehkä mieleenpainuvin on särkän länsipäässä olevaan keloutuneeseen mäntyyn tehty kaiverrus: ’1940 13/3 KLO 11 A RAUHA’. Se kertoo talvisodan päätymisestä.
Kartalla länsipää    Katalla itäpää

 

Vanha Kirkkosaari, kivikautinen asuinpaikka, historiallisen ajan hautausmaa, hiilimiilu
Vanha Kirkkosaari sijaitsee Kiantajärven etelärannalla, Ämmänsaaren edustalla. Kivikautinen asuinpaikka havaittiin, kun saaren rannoilta alkoi säännöstelyn seurauksena tulla esiin kivikautisia löytöjä. Saaressa järjestettiin arkeologinen kaivaus vuosina 1985, 1989 ja 1990. Asuinpaikalta tutkittu tulisija ajoitettiin radiohiilimenetelmällä noin 10 000 vuoden ikäiseksi. Se oli pitkään vanhin asuinpaikka-ajoitus Suomesta. Löydöt osoittava saaren olleen asuttu koko kivikauden ajan.

Vanhan Kirkkosaaren itä- ja etelärannalla on 1600-luvun hautausmaa. Saareen kerrotaan haudatun myös 1800-luvun lopun nälkävuosien uhreja. Saaren lounaiskulmalla on lisäksi hiilimiilun pohja.
Kartalla

 

Vienan reitti
Maantieverkoston puuttuessa Kainuussa turvauduttiin vielä 1900-luvulla esihistoriallisilta ajoista käytössä olleisiin vesireitteihin ja niitä seuraileviin kinttu- ja ratsupolkuihin. Itään johtavia reittejä Kainuussa oli useita. Yksi tärkeimmistä kulki Hyrynsalmen vesistöä Suomussalmen Vuokkijärvelle, josta se jatkui Viiankijärvelle ja siitä rajan yli Venäjän puolella olevalle Kivijärvelle. Sieltä taas oli yhteys Kuittijärville ja Vienanmerelle. Vuokkijärven ja rajan välillä reitti oli kaksihaarainen. Kesällä kuljettiin vesitse. Kelirikkoaikaan ja talvella käytettiin vesistöä myötäilevää maayhteyttä.

Alun perin kyseessä oli vain käytön myötä syntynyt ja sitten kirveellä puihin veistetyillä pilkoilla merkitty polku. Sulan maan aikaan sillä voitiin kuljettaa tavaroita parhaimmillaan hevosvetoisilla purilailla. Tämä kulkuyhteys on esitetty jo vuodelta 1651 peräisin olevassa kartassa. Se on yksi harvoista tieksi merkityistä väylistä koko Pohjois-Suomessa. 1800-luvun alussa reitin hoitoa määrättiin parannettavaksi ja sen varrelle järjestettiin talvisaikaan toimivia kievaritaloja. Lopulta reitti oli kärryillä kuljettavassa kunnossa. Se jäi käytöstä vasta Malahviaan johtavan maantien valmistuttua 1950-luvulla.

Reitti on säilynyt nykyaikaan vaihtelevassa kunnossa. Osaksi se näkyy edelleen selkeänä, puihin isketyin pilkoin merkittynä kärrypolkuna, osaksi se on käytön puutteen ja metsänhoidollisten toimenpiteiden seurauksena täysin hävinnyt. Reitin kulku on selvitetty ja se on nyt merkitty ja kunnostettu niin että se on kuljettavassa kunnossa Vängänkylästä rajavyöhykkeelle asti.
Kartalla

 

Värikallio, kalliomaalaus
Värikallion kalliomaalaus sijaitsee 69 kilometriä Suomussalmen kirkolta pohjoiseen Somerjärven itäpään pohjoisrannalla, vajaa kilometri Kuusamon rajasta etelään. Paikka kuuluu Hossan retkeilyalueeseen. Järveen, kalliomaalauksen eteen on tehty lava, josta maalausta voi katsella.

Punavärillä tehdyt maalaukset ovat pystysuorassa kallioseinämässä runsaan kymmenen metrin pituisella ja runsaan kahden metrin korkuisella alueella. Joukossa on muun muassa ihmisiä ja hirviä esittäviä kuvia. Kuvioita on yli 60, tarkkaa lukumäärää on niiden katkelmallisuuden vuoksi vaikea määrittää. Nykykäsityksen mukaan kuvioita on maalattu Värikallioon vuosien 2500–1500 eKr. välisenä aikana.
Kartalla

 

Ämmänsaaren ranta, esihistoriallinen asuinpaikka-alue
Ämmänsaaren kohdalla Kiantajärven rannasta on löydetty jälkiä esihistoriallisista asuinpaikoista noin neljän kilometrin pituiselta alueelta. Melko yhtenäinen muinaisjäännösalue alkaa luoteesta Kumpuniemen luoteispuolelta ja jatkuu kaakkoon Vaamanniemeen asti. Alueella on tehty useita arkeologisia tutkimuksia. Suurimmat kaivaukset olivat vuosina 1985 ja 1986. Viimeisin kaivaus oli vuonna 1999.

Vesistön säännöstely on vahingoittanut kaikkia asuinpaikkoja, osa niistä on täysin tuhoutunut.  Suuri osa löydöistä onkin kerätty säännöstelyn kuluttamalta rannalta. Rannassa on näkyvissä myös nuotiokiveyksiä ja palanutta kiveä. Rantaa ovat muuttaneet säännöstelyn lisäksi erilaiset rakennustyöt. Löydöt ja muut tutkimukset osoittavat alueella olleen asutusta läpi koko esihistoriallisen ajan. Syynä tähän on sen sijainti entisajan suuren valtaväylän, Emäjoen niskalla. Parhaiten säilynyt ja merkittävin kohteista on TB:n ranta. Siellä on todettu muiden löytöjen lisäsi muun muassa esihistoriallisen haudan jäännökset.
Kartalla Kumpuniemi, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0108*
Kartalla Kiviniemi, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0004
Kartalla Aittohieta, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0261
Kartalla Oilola, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0184
Kartalla Huutohieta, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0121
Kartalla Hemmanranta, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0122
Kartalla Jalonniemi, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0085
Kartalla Jalonniska, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0124
Kartalla Seipikaarre, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0125
Kartalla TB:n ranta, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 0103
Kartalla Kaljuskylä, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 110*
Kartalla Luokanaho, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 111*
Kartalla Vaamanlahti, muinaisjäännösrekisteri  nro 777 01 126*

*kokonaan tuhoutuneita kohteita

 

Öllörinsärkkä, pyyntikuoppa-alue
Suomussalmen itäosassa, kirkolta 44 kilometriä koilliseen, Martinselkosen eteläpuolella on komea, itä-länsi -suuntainen harju, Öllörinsärkkä. Särkällä on useita pyyntikuoppia.

Raippalammen itäpuolella, Öllörinsärkältä pohjoiseen haarautuvalta harjulta on löydetty neljä kuoppaa. Ison-Öllörin ja Särkänaluslammen välissä on kaksi kuoppaa ja Pienen Öllörin ja Yli-Karttimojärven välissä yksi kuoppa. Nämä kaksi järveä itäpäistään yhdistävän salmen itäpuolelta, Valkealammenkankaalta, pääosin rajavyöhykkeeltä on löydetty vielä neljä tai viisi pyyntikuoppaa.
Kartalla Raippalampi, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0244
Kartalla Öllörinsärkkä, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0245
Kartalla Pieni-Öllöri, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0246
Kartalla Valkealammenkangas, muinaisjäännösrekisterin numero 777 01 0302