Olet täällä

Kotivuori, Kauko: Sotaerakko

Sotaerakko
 

Tositapahtumiin perustuvassa kirjassa kerrotaan tukkijätkä Heikki Klemetistä, joka on juuri tullut savotalle Raja-Kainuuseen. Hän jää talvisodan syttyessä tahtomattaan Pihlajavaaran savottakämpälle rintaman taakse. Yrittäessään turhaan hiihtää kotirintamalle hän löytää vaikeasti haavoittuneen venäläissotilaan Fedjan, jonka hän raahaa kämpälle tervehtymään. Klemetin ja tervehtyvän vihollissotilaan välille kehittyy yhteisymmärrys ja ystävyys, kun he joutuvat elelemään koko talvisodan ajan kämpällä keskellä sotatapahtumia. Miesten tiet kuitenkin eroavat talvisodan lopussa traagisella tavalla.

 

Hartaasti Fedja tutkii karttakirjaa. Aikansa Venäjää kuvaavaa aukeamaa tuijoteltuaan hän selailee esille Suomen kartan alkaen tarkastella sitä. Kulmat rypyssä hän yrittää tavailla outoja kirjaimia, kunnes viimein viittaa Klemetin avukseen.
Heiki… Feodor…? – Sormallaan hän osoittaa ensin molempia ja sitten jonnekin Kuusamon korkeudelle.
– No ei helevetissä, eihän myö nyt ihan Lapissa sentään.
Klemetti kumartuu tarkastelemaan karttaa ja löytääkin siitä kotipitäjänsä kirkonkylän nimen. Siitä onkin sitten jo helppo kuljettaa sormea rajaa kohti ja löytää summittainen Pihlajavaaran sijaintiseutu. Fedja nauraa ja taputtaa Klemettiä olalle.
– Vähästä se ilostuu, ei sille paljoa tarvihe.
(s. 150)