Olet täällä

Kuhmon muinaismuistokohteet

Kuhmon muinaismuistokohteiden esittelyt ja karttalinkit

Palvelut

Rajakankaan rajakivi ja Vasikkaniemi SW, esihistoriallinen asuinpaikka

 

Autioniemi E, rautahytti
Autioniemi sijaitsee Nurmesjärven koillisrannan keskivaiheilla, runsaat 18 kilometriä Kuhmon kirkosta länsilounaaseen. Niemen itäosassa on kaksi miilukuoppaa ja sulatusuunin jäännökset. Niiden ympärillä on maassa rautakuonaa, palaneita kiviä, hiiltä sekä rautamalmia. Kyseessä on selvästi raudanvalmistuspaikan jäännökset. Ne lienevät peräisin 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta.

Nurmesjärven kanssa samaan vesistöön kuuluvan Ontojärven Pajasaaressa on valmistettu rautaa ainakin 1600-luvulla ja Ontojärveen laskevan Saarikosken rannalla toimi rautaruukki 1800-luvun lopulla. Näiden lisäksi Kuhmosta tunnetaan erilaisia viitteitä raudanvalmistuksesta kuudesta muusta paikasta.
Kartalla

 

Jonkerin Kirkkoniemi ja Kalmosaaret, vanhauskoisen ortodoksiasutuksen jäännöksiä
Kuhmon kaakkoisosassa, Kuhmon kirkosta 37 kilometriä kaakkoon, lähellä Pohjois-Karjalan rajaa, Jonkerijärven Pyykönniemen Kirkkoniemessä on kolmisenkymmentä kiviröykkiötä. Paikallinen perimätieto kertoo, että alueella on sijainnut karjalainen kylä ja Kirkkoniemessä on ollut heidän kirkkonsa eli tsasounansa. Rakennuksen raunioita on kuulemma ollut näkyvissä vielä 1900-luvun alussa. Pyykönniemen entinen nimikin on ollut Kyläniemi ja sen eteläosa Venäjänniemi. Niemen eteläosan nimi selittyy sillä, että se kuului aiemmin Venäjään. Suomeen se liitettiin vasta vuonna 1839, kun Jonkerin kohdalla rajassa ollut mutka oikaistiin. Tuolloin karjalaisasutuksesta ei enää tiedetty mitään. Alueen asukkaiden todettiin nimenomaan olleen suomalaisia.

Paikalla on runsaat 20 matalaa, pelkistä kivistä tehtyä, läpimitaltaan alle kaksi metristä kiviröykkiötä, sekä seitsemän tai kahdeksan hieman suurempaa maansekaista kivirauniota. Suuremmat ovat uunien jäännöksiä, pienemmät lienevät viljelyröykkiöitä. Jäännösten tarkka ikä ja paikan asukkaat ovat toistaiseksi arvailujen varassa. Hyvin mahdolliselta tuntuu se, että syrjäisessä kylässä on asunut 1600-luvun lopussa Venäjällä uskonsa vuoksi vainottuja vanhauskoisia.

Jonkerinjärvessä on myös kaksi Kalmosaarta, toinen niemen länsipuolella, toinen itäpuolella. Niihin liittyy perimätieto, jonka mukaan toinen saarista on ollut niemessä asuneiden karjalaisten papin, toinen tavallisen väen hautapaikka. Läntisessä Kalmosaaressa ei ole enää havaittavissa mitään hautausmaakäyttöön viittaavaa. Sen sijaan itäisessä on hautoihin viittaavia kuoppia sekä painanteita ja sieltä kerrotaan löytyneen myös luita.
Kartalla (Kirkkoniemi)     Kartalla (Kalmosaari)     Kartalla (Kalmosaari)

 

Jonkerin kivi, rajakivi
Jonkerin kivi sijaitsee Kuhmon eteläosassa, 34 kilometriä Kuhmon kirkosta etelään Jonkerinjärven pohjoisrannan edustalla. Melkein 2,5 metriä korkea suuri kivi erottuu varsin hyvin ympäristöstään. Vielä 1700-luvulla kiven sanotaan olleen niemen kärkenä, nykyään se on selvästi erillään mantereesta.

Kiven pinta on rapautunut ja osa kiveen tehdyistä merkinnöistä on siksi aikojen kuluessa tuhoutunut. Kivi on joskus liitetty Täyssinän vuoden 1595 rauhan rajaan, mutta varmoja todisteita siitä ei ole. Ilmeisesti Jonkerin kivi tuli valtakunnanrajan merkiksi vasta vuoden 1617 Stolbovan rauhan rajaa maastoon merkittäessä. Sen jälkeen raja säilyi tällä kohdalla muuttumattomana yli 200 vuotta, kunnes Jonkerin alue liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1839.
Kartalla

 

Järvelä, esihistoriallinen asuinpaikka
Kuhmon Ontojärvi on ollut niin sijainniltaan kuin maaperältään varsin otollinen esihistorialliselle asutukselle. Järvi sijaitsee tärkeän ja paljon käytetyn Sotkamon vesireitin varrella. Niinpä järven rannoilta tunnetaankin hyvin paljon esihistoriallisen asutuksen jäännöksiä. Nykyään järveä säännöstellään sähkötuotannon tarpeisiin, säännöstelyväli on neljä metriä. Suuret vedenpinnan vaihtelut ovat kuluttaneet kauniin järven herkästi syöpyviä hiekkarantoja paikoin satoja metrejä. Samalla esihistoriallisen asutuksen jäljet ovat tulleet näkyviin, mutta itse asuinpaikat ovat suureksi osaksi tuhoutuneet.

Erityisen runsaasti asutuksen jälkiä on löytynyt Järvelän–Tuhkarannan alueelta. Siellä tunnetaan 11 asuinpaikkaa vajaan puolentoista kilometrin pituisella matkalla. Vedenpinnan vaihtelut ovat tuhonneet niistä viisi. Säilyneet asuinpaikat sijaitsevat eri korkeuksilla olevilla tasanteilla, jotka lienevät seurausta järven vedenpinnan laskusta aikojen kuluessa. Löydöt käsittävät kaikki esihistorian ajanjaksot. Erityisen arvokkaaksi alueen tekee se, että siellä on löytöjen perusteella asuttu jo noin 10000 vuotta sitten eli hyvin pian jääkauden päättymisen jälkeen. Kyseessä on siten yksi Kainuun vanhimmista asuinpaikoista.
Kartalla

 

Korpilammen eli Suolammen kivi, rajakivi
Suolammen kivi sijaitsee Kuhmon kirkosta noin 33 kilometriä kaakkoon, Saunajärven eteläpuolella, lähellä Suolammen itärantaa. Se on pituudeltaan noin kolme ja leveydeltään kaksi metriä, korkeutta sillä on vajaan metri.

Kivi tuli Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajamerkiksi Täyssinän vuoden 1595 rauhan jälkeisessä rajankäynnissä vuonna 1596. Tähän liittyvät kiveen hakatut Ruotsin kolme kruunua ja Venäjän risti sekä rajan kulkusuuntaa osoittava viisari. Stolbovan vuoden 1617 rauhan rajankäyntiin liittyvät yksinäinen kruunu ja risti. Kivessä on myös muita, vaikeasti havaittavia merkkejä.

Lähettyvillä on mahdollisia huomiokiviä ja rajan kulkua osoittavia viisarikiviä. Rajamerkkinä kivi jäi käytöstä, kun Jonkerin mutkaksi nimitetty alue liitettiin keisari Nikolai I:n päätöksellä Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1839.
Kartalla

 

Kylmä, pyyntikuoppaketju, kivikautinen asuinpaikka
Ontojärven länsirannalla, Kuhmon kirkosta noin 26 kilometriä länteen, Katerman entiselle koululle johtavan tien molemmin puolin on noin 150 metrin pituinen kahdeksan pyyntikuopan järjestelmä. Siitä neljänneskilometri länteen on havaittu vielä yhdeksäs kuoppa. Lähistöllä kerrotaan sijaitsevan enemmänkin pyyntikuoppia, mutta niitä ei ole onnistuttu paikallistamaan. Osasyynä saattaa olla alueella tehdyt metsätyöt.

Kuoppia ei ole tutkittu eikä niiden ikää tiedetä, mutta lähellä olevalta metsäautotieltä on joitakin kivikauteen viittaavia löydöksiä. Kuoppia ja löytöjä ei voi toistaiseksi varmuudella yhdistää toisiinsa. On kuitenkin mahdollista, että löydöt liittyvät leiripaikkaan, jota metsästäjät ovat käyttäneet kuoppia kaivaessaan ja kunnostaessaan sekä saalista käsitellessään.
Kartalla

 

Miinoan kivi, rajakivi
Miinoan kivi sijaitsee Kuhmon kirkosta noin 43,5 kilometriä koilliseen, pari kilometriä Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonsuojelualueen pohjoispuolella. Koska se sijaitsee valtakunnan rajalla, jota ympäröi rajavyöhyke, sinne pääsy ilman rajavartioston kirjallista lupaa ja opastusta on kielletty.

Miinoan rajakivi sijaitsee vanhalla Suomen ja Vienan Karjalan välisellä kulkureitillä, entisellä Vienan valtatiellä. Kesällä veneet vedettiin kapean vedenjakajan yli vesistöstä toiseen, jonka jälkeen oli reitti auki joko Pohjanlahdelle tai Vienanmerelle. Myös talvella käytetty reitti kulki tätä kautta.

Ruotsin ja Venäjän raja määrättiin kulkemaan Miinoan kiven kautta Täyssinän rauhan jälkeen solmitussa Rajasuon sopimuksessa vuonna 1596. Raja on siitä lähtien säilynyt muuttumattomana näillä seuduilla. Kivessä on Täyssinän rauhan rajamerkkien tapaan Ruotsin tunnuksena kolme kruunua ja Venäjän tunnuksena venäläinen risti. 1820-luvulla tapahtuneen Oulun ja Arkangelin kuvernementtien rajankäynnin ja 1934 tehdyn Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehdyn rajantarkistuksen yhteydessä kiveen hakattiin asiaankuuluvat merkinnät.
Kartalla

 

Ontojärven Honkisaaret, esihistoriallisia asuinpaikkoja, tervahautoja
Ylä- ja Ala-Honkinen ovat suurehkoja saaria Ontojärven etelärannan edustalla, noin 14 kilometriä Kuhmon kirkosta länteen. Molemmissa pohjoisranta ja länsipää ovat kivikkoisia, osin hieman soistuneita, kun taas eteläranta ja itäpää ovat molemmissa miltei kivetöntä hiekkaa. Järven vedenpinnan säännöstely on syönyt hiekkarantaa laajalta alueelta.

Ontojärvi on osa tärkeää vesireittiä, entistä valtatietä, jota pitkin saattoi kulkea vaikka Vienanmereltä Pohjanlahdelle. Kulkureitti oli käytössä jo kivikaudella. Se on varmasti osasyynä siihen, että järven rannoilla ja saarissa olevilla hiekkakankailla on runsaasti esihistoriallisia asuin- ja leiripaikkoja.

Kun säännöstely on syönyt järven rantoja, on tullut esiin runsaasti löytöjä ja tulisijojen jäännöksiä. Tavallisimpia löytöjä ovat kvartsiesineiden valmistuksessa syntyneet iskokset. Niitä on löytynyt runsaasti Honkisaartenkin hiekkaisilta rannoilta. Yksi hienoimpia löytöjä koko Kainuusta on Ala-Honkisen itäkärjen rantahiekasta löytynyt vasarakirves. Sen alkuperä on jossain Etelä-Venäjällä ja siten se on yksi todiste alueen kauas ulottuvista yhteyksistä. Esine ajoittuu kivikauden lopulle. Runsaan sadan vuoden takaisten ihmisten elämästä kertovat saarissa olevat tervahaudanpohjat.
Kartalla (Ala-Honkinen)     Kartalla (Ylä-Honkinen)

 

Pajasaari, esihistoriallinen asuinpaikka ja historiallisen ajan raudanvalmistuspaikka
Pajasaari sijaitsee Ontojärven länsiosassa, lähellä Ontojoen niskaa, 25 kilometriä länteen Kuhmon kirkosta. Kyseessä on suurehko saari, jonka hiekkaisia rantoja järven vedenpinnan säännöstely on pahasti tuhonnut.

Erinomainen sijainti ja asumiseen soveltuva maaperä ovat menneinä aikoina houkutelleet saareen paitsi kulkijoita, myös vakituisia asukkaita. Veden kuluttamilta rannoilta on löytynyt runsaasti esihistoriallista aineistoa. Löytöjen johdosta saaressa järjestetyissä arkeologisissa kaivauksissa on saatu tutkia hyvin runsaslöytöistä esihistoriallista asuinpaikkaa. Vanhimmat ajoitettavissa olevat löydöt ovat noin 7000 vuoden takaa ja asutus saaressa on jatkunut esihistoriallisen ajan loppuun. Sen jälkeenkin saaressa on oleskeltu. Sieltä on löydetty muun muassa jälkiä 1600-luvulla tapahtuneesta raudanvalmistuksesta ja käsittelystä.
Kartalla

 

Rajakankaan kivi, rajakivi
Rajakankaan kivi sijaitsee 46,5 kilometriä Kuhmon kirkosta itäkaakkoon, Saunajärven tien päässä. Koska se sijaitsee valtakunnan rajalla, jota ympäröi rajavyöhyke, sinne pääsy ilman rajavartioston kirjallista lupaa ja opastusta on kiellettyä.

Rajakankaan kivi tuli Ruotsin ja Venäjän väliseksi rajamerkiksi Täyssinän rauhan jälkeen vuonna 1596 solmitussa Rajakankaan sopimuksessa. Valtakunnan raja on siitä lähtien pysynyt Kainuun kohdalla tästä pohjoiseen mentäessä muuttumattomana. Niinpä Rajakankaan kivi on edelleen virallinen rajapyykki. Kyseessä on Euroopan vanhin valtioiden välinen raja.

Virallisen rajapyykin muodostaa kolme kiveä, kaksi suurta ja yksi pienempi niiden välissä. Läntiseen kiveen on hakattu muun muassa vuosiluku 1596 ja Ruotsin tunnuksena kolme kruunua. Lisäksi kivessä on runsaasti muita merkintöjä. Venäjän puoleisen kiven itäsivulle on hakattu vain venäläinen risti. 1800-luvun alkupuolella Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja tarkastettiin ja vuonna 1934 Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja tarkastettiin. Näissä yhteyksissä kiviin lisättiin asiaankuuluvia merkintöjä.
Kartalla

 

Saarikoski, rautaruukki
Saarikosken rautaruukki sijaitsee Pajakkajoen varressa, 5,5 kilometriä Kuhmon kirkosta länteen. Kosken etelärannalla ja sen edustalla olevassa saaressa on runsaasti jäännöksiä ruukin aikaisista rakennustenpohjista ja muista rakennelmista, tosin niitä on melko vaikea hahmottaa vesakoituneessa maastossa.

Ruukin toiminta alkoi vuonna 1874, mutta päättyi tulipaloon jo vuonna 1878. Saarikosken rauta oli hyvälaatuista ja ruukin pajassa tehtiin myös valmiita rautatuotteita, ainakin kirveitä ja auroja. Ruukki jäi pääomien puutteessa melko pieneksi ja sen toimintaa vaikeuttivat erittäin huonot liikenneyhteydet. Kesällä tuotteita kuljetettiin tervaveneillä Ouluun myytäväksi, mutta talvella ei ollut tätäkään mahdollisuutta.
Kartalla

 

Saunaniemen ja Iso-Palosen esihistorialliset asuinpaikka- ja pyyntikuoppakohteet, tervahaudat ja sotahistorialliset jäännökset
Iso-Palosen ja Veräisen järvien välissä, 36 kilometriä Kuhmon kirkosta koilliseen sijaitsee maisemaltaan kaunis Haapasärkkä. Sen itäosassa olevan Saunaniemen eteläpuoleinen lahti on hyvä rantautumispaikka. Siellä on nykyäänkin laavu retkeilijöitä varten. Aiemmasta käytöstä kertovat paikalta löytyneet viitteet kivikautisesta asutuksesta. Entisajan ihmisten elinkeinoihin liittyvät Saunaniemessä olevat pyyntikuoppien jäännökset. Lisää pyyntikuoppia on Haapasärkän eteläpuolisen Hautalahden ja Iso-Palosen välisellä kapealla kannaksella. Sinne on aikoinaan tehty 14 pyyntikuopan järjestelmä, joilla kannas on voitu sulkea kokonaan.

Veräinen on osa ennen tärkeää ja paljon käytettyä Pohjanlahden ja Vienanmeren välistä vesireittiä. Tähän liittynee Saunaniemestä löytynyt hevosenkengänmuotoinen pronssisolki. Solki on ajanjaksolla 1025–1300 jKr. käytettyä tyyppiä. Se on kuulunut naisen pukuun ja sen alkuperä on Lounais-Suomessa. Uudemman ihmistoiminnan merkkejä paikalla ovat tervahaudanpohjat ja toisen maailmansodan aikaisten varustusten jäännökset. Viimeisimmästä käytöstä kertovat alueelle tehdyt retkeilijöitä palvelevat rakenteet. Paikka antaa monipuolisen kuvan Kainuun kehityksestä aikojen kuluessa.
Kartalla (Saunaniemi)    Kartalla (Iso-Palonen)

 

Sylväjänniemi, esihistoriallinen asuinpaikka
Sylväjänniemi on Kuhmon keskustaa vastapäätä oleva pitkä, lännestä Lammasjärveen työntyvä niemi, runsas kilometri Kuhmon kirkosta pohjoiseen. Niemen pohjoisrannalla ja itäpäässä on 0,7 kilometriä pitkä yhtenäinen kivikautinen asuinpaikka-alue ja siitä puolen kilometrin päässä etelärannalla on pienempialainen asuinpaikka, joka on ollut käytössä esihistoriallisen ajan loppuun asti.

Paikka sijaitsee tärkeän vesireitin varrella ja siellä on asumiseen hyvin sopiva maaperä. Sylväjänniemen asuinpaikoilta vanhimmat ajoitettavissa olevat löydöt ovat ajalta 5000 eKr. Runsaan löytöaineiston joukossa on viitteitä muun muassa pronssin valannasta. Nuorin löytö on ajanjaksolle 1150–1300 ajoittuva hevosenpääkoristeinen ketjunkantaja. Se lienee valmistettu Venäjällä, Perman alueella.
Kartalla

 

Vasikkaniemi SW, esihistoriallinen asuinpaikka
Vasikkaniemi sijaitsee 24,5 kilometriä Kuhmon kirkolta länsilounaaseen, Ontojärven länsiosassa, lähellä Ontojoen niskassa olevaa Katermankoskea. Ontojärven vedenpinnan säännöstely on vaikuttanut voimakkaasti järven hiekkarantoihin. Paikoin ranta on siirtynyt satoja metrejä. Yksi pahiten tuhoutuneista kohdista on vastapäätä Pajasaarta etelässä sijaitsevan Vasikkaniemen kärki. Niemen ja saaren välinen salmi on ennen tärkeänä kulkureittinä olleen Sotkamon reitin varrella. Vasikkaniemen ja lännessä olevan Katermankosken välissä on suojaisa Karjalanlahti. Edullinen sijainti ja hyvät hiekkakankaat houkuttelivat paikalle runsaasti esihistoriallista asutusta.

Eniten jälkiä esihistoriallisesta asutuksesta on Vasikkaniemen Karjalanlahden puoleisella lounaisrannalla. Rantahiekasta ja sortuvasta rantatörmästä tulee jatkuvasti esille löytöjä. Paikalla on järjestetty myös arkeologisia tutkimuksia. Niiden mukaan siellä on asuttu jo esikeraamisella ajalla ja löydöt jatkuvat rautakaudelle asti. Erityisen hyvin on edustettuna varhaismetallikausi. Paikalta on löydetty viitteitä myös esihistoriallisesta raudanvalmistuksesta.
Kartalla