Olet täällä

Säisä, Eino

Kukkivat roudan maat 4: Hyvästi nuoruus

Helsinki: Tammi, 1976. 249 s.

Pohjoissavolaisen kylän vaiheita kuvaavan Kukkivat roudan maat -kirjasarjan 4. osan alussa sarjan päähenkilö Epi on juuri aloittanut opintonsa Kajaanin seminaarissa. Hänen isänsä on vastikään halvaantunut, ja kotihuolten vuoksi Epi harkitsee seminaarin jättämistä. Epi, jota seminaarissa aletaan kutsua Eikaksi, kuitenkin jatkaa opintojaan ja palaa aina kesätöihin kotiseudulleen. Viimeisen seminaarivuoden keväällä Eikan äiti kuolee syöpään, mikä syöksee Eikan kapinaan Jumalaa ja kohtaloa vastaan. Saatuaan kansakoulunopettajan paperit Eikka saa opettajanviran kotikylästään ja alkaa vähitellen toipua tuskastaan ja sopeutua osaansa.

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävässä teoksessa kuvataan Eikan kehittymistä pojasta mieheksi sekä Kajaanin seminaarin toimintaa ja seminaarilaisten opiskelijaelämää 1950-luvulla. Henkilöiden nimet ovat muutettuja, mutta kuvitteellisten henkilöiden takaa on löydettävissä heidän todellisia esikuviaan. Eino Säisä opiskeli Kajaanin seminaarissa 1954–1958.

Askarruttava kysymys oli, mistä kirjastonhoitaja arvasi katsahtaa sekunnin kymmenysosalleen oikealla hetkellä, vaikkei pitänytkään silmällä tulijoita. Hänellä oli siis tuo kirjastonhoitajille hyvin yleinen kyky havaita hillitysti kaikki mitä ympärillä tapahtui. Mustaan mekkoon pukeutuneena, joskus harmaa villatakki lisänä, kasvoillaan kuivien vuosirenkaiden karuus, ja tuo käytöksen hienovaraisuus; kaikki se sopi tähän vanhaan, matalaan kirjanhajuiseen puutaloon. Vaikutelman sopivuutta lisäsi ulkopuolinen ympäristökin; kansallisen merkkimiehen kookas patsas tuossa kadun takana ja vanhan linnan rauniot kosken keskellä tuossa kohdalla. Sen vankityrmässä oli kerran virunut mies lähes kaksikymmentä vuotta uskonsa tähden – hän oli käynyt useita kertoja kurkistamassa luolaan ja kuvitellut kaiken.
Valittuaan muutamia kirjoja hän meni salin perälle. Juntta-Perttu istui jykevänä selaamassa sanomalehtiä.
– Hei Junttilan poika. Toitko hyviä? Juntta-Perttu otti hänen kirjansa ja napautti heti päällimmäistä:  – Tää o hyvä… pyssyy asias kaikke aikaa.
(s. 131–132)

 

Markuksen tarina: romaani

Helsinki : Tammi, 1984. 198 s.

Romaanin kertojaminänä on Harri Haukka, joka muuttaa kesällä 1956 puoleksi vuodeksi Kajaaniin ja tutustuu siellä ohimennen Paavo Markukseen. Kajaanilainen Paavo Markus on kyvykäs, toimelias nuorimies ja etenee urallaan vauhdikkaasti. Pian Paavo saa huomata olevansa myös kansanedustaja. Kymmenen vuotta myöhemmin Harri ja Paavo tapaavat yllättäen Helsingissä. Paavo Markus menestyy edelleen erinomaisesti sekä liikemiehenä että kansanedustajana. Kuukausi tämän tapaamisen jälkeen Paavo Markus murhataan Kajaanin lähistöllä, ja Harri Haukka lähtee Kajaaniin tapaamaan murhaajaa, entistä asuintoveriaan.

Nukuin raskaasti koko matkan ja kenties olisin ajanut Kajaanin ohi, ellei konduktööri olisi käynyt herättämässä. Hän koputti vaunun avaimella minua olkapäähän ja naurahti, kun heräsin sävähtämällä ja karahdin istumaan.
– Ei mitään kiirettä. Neljännestunnin kuluttua ollaan Kajaanissa.
Aikaa oli hyvin kunnolla heräämiseen ja pukeutumiseen. Laskeuduin vielä hetkeksi pitkäkseni ja ajattelin, että olin ensimmäistä kertaa sitten sen nuoruuden merkittävän ajanjakson jälkeen saapumassa Kajaaniin. Olisinko silloin voinut aavistaa, millä asioilla tulisin vielä liikkumaan?
(s. 167–168)