Olet täällä

Kukkonen, Jussi

Erämaan seikkailijat

Hämeenlinna: Karisto, 1952. 115 s.

Poikien seikkailukirja kertoo 15-vuotiaista kaveruksista Jukasta, Heikistä ja Ilmarista. Helsinkiläiset Heikki ja Ilmari saapuvat Kainuuseen Jukan luokse viettämään kesälomaa. Eräelämään tottunut Jukka vie kaverinsa retkelle, jonka aikana he auttavat poliiseja saamaan kiinni rosvojoukon ja onnistuvat myös kaatamaan karhun omintakeisen taktiikkansa avulla.

– Ihmeellistä on öinen valo täällä korkeassa pohjoisessa, virkkoi Ilmari hiljaa ja aivan kuin varoen häiritsemästä iltayön hiiskahtamatonta rauhaa. Vene lipui kapenevaa jokea pitkin, ja vain vähäinen airojen loiske ja hankaimien rakse kuului. Linnut metsässä olivat vaienneet, ja aurinkokin oli kadonnut kauas vaaramaiden taakse, mutta valo viipyi yhä mailla. Sen kuulaus oli niin kirkas, että erotti selvästi kaikki esineet, pienimmätkin, olisi nähnyt hyvin lukeakin.
– Ja siellä Helsingissä ovat vielä katuvalot palamassa, muisteli Heikki.
– Sellainen ero on siis Helsingin ja näiden Pohjois-Kainuun korpien välillä, tuumi Jukka.
(s. 31)

 

Metsän poika: historiallinen nuorisoromaani

Helsinki: Pellervo-seura, 1946. 127 s.

Isonvihan ajoista kertova nuorisoromaani kertoo Pekasta ja hänen isoisästään Taavista, jotka palaavat kotiseuduilleen jonnekin Oulujärven itäpuolelle vainolaisten hävitysretkien jälkeen. Muut perheenjäsenet ovat saaneet surmansa tai joutuneet vankeina tietymättömille teille. Taavi ja Pekka rakentavat itselleen uuden pirtin isoisän entisille kotitanhuville. He kurkottavat toiveikkaina kohti tulevaisuutta, vaikka suru edelleenkin himmentää heidän elämäniloaan. Pekan ja Taavin ikävöivään kaipaukseen tuo kuitenkin helpotusta yllättävä ilo, kun kotiseudulle palaa kaukaa vankeudesta myös Taavin tytär, Pekan äiti Maria.

Mikä minut olisikaan perinyt, ellei vaari olisi sattumalta saapunut, mietti Pekka haikeana. En olisi jaksanut yksinäni erämaan vaaroja vastaan taistella ja vainolaisia väistää. Mutta vaari tuli, varmaankin taivaan Isän lähettämänä… Niin tuli.
Pekan mielessä kangastelivat ne monet opetukset, joita hän oli ensin äidiltään ja isältään ja sitten Taavi vaarilta saanut. Kastettukin hänet oli. Hän muisti selvästi sen matkan, minkä oli kahdeksanvuotiaana vanhempiensa kanssa tehnyt. Oli vaatinut monipenikulmaisen taivalluksen, ennen kuin he olivat ehtineet kirkonkylään, suureen Oulujärveen pistävään Paltaniemeen. Siellä oli ollut koolla paljon väkeä, koko laajan Oulujärven erämaan kansa, niin oli isä selittänyt. Yhteinen heinärippi oli silloin ollut, kun hänet oli kastettu.
(s. 24–25)

 

Rappasodan sankarit: historiallinen nuorisoromaani

Helsinki: Kirjapaja, 1944. 213 s.

Nuorisoromaanissa kerrotaan rappasotien aikakaudesta. Kirjan päähenkilöinä ovat puolankalainen Antti Heikkinen ja hänen manamansalolainen veljenpoikansa Joel, jotka ovat jääneet sukunsa ainoina henkiin vainolaisten hyökkäyksissä. Teoksen alussa venäläiset polttavat Manamansalon kirkon. Vainolaisten tuhoretken jatkuessa Antti yrittää muiden kainuulaisten sissien kanssa puolustaa kotikontujaan, ja nuoresta iästään huolimatta myös urhoollinen Joel liittyy sissien joukkoon. Joel haluaa ennen kaikkea yrittää pelastaa Helgan, hänelle ennestään tutun tytön, joka on äitinsä kanssa joutunut rappareiden kynsiin muun perheen saatua surmansa rappareiden uhreina.

Kirjan takakannen esittelyteksin mukaan teoksessa puhutaan 1600-luvun vainoista. Todellisuudessa venäläiset polttivat Manamansalon kirkon 1578 tai 1580 ja kirkkoherra Olavi Rahikainen surmattiin pakomatkallaan Muhoksella 1581.

Pienen sissijoukon lähestyessä Kiehimäjoen suuta Antti Heikkinen mietti, miten nopeimmin pääsisi joen yli. He olivat pitäneet kiirettä, taivaltaneet nopeasti ohi Kivesjärven poltettujen talojen ja Melalahden kivikkoisten vaaran maiden. Heikkisestä tuntui taas turhalta yrittää tavoittaa rappareita, joilla oli kovin pitkä etumatka, ja hän oli useita kertoja yrittänyt sanoa epäilyksensä julki tovereilleen, mutta hän ei tietänyt toistakaan suuntaa, minne mennä. Vaaroille ei näkynyt enää vainosavuja. Rapparit olivat polttaneet koko lähiseudun, aina Hyrynsalmen ja Ristijärven sekä Puolangan saloja myöten. Lienevät jo käyneet Suomussalmellakin. (s. 175)