Olet täällä

Moilanen, Mauno: Verhot ikkunassa

Verhot ikkunassa
 

Psykologinen romaani kertoo paniikkihäiriöstä kärsivän Helenan kehitystarinan. Helenan lapsuutta varjostaa äidin tuberkuloosi ja isän tyrannimainen ehdottomuus. Helena opiskelee käsityönopettajaksi ja menee naimisiin Hanneksen kanssa. Paniikkihäiriö ilmenee Helenassa pian naimisiinmenon jälkeen. Hän ei pysty paniikkihäiriönsä vuoksi käymään kaupassa tai pankissa eikä ajamaan autoa. Helena taistelee ahdistuksensa kanssa parikymmentä vuotta ennen kuin oppii ottamaan elämänsä omiin käsiinsä ja vapautuu peloistaan.

Helena asuu lyhyitä aikoja Oulussa ja Sotkamossa ennen kuin muuttaa Suomussalmelle, jonne perhe asettuu asumaan pysyvästi. Kirjoittajan mukaan teos perustuu haastatteluaineistoon: "Kaikki paniikkihäiriöön liittyvät tapahtumat ovat aitoja, mutta muuten tarinassa esiintyy sekaisin sekä faktaa että fiktiota."

 

Kävellessäni viitostien vartta katselen hangen peittämälle Kiantajärvelle ja näen, kuinka kaunis se on. Näen salmen takana Kirkkosaaren ja sen takana Niskanselän aavan. Kun saari väistyy edestäni, näen järven takana hämärästi Suomussalmen maantiesillan. Minä en ole katsonut kahteenkymmeneen vuoteen niin kauas, ja siksikö olen menettänyt sen kykyni. En näe yksityiskohtia, mutta silti erotan järven takana olevan metsän. Kiannon maisemat, Turjanlinnan seutu ja Niettussaari, ovat kaukana etuoikealla lähes näkymättömissä. Siinä astellessani olen tullut huoltoaseman kohdalle ja olen aivan rauhallinen. Kävelen niitten koulujen ohitse, joissa olen pelännyt ja vapissut pienuuttani. Sekin suuri painajainen on nyt pelkkä muisto vain, sillä lyhyitä sijaisuuksia lukuunottamatta olen ollut työttömänä vuosia. Siellä joku muu sijainen saisi opettaa nyt minun puolestani. Kävelen edelleen ja tulen voimalaitoskanavan ylittävälle sillalle. Katson kaiteen ylitse alas, jossa vesi velloo enkä pelkää vieläkään. Käyn pankissa maksamassa laskuni ja nostan lisää rahaa tililtäni. Käyn kemikaliossa ja ostan shampoota ja huulipunan. Menen apteekkiin ja ostan disperiiniä. Ne tuotteet eivät ole meiltä lopussa, mutta ostan silti, sillä tämä on minun uuden elämäni ensimmäinen ostosmatka. (s. 184–185)