Olet täällä

Sotkamon muinaismuistokohteet

Sotkamon muinaismuistokohteiden esittelyt ja karttalinkit

Palvelut

Maanselän rajakivi ja Rimpilänniemi, pyyntikuoppajärjestelmä

 

Hokkila, kuppikivi
Muinaisjäännösrekisteri nro 765 01 0046
Sotkamon kirkolta kuutisen kilometriä luoteeseen, Tenetinvirran pohjoispuolella Hokkilan talon pihassa, on parin metrin läpimittainen ja vajaan metrin korkuinen maakivi. Siihen on hakattu kaksi 3–4 cm läpimittaista kuoppa ja kolme pientä ristikuviota.

Hokkilan kivi on liitetty Savossa hyvin yleisiin kuppikiviin. Siellä kiviin hakattuihin kuppeihin on laitettu ruoka-antimia vielä 1800-luvulla. Hokkilan kiven yhteys kuppikiviin on todennäköinen, mutta siihen hakatut ristit ovat poikkeuksellisia. Ehkä tekijä ei ole uskaltanut jättää talon onnea yhden kortin varaan, vaan on katsonut parhaaksi turvautua pakanallisen perinteen lisäksi kristinuskoon.
Kartalla

 

Kiikarusniemen ja Ammonsaaren esihistorialliset asuinpaikat
Kiikarusniemi on Sotkamon kirkosta kaksi kilometriä luoteeseen sijaitseva, Pirttijärveen työntyvä niemi. Ammonsaari on Kiiikarusniemen edustalla oleva metsäinen saari. Kiikarusniemessä on tehty arkeologisia tutkimuksia vuosina 1982 ja 1983 sekä 1992 ja 1994. Ammonsaaren tutkimukset on tehty vuosina 1995–1997.

Kiikarusniemen ja Ammonsaaren tuhansia vuosia kestäneeseen käyttöön asuinpaikkoina on vaikuttanut niiden keskeinen sijainti kahden tärkeän vesireitin yhtymäkohdassa. Toinen näistä, ns. ”Nousia Venäläisen reitti” johtaa Laatokalta Sotkamon kautta Pohjanlahdelle. Toinen reitti kulkee Vienanmereltä Kuhmon kautta Sotkamoon ja sieltä edelleen Pohjanlahdelle.

Asuinpaikoilta on saatu talteen hyvin runsaasti eri-ikäisiä löytöjä, niistä vanhimmat ovat yli 8000 vuoden takaa. Löytöaineisto käsittää sekä kivi- että varhaismetallikaudella käytettyjen saviastioiden paloja sekä kivi-, pii-, ja kvartsiesineitä ja niiden katkelmia. Rautakaudelle ajoittuvat väkäsellinen rautainen keihäänkärki ja pronssinen hevosenkenkäsolki. Kaikkein nuorin löytö on 1600-luvulle ajoittuva pronssinen ortodoksiristi.
Kartalla (Kiikarusniemi)      Kartalla (Ammonsaari)

 

Maanselän kivi, rajakivi
Muinaisjäännösrekisteri nro 1000 00 5548
Maanselän kivi sijaitsee runsaat 28 kilometriä Sotkamon kirkolta etelään, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla. Kivi on yli kolmen metrin korkuinen ja ympärysmittaa sillä on noin 12 metriä. Siinä on runsaasti hakkauksia. Osa niistä on selviä, mutta osa niin heikkoja ja matalia, että niiden tulkinta on vaikeaa.

Säilyneet ja tulkittavissa olevat merkit osoittavat sen rajakiveksi. Vuosiluvut 1(6)80 ja 1684 nimikirjaimineen liittyvät lääninrajan selvitykseen ja vuosiluku 1767 nimikirjaimineen lääninrajan käyntiin. Kivessä on myös todennäköisesti isojakoon liittyviä merkintöjä, kiintopisteen merkki sekä merkintöjä, joiden tarkoitusta ei ole pystytty selvittämään.

Kivi on saattanut olla myös valtakunnan rajan merkki. Siinä olevat kolme kruunua ja venäläinen risti viittaavat Täyssinän 1595 rauhan rajaan. Täysin varmana asiaa ei kuitenkaan voi pitää. Vielä epävarmempi on eräässä kiven merkissä nähty viittaus Pähkinäsaaren vuoden 1323 rauhan rajaan.
Kartalla

 

Palolahti W, esihistoriallinen asuinpaikka, pyyntikuoppajärjestelmä
Muinaisjäännösrekisteri nro 765 01 0111
Kohde sijaitsee runsaat 17 kilometriä Sotkamon kirkolta kaakkoon, Syväjärven luoteisrannalla ja Syväjärven sekä Heinosenjärven välisellä kannaksella Pikku-Sapsojärveen kaakosta laskevan vesistön varrella. Syväjärven Palolahden rantatörmän päällä todetulla asuinpaikalla tehtiin arkeologinen kaivaus vuonna 1998. Varsinkin asuinpaikan kivi- ja varhaismetallikautinen keramiikka-aineisto osoittautui monipuoliseksi.

Järvien välisellä kannaksella on 12 kuoppaa. Ne vaikuttavat tyypillisiltä pyyntikuoppien jäännöksiltä. Kaivauksen yhteydessä tutkittiin yksi kuopista. Yllättäen kyseessä ei näyttänyt olevan ainakaan valmis pyyntikuoppa, sillä se oli vain 1,2 m syvyinen ja tasapohjainen. Koska siihen ei liittynyt mitään löytöjä, jäi kuopan tarkoitus ratkaisematta. Todennäköisesti loput kuopat ovat kuitenkin pyyntikuoppia.
Kartalla

 

Petäjäkoski, rautaruukki
Muinaisjäännösrekisteri nro 1000 00 5549
Kohde sijaitsee Sotkamon eteläosassa, Sotkamon kirkolta 41 kilometriä lounaaseen, Laakajärven ja Suuri-Petäisen välissä olevan joen luoteisrannalla, Petäjäkosken kohdalla. Ruukki valmistui vuonna 1840. Tärkeimpänä vaikuttimena ruukin perustamisessa oli halu kohentaa toistuvista nälkävuosista kärsivän syrjäseudun rahvaan synkkää taloudellista tilannetta. Ruukin yhteyteen perustettavalla mallitilalla haluttiin antaa väestölle esimerkki hyvästä maatalouden harjoittamisesta.

Monista muista tuon ajan ruukeista poiketen ruukkia hoidettiin mallikelpoisesti. Ruukki kävi kuitenkin vanhanaikaiseksi ja neljän vuosikymmenen toiminnan jälkeen se lopetettiin kannattamattomana vuonna 1880.

Mitään ruukin aikaisia rakennuksia ei ole enää jäljellä. Jokirannassa on ruukin jäännöksinä 9 x 9 metrin kokoinen kumpare, jossa lienee hytin pohja, mahdollinen rakennuksenpohja sekä kuonaa ja hiiltä sisältäviä kumpareita.
Kartalla

 

Rimpilänniemi, pyyntikuoppajärjestelmä
Muinaisjäännösrekisteri nro 765 01 0049
Sotkamon kirkolta 21 kilometriä länsiluoteeseen, Nuasjärven ja Rehjanjärven välisen Rimpilänsalmen pohjoispuolella olevan Rimpilänniemen eteläosasta on löydetty 25 pyyntikuopan jäännöstä. Ne ovat pyöreitä tai pitkulaisia, läpimitta vaihtelee kahdesta kahdeksaan metriin. Vajaan 0,3 kilometrin pituinen kuoppa-alue alkaa entisen seurantalon eteläpuolelta ja jatkuu kaakkoon Rimpilään johtavalle tielle ja sen takana olevan pellon reunaan. Pellonraivaus on saattanut tuhota kuoppa-alueen kaakkoispäätä, mutta nykyiselläänkin kuoppia on paikalla harvinaisen paljon. Kuoppia ei ole ajoitettu, mutta ne lienevät peräisin esihistorialliselta ajalta.
Kartalla

 

Räätäkangas, esihistoriallinen asuinpaikka, pyyntikuoppa, tervahauta
Muinaisjäännösrekisteri nro 765 01 0023
Sotkamon Tipasojalta, kirkolta noin 20 kilometriä kaakkoon, Räätäjärven, Honkajärven ja Syväjärven alueelta on löytynyt runsaasti jälkiä esihistoriallisesta asutuksesta. Ilmeisesti alueen suurin asuinpaikka sijaitsee Räätäjärven ja Honkajärven välisen vajaan puolen kilometrin levyisen kannaksen Räätäjärven puoleisessa rannassa.

Paikalla on tehty arkeologisia tutkimuksia kolmena kesänä. Runsas löytöaineisto sisältää saviastianpaloja, kiviesineiden katkelmia, kvartsiesineitä ja -iskoksia sekä palanutta luuta. Saviastianpalojen perusteella asuinpaikka ajoittuu kampakeraamiseen aikaan ja kivikauden loppuun, mutta myös varhaismetallikausi on edustettuna. Rautakauteen viittaa myös paikalta löytynyt rautakuonan pala. Asuinpaikan lähellä, tutkittiin kuoppajäännös, joka osoittautui pyyntikuopaksi. Paikan monipuolisuutta täydentää asuinpaikan vieressä, lähellä rantaa oleva tervahaudan pohja.
Kartalla

 

Tervajärvi, rautahytti
Muinaisjäännösrekisteri nro 1000 00 4918
Tervajärven rautahytti sijaitsee Sotkamon kirkolta 18 kilometriä koilliseen, Tervajärven talomuseon pysäköintipaikan vieressä. Kyseessä on Sotkamon ainoa tunnettu talon-poikainen raudanvalmistuspaikka. Tervajärvi on tyypillinen kainuulainen raudan-valmistuspaikka. Näkyvimmät jäännökset ovat miilukuoppa ja siitä seitsemisen metriä pohjoiseen oleva 2,5 metrin läpimittainen ja puolen metrin korkuinen kumpare, ilmeinen pelkistysuunin paikka.
Kartalla

 

Tiilikanjärvi, rajakivi
Muinaisjäännösrekisteri nro 1000 00 5547
Täyssinän 1595 rauhan raja kulki Sotkamon eteläkärjessä sijaitsevan Tiilikkajärven kautta. Sen muistona järven pienellä luodolla on vanha idän ja lännen välinen rajakivi. Kivi on kooltaan pieni ja vaatimaton ja talvella se saattaa peittyä jään ja lumen alle.

Kiveen on hakattu vuosiluku (15)96 sekä Venäjän tunnuksena vinoristi ja Ruotsin tunnuksena kruunu, jonka alapuolella on kuningas Sigismundiin liittyvä kirjainlyhenne SRS. Kruunuja on tavallisesti käytetyn kolmen asemasta vain yksi ilmeisesti kiven pienuuden takia.

Jo parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1617 Stolbovan rauhassa valtakunnanraja siirtyi, kun alue liitettiin kokonaan Ruotsiin. Sen sijaan läänin raja kulkee edelleen Tiilikkajärven rajakiven kautta. Kivessä oleva vuosiluku 1767 liittyy lääninrajan käyntiin, loput kirjaimet ovat rajankävijöiden ja maanmittarien nimikirjoituksia. Kiveen on lisäksi kiinnitetty kuparinen rauhoitustaulu.
Kartalla