Olet täällä

Kianto, Uolevi

Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto

Helsinki: Otava, 1966. 265 s.

Ilmari Kiannon pojan Uolevi Kiannon muistelmakirjassa on moninaisia muisteluksia Turjanlinnan elämästä pojan silmin nähtynä sekä elämäkerrallisia tarinoita ja valokuvia Iki-Kiannon elämänvaiheista. Uolevi Kianto kirjoitti 12 vuotta myöhemmin isästään vielä toisenkin muistelmakirjan, joka ilmestyi nimellä Tervetuloa kotiin, Iki.

 

Tottakai käytiin Ryysyrannan Joosepin asumasijoilla, saatiin kahvit, ties vaikka nisutkin, ihmeteltiin katossa leijailevaa lentokoneen pienoismallia, kummasteltiin paikan syrjäisyyttä, ihasteltiin sen kaunista kenttää, hiljennyttiin miettimään ihmiselon yksinkertaisuutta ja kauneutta, vaistottiin vaikeudet, ankeudet, alakuloisuus, joka Pesiönjärven hopeanvälkkeisistä aalloista runollisesti puhutteli. "Petkelkylä." Kuviteltiin kuinka talven tuiskut järvellä vinkuvat, metsässä kieppuvat, pihalle ja nurkille nietoksia keräävät. Koluttiin Myllypuro, laskettiin idyllinen Pesiönjoki ja harvasanaisina soutaa nytkytettiin Turjanlinnaan. (s. 75–76)

 

Tervetuloa kotiin, Iki: muistelmia ja päiväkirjojen kertomaa Iki-Kiannosta ja hänen ystävistään

Helsinki: Otava, 1978. 175 s.

Toisessa muistelmakirjassaan – ensimmäinen oli ilmestynyt 12 vuotta aiemmin nimellä Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto – kuvaa Uolevi Kianto erityisesti isänsä epäsovinnaisia naissuhteita ja elämäntapoja Turjanlinnassa omien muistikuviensa ja Ikin päiväkirjojen ja kirjeiden valossa.

 

Ikihän sieltä tulee. On helle, aurinko porottaa rantahiekkaan, majan seinälaudat risahtelevat kuumuudesta.
Iki istuu alastomana veneen perässä, tumma Inkeri soutaa kitkuttaa. Piippua poltteleva, hiljakseen meloskeleva ikuinen nuorukainen on ihanalla kesäretkellä. Hän on tullut Turjanlinnasta Myllykankaan kautta ja elää pientä suloista romanssia tutun korpijärven välkkeessä. Kun uskoo elävänsä, elää. Mikä jumalainen päivä! Ei pilven riepaletta taivaalla, ei juuri tuultakaan. Sihteeri olisi mieluimmin uinut järven yli – ja uikin pitkän matkaa – mutta Iki puolestaan halusi mieluummin katsella veneessä vastapäätä istuvaa viehätärtään kuin veden peittämää uimaria.
(s. 137–138)