Olet täällä

Kyllönen, J: Kauppamiehet

Kauppamiehet
 

Kirja kertoo kahdesta kuhmolaisesta kauppiaasta, Veijarista ja Toivosta. Häikäilemätön Veijari pyrkii rikastumaan keinolla millä hyvänsä, kun taas Toivo on kaikissa toimissaan ehdottoman rehellinen ja nöyrä. Rehti ja luotettava Toivo alkaa menestyä yhä paremmin samalla kun Veijari menettää asiakkaittensa luottamuksen kavaluutensa takia. Veijaria kohtaa lopulta perikato, kun hän menettää vääryydellä kokoamansa rikkautensa tulipalossa. Lopulta koettelemusten koulima Veijari nöyrtyy ja jaloluontoinen Toivo ottaa uudestisyntyneen Veijarin palvelukseensa haarakauppansa hoitajaksi.

Tekstissä ei ilmaista suoraan, että tapahtumapaikkana olisi Kuhmo (tuolloin Kuhmoniemi), vaan kuhmolainen kirjoittaja puhuu "pitäjästämme".

 

Oltiin juuri elokuun keskipaikoilla, silloin rupesi Pohjoinen vinhasti huokumaan kamalan kylmää elon voimaa. Vihdoin lankesi monia tuhoavaisia yön-seutuja kaiken viljasta täytetyn maan päälle. Kovat vilu-yöt vei kaiken viljan eroituksetta puhtaaksi, ettei jäänyt muuta kun ytimettömät kuoret jälelle. Näin näki luotuin Luoja hyväksi laskea koko maakuntaan surkean katovuoden, muistutukseksi itsestään ihmiskunnalle, jotka ylpeydessä ja kiittämättömyydessä olivat nauttineet hänen kallis-arvoisia lahjojaan. Tästä vitsauksesta kaiken kansan sydämet tuli täytetyksi synkältä levottomuudelta, huolelta ja ahdistukselta, että kaikkein kasvoilla lepäsi alakuloisuuden elävät merkit. Eipä liioin muuta kuulunut, kun haikeita valituksia kansan elämäkerroksista. Koko paikkakuntaamme oli siis ulkoa hankittava elatus-varat ruumiin ravinnon tarpeisiin, jos aikoi pystyä tulevaisuutta kohden ponnistamaan. Asian ollen tällä kannalla, päätti kauppias Veijari käyttää nyt tilaisuutta hyväkseen. (s. 12)