Olet täällä

Kertomakirjallisuutta

Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään

 

 

Kertomakirjallisuutta
 

 

Jättiläinen

Ala-Harja, Riikka: Jättiläinen

Helsinki: WSOY, 2007. 291 s.

Romaani kertoo 16-vuotiaasta kajaanilaisesta pojasta, Tanelista, joka erottuu joukosta reilusti yli kaksimetrisen pituutensa vuoksi. Taneli tutustuu Monaan, 24-vuotiaaseen nuorisoteatterin ohjaajaan. Monaa paheksutaan, koska hän on esiintynyt kansainvälisen pornolehden sivuilla. Taneli haluaa Monan ja menee hänen takiaan mukaan nuorisoteatteriin. Mona pyytää näyttelijän lahjoillaan yllättäneen Tanelin mukaansa New Yorkiin, ja Taneli suostuu ehdotukseen. Hän saa kokea suurkaupunkiunelman raadollisemman puolen, ja myös Monasta paljastuu uusia puolia.

 

 

 

Bärman, Annikki: Paikka maan päällä

Vihtijärvi: FinnEpos, 2003. 342 s.

Romaani kuvaa idealistisen nuoren naisopettajan ja hänen perheensä mutkikasta polkua 1950-luvun niukkuudesta 1970-luvun kasvaviin lähiöihin. Työpaikkojen perässä paikkakunnalta toiselle muuttava perhe ehtii asua pari vuotta myös Kajaanissa ennen kuin pääsee asettumaan mielikaupunkiinsa Lahteen.

 

Calamnius, Ilmari: Väärällä uralla

Porvoo: WSOY, 1896. 183 s.

Omaelämäkerrallisessa romaanissa Ilmari Kianto muistelee asevelvollisuusaikaansa Oulussa 1892–1893. Teoksen alussa ja lopussa hän kuvaa kotiseutuaan Suomussalmea, kun hän lähtee armeijaan ja palaa sieltä takaisin vuoden kuluttua.

 

Heikkinen, Mikko-Pekka: Terveiset Kutturasta

Terveiset kutturasta

Helsinki: Johnny Kniga, 2012. 268 s.

Kainuulaissyntyisen kirjailijan Mikko-Pekka Heikkisen teoksessa juopa rikkaan etelän ja harvaanasutun, palveluista riisutun pohjoisen välillä on repeytynyt suureksi: Pohjois-Suomi päättää julistautua itsenäiseksi ja aloittaa sisällissodan. Miten käy pohjoisia joukkoja johtavan Oulan moottorikelkka-armeijalle taistelussa Tuntemattoman sotilaan Koskelan johtamisopein toimivan Jesse Purolan johtamia etelän joukkoja vastaan?

 

 

Huovinen, Veikko: Kukuškat: moniaita kertomuksia ja pakinoita

Porvoo: WSOY, 1993. 127 s.

Kaikkiaan 19 lyhyttä erikoista sisältävässä teoksessa on yleismaailmallisten kertomusten ohessa myös muutamia Kainuuseen ankkuroituja tarinoita, kuten nimikertomus Kukuškat, jossa sotaveteraani kertoo pojanpojalleen tarun talvisodan tarkka-ampujista Suomussalmen rintamalla. Kainuulaista paikallisväriä löytyy myös kertomuksista Kekkonen hiihtää ohi ja Leimikon suunnittelu.

 

Huovinen, Veikko: Lampaansyöjät: suomalainen reippailutarina

Porvoo: WSOY, 1970. 167 s.

Romaanin päähenkilöinä ovat kaverukset Sepe ja Valtteri, kaksi kaupunkilaisveijaria, jotka ovat päättäneet viettää omalaatuisen irrottelu- ja sekoiluloman pohjoisessa. Heidän suunnitelmissaan on ampua matkan varrella lampaita retkiruuakseen. Lomansa aluksi kaverukset autoilevat Kalajoelta Oulun kautta Kainuuseen, jossa he ampuvat ensimmäisen lampaansa. Kainuusta he jatkavat edelleen Lappiin aina Norjan puolelle saakka. Koska heidän motiivinaan on pikemminkin huvitus eikä ilkivalta, he lähettävät lampaiden omistajille jälkikäteen kirjeitse rahakorvauksen aiheuttamastaan vahingosta. Lammaspaistin ja viinan voimalla kaverukset nautiskelevat pohjoisen kesästä ja keskustelevat samalla miehen elämän perimmäisistä kysymyksistä, naisista.

 

Huovinen, Veikko: Luonnonkierto: Novelleja, pakoinoita, lyhyitä erikoisia 1950–2001.

Helsinki: Siltala, 2012. 245 s.

Teokseen on koottu Veikko Huovisen novelleja, pakinoita ja muita tekstejä, joista osa on julkaistu aiemmin esimerkiksi lehdissä. Mukana on myös ennen julkaisemattomia kirjoituksia kirjailijan arkistoista. Teoksen alussa on Kainuuseen sijoittuvia novelleja ja myös pakinateksteissä viitataan silloin tällöin kainuulaisiin paikkoihin.

 

Huovinen, Veikko: Mikäpä tässä

Porvoo: WSOY, 1969. 164 s.

Teos sisältää 19 lyhyttä erikoista, joissa liikuskellaan enimmäkseen yleismaailmallisissa sfääreissä. Muutamissa jutuissa kirjailija paljastaa kuitenkin erinäisiä sattumuksia myös omasta elinpiiristään. Näissä kertomuksissa hän mm. muistelee yllättäviä keskusteluja ja tapaamisia Kainuussa (Kirjallinen keskustelu ja Tytöt) sekä matkakokemuksiaan kauempaakin (Talvituristi Leningradissa).

 

Huovinen, Veikko: Porsaan paperit: eläinaiheiset erikoiset

Porvoo: WSOY, 1999. 153 s.

Teos sisältää kuusi uutta eläinten haastattelua ja 14 aiemmin Huovisen teoksissa julkaistua eläinaiheista tarinaa. Vaikka eläinten väkirikkaaseen maailmaan mahtuu monenkarvaisia eläjiä, on muutamissa kertomuksissa kiinnekohtia myös Kainuun kotoisiin eläimiin, kuten kanan haastattelu maalaistalon pihamaalla Kuhmon Lentiirassa osoittaa.

 

Rasvamaksa

Huovinen, Veikko: Rasvamaksa

Porvoo: WSOY, 1973. 141 s.

Rasvamaksan lyhyet erikoiset liikuskelevat yleismaailmallisella areenalla; vain viimeisessä kertomuksessa Sielunvaellusta käväistään Kainuussa, kun Leevi Sytky harjoittaa sielunvaellusta variksena.

 

 

 

 

 

 

 

Huovinen, Veikko: Ronttosaurus

Helsinki: Otava, 1976. 171 s.

Teoksen 20 lyhyttä erikoista ovat aihepiiriltään ja miljööltään hyvin vaihtelevia, mutta joukossa on muutama kertomus myös Kainuusta. Vankimmin Kainuuseen ankkuroituja ovat Kajaanin linnan vanki, joka kertoo Johannes Messeniuksen surkeista elinoloista Kajaanin linnassa, ja Sekahedelmäsoppa, jossa kuvataan sotkamolaisen Laatikaisen markkinareissua 1600-luvun lopulla.

 

Huovinen, Veikko: Sinisilmäinen ohjus ja muita sotaisia kertomuksia

Helsinki: WSOY, 2003. 167 s.

Teoksessa on 11 uutta ja 8 aiemmin julkaistua kertomusta sodan irvokkaasta hullunmyllystä. Uusista kertomuksista kaksi on sijoitettu kainuulaiseen maisemaan: Kiviroveikko heijastelee niitä tuntoja, joita Suomussalmen Raatteen uusi Talvisodan monumentti herättää vanhassa sotaveteraanissa ja hänen pojassaan, ja Tykkimies Påll Ockoisen uni Caijanan linnassa yöllä 24.2.1716 kuvaa synkkiä historian tapahtumia Kajaanin linnan antautuessa venäläisille.

 

Huovinen, Veikko: Vapaita suhteita: valitut erikoiset

Porvoo: WSOY, 1974. 294 s.

Kokoomateokseen valittujen lyhyiden erikoisten joukossa on muutamia tarinoita myös Kainuusta. Kahta lehtijuttua lukuun ottamatta teoksen tarinat ovat ilmestyneet aiemmin muissa Huovisen kirjoissa (Hirri, Kylän koirat, Kuikka, Lyhyet erikoiset, Mikäpä tässä, Rasvamaksa).

 

Huovinen, Veikko: Ympäristöministeri: ekotarinoita

Helsinki: Otava, 1982. 189 s.

Teoksen ekoaiheisten "lyhyiden erikoisten" näkökulma vaihtelee pohjoisesta globaaliin horisonttiin. Ilmiselvästi Kainuuseen ankkuroitu tarina on vain kertomus Kasvissyöntikausi, jossa kaksi sotkamolaista miekkosta – kirjailija ja Ville – viettävät kevättalven metsässä ja syövät männynneulasia metsojen tapaan.

 

Ingman, Santeri: Aikansa lapsipuoli

Porvoo: Werner Söderström, 1895. 309 s.

Teoksen päähenkilöinä ovat nuoret ylioppilaat ja ystävykset Juuso ja Heikki, jotka opiskelevat Helsingin yliopistossa ja osallistuvat samalla antaumuksellisesti suomenmieliseen ylioppilaspolitiikkaan. Juuso on kotoisin ruotsinkieliseltä länsirannikolta ja Heikki Kajaanin läheltä Paltaniemeltä. Intomielinen Juuso jopa viettää yhden kesän Suomussalmella oppiakseen tuntemaan paremmin kansan arkielämää ja ajattelutapoja. Vähitellen heidän ystävyyssuhteensa alkaa rakoilla, kun Heikki keskittyy opintoihinsa ja etääntyy Juuson arvostamista ylevistä kansallismielisistä aatteista ja ihanteista. Tulisieluisen Juuson kohtalona on joutua oman korkealentoisen aatteellisuutensa vangiksi, sillä hän ei pysty mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin.

 

Jämsén, Turkka: Mahla virtaa: novellikokoelma

Suomussalmi: Myllylahti, 2002. 238 s.

Työurallaan mm. Kajaani Oy:n palveluksessa ollut metsänhoitaja Turkka Jämsen kuvailee novellikokoelmassaan ihmisiä elämän erilaisissa käännekohdissa. Kirjassa on kaikkiaan 18 novellia, joista viisi sijoittuu tapahtumiltaan ja ihmiskohtaloiltaan Kainuuseen. Novellien yhteisenä kehyksenä ovat metsä ja luonto ja siellä liikkuvat ja työskentelevät ihmiset. Kirjailija on todennut, että novellien perusta on todellisuudessa mutta tarinoita on muokattu ja terävöitetty kirjailijan vapaudella.

 

Kainuu, Väinö: Finnit tulevat: kertomus sotakesästä

Porvoo: WSOY, 1936. 200 s.

Historiallisessa seikkailuromaanissa eletään 1100-lukua, jolloin karjalaiset ja virolaiset heimot, finnit, tekevät hävitysretken Ruotsin Sigtunaan. Kirjan päähenkilönä on hävitysretkelle osallistuva Uro-nuorukainen, joka tapaa retkensä aikana finniläistä sukuperää olevan Talvikki-neidon. Talvikki tunnustaa kristinuskoa, mikä aiheuttaa monenlaisia jännitteitä Uron ja Talvikin välille. Teoksen lopussa Uro haluaa lopettaa merenkäynnin ja asettua aloilleen. Hän päätyy Suomeen nykyisen Vaalan seutuville ja alkaa rakentaa sinne omaa pirttiä Talvikin kanssa.

 

Kanto, Anneli: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä

Piru, kreivi, noita ja näyttelijä

Helsinki: Gummerus, 2007. 443 s.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat kreivin, eli Pietari Brahen, aikaan 1600-luvulle.  Opiskelija Laurentius pakenee noituudesta syytettynä kuolemantuomiota lähtemällä teatteriseurue Komeetan matkaan. Seurue kohtaa kiertueellaan länsirannikolla, pohjoisessa ja itäisessä Suomessa niin vaikeuksia kuin menestystäkin. Kiertue saapuu Kajaaniin, jossa se joutuu vangiksi Kajaanin linnaan. Linnan vankina on myös ruotsalainen runoilija ja seikkailija Lars Vivallius, joka tekee suuren vaikutuksen varsinkin Laurentiukseen. Seurueen matka jatkuu vankien vapauduttua. Anneli Kanto siteeraa teoksessaan historiallisia tietolähteitä, mm. Vivalliuksen runoa, lähteet on myös mainittu teoksessa.

 

Väinämöisen vyö

Karppi, Mikko: Väinämöisen vyö

Helsinki: Tammi, 2007. 687 s.

Fantasiaelementtejä sisältävässä dekkarissa nuori poliisi Juha Hannukainen alkaa selvittää kahden nuoren naisen murhia, joihin liittyy salaperäisiä symboleja. Tutkimusten myötä ruumiiden yhteyteen jätetyt merkit näyttävät viittaavaan Kalevalaan. Kirjan loppupuolella liikutaan Suomussalmella Ilmari Kiannon synnyinseudulla, jonne Juha Hannukainen matkakumppaneineen päätyy ratkomaan Sammon arvoitusta.

 

 

 

Kianto, Ilmari: Kahden vaimon mies

Suomussalmi: Kiannon Turjanlinna Oy, 2012. 224 s.

Vahvasti elämänkerrallisen romaanin käsikirjoitusta säilytettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa lähes sata vuotta, ennen kuin se julkaistiin. Teos kertoo kirjailijan elämästä kahden naisen kanssa. Laillinen, vihitty vaimo pitää kotia Suomussalmen Turjanlinnassa, kun taas Hailuodossa majailee rakastajatar, jonka Kianto julistaa julkisesti “omantunnon vaimokseen” ja joka synnyttää kirjailijalle lapsen. Kirjailija asuu vuoroin kummankin naisen luona, ja mustasukkaisuus vaivaa molempia rakastettuja.

 

Kianto, Ilmari: Kiertävä kirjailija: pikakuvia turneematkalta

Helsinki: Kirja, 1916. 272 s.

Kianto kertoo romaanissaan kirjallisesta kiertueestaan, jonka hän teki keväällä 1916 ympäri Suomen. Matkansa alkajaisiksi Kianto ajaa poro- ja hevoskyydillä Puolangalle. Tämän jälkeen hän kiertää koko Suomen Rovaniemeltä Viipuriin ja ehtii esiintyä 27 kirjallisessa illassa ennen paluuta Kainuuseen. Kotimaakunnassa hän osallistuu vielä kaksiin "kirjatsuihin", ensiksi Kajaanissa ja sitten vielä Mieslahden kansanopistossa.

 

Kianto, Ilmari: Orjantappuroita

Helsinki: Kansa, 1911. 151 s.

Sekalaisia pieniä kirjoitelmia sisältävän kirjan viimeinen kertomus Yhteinen kohtalo kuvaa köyhän kansanosan koettelemuksia Kainuun korvessa. Kianto käy muutamissa Suomussalmen rajaseudun kurjissa mökeissä, joissa sairaat lapset kituvat ryysyissään ja odottavat lähestyvää kuolemaa. Kiannon esikoispoika oli muutamia viikkoja aiemmin kuollut pitkällisen sairauden runtelemana, ja Kianto etsi kansan kovista koettelemuksista hieman lohtua omaan murheeseensa.

 

Kianto, Ilmari: Vienan virroilta, Karjalan kankahilta: matkakuvauksia

Helsinki: Otava, 1915. 276 s.

Matkakertomus kuvaa Kiannon Vienan-matkaa kesällä 1914. Kirjan alussa hän kuvaa matkan vaiheita rajan tällä puolen, kun hän tekee taivalta vesitse ja jalan Juntusrannan, Haapovaaran ja Hossanjoen kautta Kuusamon rajalle ja edelleen Vienaan.

 

Kirstilä, Pentti: Kirkkaankeltaiset jäähyväiset

Porvoo: WSOY, 1985. 231 s.

Teos sisältää neljä rikoskertomusta. Kertomuksen Kohtalokas koskenlasku tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Pakosaaren kirkonkylä Kainuussa rajan pinnassa. Helsinkiläinen toimittaja Seppo Kaisla saapuu Pakosaareen tapaamaan entistä naisystäväänsä Silja Heinistä, joka katoaa tapaamista seuraavana yönä. Pitkällisten tutkimusten jälkeen Kaisla tuomitaan vankilaan murhasta. Silja ei kuitenkaan ole kuollut vaan nautiskelee elämästään Kreikassa. Hän nauttii myös siitä, että sai oveluudellaan lavastettua Sepon murhaajaksi ja kostettua näin Sepolle vanhat kaunansa.

 

Kivijärvi, Erkki: Tervaporvari: romaani vanhasta Oulusta

Helsinki: Otava, 1933. 312 s.

Romaani kuvaa Oulussa asuvan tervaporvarin ja hänen nuoren vaimonsa elämää 1880-luvulla. Romaanin sivuilla tutustutaan myös kainuulaisiin tervansoutajiin, joita tervaporvarin vaimo kohtelee mutkattoman ystävällisesti; hän nimittäin ymmärtää tervakaupan epäterveet piirteet eikä voi hyväksyä korpi-Kainuun tervanpolttajien ajamista ahdinkoon kohtuuttomilla tervakontrahdeilla.

 

Kulomaa, J. K: Surman saartamana: seikkailukertomus

Helsinki: Minerva, 1928. 243 s.

Seikkailuromaanin päähenkilönä on keskisuomalainen Taavi Kolehmainen, joka joutuu punakaartin sieppaamana vankina Vienan Karjalaan 1920-luvun alussa. Vienan-vankeutensa aikana Taavi tapaa ohimennen myös muutamia kainuulaisia, ja onnistuttuaan lopulta pakenemaan vankilasta saapuu hän takaisin kotimaahansa Kuhmon kautta.

 

Kämäräinen, Seppo: Tarkastaja Brygner Brysselistä

Kemi: Nordbooks, 2013. 239 s.

Tarkastaja Udo Brygner joutuu Brysselissä ongelmiin tekemiensä raporttien takia, ja hänet lähetetään rangaistuksena Suomeen, jonka EU-vastaisuus huolestuttaa tarkastajaa. Hän ei tiedä, mihin asettua vieraassa maassa. Hän saa eräältä naiselta vähemmän hyväntahtoisen vinkin suunnata Kuhmoon, joka on niin iso kaupunki, että rautatieasemalta keskustaan on matkaa 60 kilometriä. Tarkastaja Brygner päätyy kuitenkin Kuhmoon vasta kirjan loppupuolella, sillä ennen sitä hän tutustuu matkakumppaninsa alivaltiosihteeri Toivo Rönkön kanssa muihin suomalaisiin paikkakuntiin ja tapaa paikallisia päättäjiä herkullisten ruokakattausten äärellä. Tarinan ohessa on reseptejä Brygnerin nauttimiin ruokalajeihin.

 

Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia

Lehtolainen, Leena: Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia

Helsinki: Tammi, 2001. 404 s.

Rikosnovelleja sisältävässä teoksessa on 11 kertomusta, joista kaksi sijoittuu tapahtumiltaan osittain Kainuuseen. Novellissa Verenpunaiset kivet kerrotaan kolmesta samantyyppisestä murhasta, jotka tehdään Hämeenlinnassa, Mikkelissä ja Kajaanissa. Novelli Ruusuja ja kivääreitä kertoo toisiinsa kietoutuvista rikoksista – ryöstöistä, murhista, räjäytyksistä – jotka tapahtuvat Hämeenlinnassa, Mikkelissä, Kajaanissa ja Sotkamossa. Rikoksia ryhtyvät tutkimaan rikoskomisario Laura Sarkkinen Hämeenlinnan poliisista ja nuorempi rikoskonstaapeli Anna Harmaja Mikkelin poliisista sekä Annan poliisi-isä ja -veli, komisario Rauno Piilonen ja ylikonstaapeli Timo Piilonen Kajaanin poliisista. Nämä dekkarit ovat ilmestyneet aiemmin jatkokertomuksina Kainuun Sanomissa, Hämeen Sanomissa ja Länsi-Savossa vuosina 1996 ja 1997.

 

Leino, Eino: Päiväperhoja: pieniä tarinoita

Helsinki: Eero Erkko, 1903. 121 s.

Kaikkiaan 30 Leinon varhaiskauden kertomusta sisältävässä kirjassa on yksi pienen pieni tarina myös Kajaanista. Tarinan otsikkona on Erkki Persson, ja se kertoo samannimisestä juopottelevasta tullikirjurista.

 

Leino, Kasimir: Elämästä: pienempiä kertomuksia

Porvoo: Werner Söderström, 1889. 121 s.

Kuusi kertomusta sisältävässä kirjasessa on kuvauksia Helsingistä ja maaseudulta. Kainuuseen sijoittuu kertomus Härmänmäkeläisten markkinareissu. Tarinaa hallitsee Härmänmäen Lippa-piika, joka koulii Kajaanin markkinoilla vastentahtoista sulhastaan.

 

Leino, Kasimir: Testamentti y.m. kertomuksia

Helsinki: Otava, 1905. 143 s.

Seitsemän kertomusta sisältävässä kirjasessa on tarinoita sekalaisista aiheista. Kasimir Leinon lapsuudenmaisemiin Paltaniemelle sijoittuu muistelus Lapsuuden kodin muisto.

 

Helene

Liehu, Rakel: Helene: romaani Helene Schjerfbeckin elämästä

Helsinki: WSOY, 2003. 513 s.

Taiteilija Helene Schjerfbeckin elämänkaarta kuvaavan romaanin yhtenä säikeenä on hänen suhteensa metsänhoitaja-taiteilija-kirjailija Einar Reuteriin (taiteilijanimeltään H. Ahtela), joka asui pitkään Kajaanissa ja pysyi Schjerfbeckin uskollisena ystävänä ja tukijana tämän kuolemaan saakka.

 

 

 

 

 

Lounaja, Heikki: Maaton mies: novelleja ja jutelmia

Helsinki: Otava, 1952. 168 s.

Kirja sisältää 15 novellia Pohjois-Suomen selkosten omaperäisistä ihmisistä. Nimenomaan korpi-Kainuun savottojen liepeille on sijoitettu mm. kertomukset Erään miehen paluu ja Jotain Hoikka-Roopesta.

 

Lounaja, Heikki: Savottojen savut: Kertomuksia Lapin, Peräpohjolan ja Kainuun savotoilta 1930–1950-luvuilta

Suomussalmi: Myllylahti, 2008. 231 s. Toimittanut Aimo Lounaja.

Kokoelman 17 tarinaa kuvaavat arkea Lapin, Peräpohjolan ja Kainuun savotoilla ja uitoissa. Kertomukset on koottu Heikki Lounajan jäämistöstä ja osa niistä on julkaistu aiemmin muualla. Tarinoiden kuvituksena on Erkki Liljan piirroksia. Teoksessa on myös kuvaliite, jossa on aiheeseen liittyviä vanhoja valokuvia muun muassa Suomussalmelta.

 

Lyytikäinen, Toivo: Tervahovin soutajat: romaani Kainuun tervansoutajista Oulujoen varrelta 1900-luvun alkupuolelta

Helsinki: Kesuura, 2001. 216 s.

Romaani kertoo Utajärvellä asuvan Juho Rounilan elämäntarinan 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Juho rupeaa nuorena miehenä soutamaan Kainuun tervaa Oulujärveltä Oulun tervahoviin. Hän avioituu, saa kuusi lasta ja viljelee tervansoudun ohessa maata Oulujoen töyräällä sijaitsevalla pienellä tilallaan. Tervakaupan vähetessä Juho alkaa soutaa myös lankkuja Ouluun. Kirjan alanimekkeestä huolimatta romaani ei siis kerro kainuulaisista tervansoutajista vaan Kainuun tervaa soutavasta utajärveläisestä miehestä ja hänen perheestään.

 

Musta timantti

Mentula, Mooses: Musta timantti

Helsinki: WSOY, 2011. 163 s.

Novellikokoelman novelleista osa sijoittuu kokonaan tai osittain Kainuuseen. Esimerkiksi novellissa Muutto nuori mies joutuu muuttamaan Kainuusta Helsinkiin raskaana olevan naisensa perässä. Novelli Leiri taas kertoo nuoren pojan kokemuksista Ämmänsaaren hiihtolomaleirillä. Monet kokoelman novelleista kertovat erilaisissa elämän käännekohdissa olevista ihmisistä, jotka joutuvat uusien olosuhteiden edessä tekemään vaikeita, ratkaisevia valintoja.

 

 

 

Moilanen, Mauno: Kurjet lähtevät

Suomussalmi: Myllylahti, 2002. 250 s.

Psykologisen jännitysromaanin päähenkilö Uoti Mertanen ryöstää Pietarissa suuren rahasumman ja saa takaa-ajajikseen mafian miehet. Hän onnistuu pääsemään haavoittuneena Suomeen ja pakenee pohjoiseen, mutta mafian tappajat seuraavat kannoilla. Pakoreissullaan Uoti käväisee myös Suomussalmella "Hiljaisen kansan" (Reijo Kelan tilataideteos) asuttamalla pellolla.

 

Mäkelä, Hannu: Mestari: Eino Leinon elämä ja kuolema: romaani

Helsinki: Otava, 1995. 572 s.

Runoilija Eino Leinon (1878–1926) omille teksteille ja ajatuksille rakentuvan elämäkertaromaanin kertojaminänä on Eino Leino itse. Tarina rajoittuu ulkoisilta tapahtumiltaan Leinon viimeisiin päiviin, joiden aikana runoilija tekee tiliä värikkäästä elämästään alkaen lapsuuden Hövelöstä Paltaniemellä ja päättyen viimeisiin luomisvoimaisiin päiviin Riitahuhdan talossa Nuppulinnassa.

 

Mäkelä, Hannu: Äiti: muistelma

Helsinki: Otava, 1999. 238 s.

Kirjailija Hannu Mäkelä kertoo tositapahtumiin perustuvassa kirjassaan äitinsä Eevi Mäkelän (1904–1992) viimeisistä elinkuukausista. Teoksessa kietoutuvat toisiinsa sairaalan arki, lähtöä tekevän ihmisen näyt sekä äidin ja pojan muistot eletystä elämästä. Menneisyyden muistoihin sisältyy runsaasti muistumia ja tuokiokuvia myös Kajaanista, jossa Eevi Mäkelä asui syntymästään vuoteen 1926 saakka.

 

Nieminen, Markku: Isät Suomessa sydän Karjalassa: dokumenttiromaani

Petroskoi: Karjala, 1992. 285 s.

Dokumenttiromaanissa Markku Nieminen kertoo suomalaismiehityksen ajasta Karjalan Paateneen alueella jatkosodan aikana ennen kaikkea omien vanhempiensa Saul ja Elvi Niemisen kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen valossa. Sodan aikana pappi Saul (Sakke) Nieminen oli Itä-Karjalassa valistusupseerina ja Elvi Nieminen hänen apulaisenaan. Teoksessa on viittauksia myös Kainuuseen, sillä Elvi Nieminen (o.s. Valtanen) oli kotoisin Sotkamon Vaarankylän Kanalasta, jonne hän myös palasi jatkosodan loppuvaiheessa. Elvi Nieminen on kuvannut lapsuuttaan Vaarankylällä omakustanneteoksessaan Vaarankylän tytär (2000).

 

Nieminen, Markku: Vuosisadan kirjeet: Psykhen ja Faustin tarina

Oulu: Pohjoinen, 1997. 122 s.

Salaperäinen romaani käsittelee rakkauden, kuoleman, ikuisen elämän ja taaksepäin kulkevan ajan problematiikkaa. Teoksen kertojaminänä on eläkeläinen Toivo Putti, joka saa haltuunsa 15 vuotta aiemmin kuolleen toimittajan Kaija Koskisen kirjeitä kuoleman laaksosta. Iän ja ajattomuuden rajoja ravistelee myös salamyhkäisesti julkisuudesta kadonnut taidemaalari Arttu Väätälä, joka on puolestaan joutunut pimeyden ruhtinaan kanssa tekemänsä sopimuksen vuoksi ikuisen elämän vangiksi. Kaija ja Arttu tapaavat omassa ajattomassa ulottuvuudessaan ja rakastuvat toisiinsa. Teoksessa on sidos myös Kainuuseen, sillä Arttu Väätälä on kotoisin Kainuusta ja työskentelee kotitilansa navetta-ateljeessa ennen kuin tapahtumat saavat mystisen käänteensä.

 

Niklander, Hannu: Aurinko katsoo taakseen

Jyväskylä: Atena, 1999. 243 s.

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävässä romaanissa minäkertojana on kirjailija itse. Romaanissa seurataan hänen elämänsä tapahtumia vuodesta 1957, jolloin hän oli 6-vuotias, reilun vuosikymmenen ajan eteenpäin. Vaikka Hannun koti on Etelä-Suomessa, kerronta vie lukijan pariin kertaan myös Kajaaniin, jossa Hannu vierailee äidin sukulaisten luona. Omaelämäkerrallinen tarina jatkuu neljä vuotta myöhemmin ilmestyneessä teoksessa  Radan varrella varjo.

 

Niklander, Hannu: Leskimiehen kevät

Jyväskylä: Atena, 2000. 148 s.

Kaikkiaan 13 novellia sisältävässä kirjassa on pari Kainuu-aiheistakin kertomusta. Kertomuksessa Kaapit lääke-esittelijä Hakoinen pyörähtää Kainuussa, jossa hän tapaa yllättäen vanhoja armeijakavereitaan Kainuun prikaatista. Kertomuksessa Juhlaesitelmä viinahöyryinen etelän yliopistomies Hirsivesi alittaa riman kainuulaisten Kalevala-juhlan juhlapuhujana.

 

Niklander, Hannu: Radan varrella varjo

Jyväskylä: Atena, 2003. 197 s.

Omaelämäkerrallinen romaani on itsenäinen jatko-osa neljä vuotta aiemmin ilmestyneelle teokselle Aurinko katsoo taakseen. Kirjallista uraansa aloittelevan nuorukaisen elämää säätelee kahdeksan kuukauden ajan varusmiespalvelus Kainuun Prikaatissa Kajaanissa. Romaanissa kuvataan sekä armeijaelämää että varusmiehen vapaa-aikaa kaupungin huvituksissa ja kajaanilaisten sukulaisten luona.

 

Oranen, Raija: Onnesta ja autuudesta: romaani

Jyväskylä: Gummerus, 1999. 547 s.

Kirjan päähenkilönä on viisikymppinen Iris, joka tekee lujasti töitä hotelli-ravintolan johtajana Etelä-Suomessa. Verottaja ja kiemuraiset ihmissuhteet ajavat Iriksen romahduksen partaalle ja hän päättää luopua yrityksestään. Teoksen lopussa Iris saa yllättävän työtarjouksen pohjoisesta: häntä pyydetään Puolangalle perustettavan lomakylän vetäjäksi. Iris epäröi, sillä hän on viettänyt lapsuutensa Puolangalla eikä olisi halukas palaamaan synnyinseuduilleen. Teos on itsenäinen jatko-osa edellisvuonna ilmestyneeseen romaaniin Rahasta ja rakkaudesta.

 

Kylmät hermot, kuuma veri

Paasilinna, Arto: Kylmät hermot, kuuma veri

Helsinki: WSOY, 2006. 248 s.

Kirjan päähenkilö Antti Kokkoluto syntyy sodan repimään Suomeen vuonna 1918. Noitana pidetty lapsenpäästäjä lausuu ennustuksen, jonka mukaan Antti kuolee 12.7.1990. Teoksessa seurataan Antin elämää vuosikymmenten ja sotien läpi, aina määrättyyn kuolinpäivään asti, jolloin hän järjestää komeat kuolinkaasit suurelle vierasjoukolle. Juhlassa ratkeaa, käykö ennustus toteen. Antin vaimo Suoma on kotoisin Kajaanista, ja Antti vanhempineen käy tutustumiskäynnillä Suoman perheen luona. Pari myös vihitään Kajaanin kirkossa.

 

Paso, Eero: Talvitietä pitkin

[Kemi]: Nordbooks, 2009. 258 s.

Erkki palaa lapsuuden kotiseudulleen pohjoispohjalaiseen kyläyhteisöön tapaamaan kuolevaa isäänsä viimeistä kertaa. Kirjassa käsitellään elämän ja kuoleman kysymyksiä sekä pohjoisen maaseudun murrosta. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuvuosiin ulottuvalle jaksolle. Erkki palaa muistoissaan lapsuuteen ja nuoruusaikaan, ja hän muistelee myös käyntejään Puolangalla.

 

Pulkkinen, Riikka: Totta

Helsinki: Otava, 2010

Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista ja Miehestä, joka on taiteilija. Martti on Elsan aviopuoliso, Eveliinan isä ja Annan isoisä. Kun kaikki alkaa, Eeva on nuori opiskelija, joka ikävöi pääkaupungista kotiinsa Kainuuseen. Hän saa asunnon ja työpaikan Eveliinan hoitajana. Kainuuseen, Kuhmoon hän myös palaa. On kuin kaikki, mikä tapahtui neljän vuoden aikana, olisi ollut unta, jonkun muun elämä. Paljon myöhemmin kuolemansairas Elsa kertoo Annalle Eevasta ja tämä alkaa selvittää perheen salaisuutta. Mikä on totta?

 

Ruttokellot

Remes, Ilkka: Ruttokellot

Helsinki: WSOY, 2000. 488 s.

Rikostrillerissä venäläismafia sotkeutuu Suomen politiikkaan mm. biologisen terrorismin avulla. Teoksen yhtenä episodina on liikenneonnettomuus Vartiuksen ja Kajaanin välisellä tiellä.

 

 

 

 

 

Ripatti, Aku-Kimmo: Sikojen juhla: romaani

Helsinki: Otava, 1970. 186 s.

Yhteiskunnallinen romaani kuvaa pienen piirin keskusteluja ja kohellusta yhden piirin jäsenen järjestämissä ryyppyjuhlissa 1960-luvulla. Teoksen loppusivuilla isäntäperheen tytär pakenee juhlista yhdessä erään vieraan kanssa. He lähtevät ajamaan pohjoiseen päin ilman päämäärää ja saapuvat lopulta Kajaaniin, jonne he pysähtyvät ruokailemaan jatkaakseen jälleen matkaa eteenpäin.

 

Rotko, Tuula: Rakkautta vainon aikaan: romaani

Helsinki: Tammi, 2002. 327 s.

Isonvihan vuosiin sijoittuvan romaanin päähenkilöinä ovat hailuotolaiset nuoret Riikka Laurintytär ja Tuomas Eerikinpoika, joiden perheet joutuvat kasakoiden julman hävityksen kohteeksi. Orastava rakkaus joutuu kytemään kuusi pitkää vainon vuotta, kun Riikka päätyy kasakoiden vangiksi ja kostoa janoava Tuomas hakeutuu sissijoukkoihin. Kostoretkensä alussa Tuomas kulkeutuu Kajaaniin ja joutuu itsekin venäläisten vangiksi Kajaanin linnan antautuessa vuonna 1716.

 

Sariola, Mauri: Simo Hurtta ja kultainen pikari

Helsinki: Gummerus, 2002. 191 s.

Kirjan kaksitasoinen kerronta liikkuu samanaikaisesti 1700-luvun alkuvuosien ja 1970-luvun Pielisen maisemissa. Pielisjärven keskellä sijaitsevalla saarella asuu salaperäisessä hovissaan ökyrikas Holger Serelius, joka kuvittelee olevansa uudestisyntynyt Simo Hurtta, Pielisen ja Kainuun alueella kansaa julmasti kurittanut verovouti ja rajamajuri. Tapahtumat sivuavat ohimennen myös Kainuuta, kun Lieksanhovia isännöivä Simo Hurtta käväisee matkoillaan myös Kainuun valtapiirissään ja kun Holger Serelius joutuu päänsä loukattuaan keskussairaalaan Kajaaniin ja herää siellä harhakuvitelmistaan. Kirja on ilmestynyt alun perin jatkokertomuksena Pellervo-lehdessä 1976.

 

Sauli, Jalmari: Sepi ja minä

Jyväskylä: Gummerus, 1926. 114 s.

Erähenkisiä tarinoita sisältävässä kirjassaan Jalmari Sauli esittää kaihoisia kuvauksia myös Kainuusta, jonka takamailla hän on retkeillyt koiransa Sepin kanssa.

 

Skiftesvik, Joni: Kotikoivuinen mies

Porvoo: WSOY, 1999. 227 s.

Romaanin päähenkilö on alun perin haukiputaalainen Pauli Rusanen, joka palaa rankkojen vaellusvuosien jälkeen kotiseudulleen 1950-luvulla ja kohtaa siellä menneisyytensä tummat hetket mutta myös toiveikkaamman tulevaisuuden. Teoksessa on sidos myös Kainuuseen, sillä Pauli käväisee Sotkamossa nähdäkseen edes vilaukselta Pohjavaaralla asuvan 6-vuotiaan poikansa, josta hän on luopunut sovinnolla jo ennen pojan syntymää.

 

Skiftesvik, Joni: Petsamon kultatynnyri: proosaa

Porvoo: WSOY, 1991. 243 s.

Teos sisältää kuusi novellia, joista Korpisoturi kertoo tapahtumista Kainuun korvessa. Novelli kertoo prikaatin varusmiesporukasta, joka tulee remontoimaan vanhan sotainvalidin kattoa. Ukon tarjoamat viinaryypyt ja hänen kaunis tyttärensä syöksevät tunarointiin taipuvaiset varusmiehet sellaiseen kierteeseen, että porukka joutuu tekemään äkkilähdön komennuspaikastaan. Novellista ei käy kirjaimellisesti ilmi, että miljöönä olisi Kainuu, vaikka sotainvalidin mökille mennäänkin viitostien jälkeisiä mutkaisia sorateitä pitkin. Kirjailija itse on kuitenkin vahvistanut, että hän on ajatellut novellinsa miljööksi nimenomaan Kainuuta.

 

Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

Skiftesvik, Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja: lyhyttä proosaa

Porvoo: WSOY, 1983. 253 s.

Kaikkiaan 14 novellia sisältävässä teoksessa on yksi Kainuuta sivuava novelli, sillä Kolme miestä Kostamuksessa -novellin hämärämiehet kulkevat Kostamukseen Vartiuksen kautta ja käväisevät sekä meno- että paluumatkallaan myös kuhmolaisen tuttavansa mökissä.

 

 

 

 

 

Skiftesvik, Joni: Suolamänty: lyhyttä proosaa

Porvoo: WSOY, 1988. 251 s.

Teos sisältää kaikkiaan 10 novellia, joista yksi, jatkosodan ajasta kertova Vaakunakylä, sijoittuu Kainuuseen. Osittain todellisuuspohjaisia aineksia sisältävä novelli kertoo Veli-pojan ja hänen ukkinsa yhteyksistä saksalaisiin sotilaisiin, jotka ovat leiriytyneet Hyrynsalmen–Kuusamon kenttäradan parakkeihin Hyrynsalmelle.

 

Skiftesvik, Joni: Tuulen poika: lyhyttä proosaa

Porvoo: WSOY, 1985. 240 s.

Teoksessa on 12 novellia, joista Rostovi sivuaa myös Kainuuta. Novellissa kirjailija kertoo, kuinka hän löysi lapsena kotinsa vintiltä Haukiputaalta "Rostoviksi" nimetyn kipsipään, jonka oli tehnyt seudulla sotavankina ollut rostovilainen kuvanveistäjä ja josta tuli hänelle eräänlainen leikkikaveri. Yllättäen Rostovi ilmestyi kirjailija-toimittajan sielunmaisemaan uudelleen 1970-luvulla Kajaanissa, kun kipsiukko käväisi eräänä yönä tervehtimässä vanhaa kaveriaan, tuolloista Kainuun Sanomien uutispäällikköä.

 

Tenetti, Tuovi: Maria Garvolia – rikas elämä: historiallinen romaani

Helsinki: Suomen Kirja, 1946. 357 s.

Sotkamolaissyntyinen Tuovi Tenetti (1880–1944, oikealta nimeltään Ida Maria Hollmérus-Deneddi) kertoo postuumina ilmestyneessä todellisuuspohjaisessa romaanissaan Maria Garvoliuksen elämäntarinan, joka liittyy myöhempien sukupolvien välityksellä 1800-luvun kainuulaiseen kulttuurihistoriaan. Maria Garvolius (1740–1808) syntyi Siikajoella ja ehti vaiheikkaan elämänsä aikana asua myös Tukholmassa, Utsjoella, Iissä ja Kuusamossa, saada ison lapsikatraan ja jäädä kolme kertaa leskeksi. Hänen pojastaan Jonas Gustaf Högmanista tuli Kuhmoniemen (nyk. Kuhmo) kappalainen ja pojanpojasta Gustaf Fredrik Högmanista aluksi Kuhmoniemen ja sittemmin Kajaanin kappalainen. Tuovi Tenetti, Gustaf Fredrik Högmanin tyttärentytär, käyttää romaaninsa päähenkilöistä heidän todellisia nimiään ja kuvaa Marian elämänkaaren keskeiset tapahtumat ja aikamääreet historiallisia tosiseikkoja väljästi mukaillen. Romaanissa kerrotaan yhtenä episodina myös Kajaaniin ja Sotkamoon suuntautuneesta retkestä, jonka yhtenä osallistujana oli Marian perhetuttu Antti Chydenius.

 

Topelius, Sakari: Välskärin kertomuksia

Ilmestynyt alun perin ruotsinkielisenä jatkokertomuksena Fältskärns berättelser 1851–1867 ja sen jälkeen useina erilaisina suomennoksina ja laitoksina.

Ruotsi-Suomen historiaa myötäilevä Topeliuksen klassikkoromaani kertoo kahdesta toisilleen vihamielisestä suvusta, joiden kohtaloita ohjaa salaperäinen kuninkaan sormus. Topelius on kuvannut romaanissaan myös tapahtumia syrjäisessä Kajaanin linnassa vuonna 1635 Johannes Messeniuksen ollessa linnan vankina ja uudelleen vuonna 1716 Kajaanin linnan kukistuessa.

 

Turja, Ilmari: Knalli kalliolla: pakinoita

Porvoo: WSOY, 1964. 230 s.

Puolensataa juttua sisältävässä pakinakokoelmassa on yksi tarina myös Kainuusta: Hyvä asiamies kertoo innokkaasta lehtiasiamiehestä, joka onnistuu hankkimaan tilauksen jopa korvessa asuvilta lukutaidottomilta veljeksiltä.

 

Turja, Ilmari: Kuiva juusto

Porvoo: WSOY, 1955. 147 s.

Turja värittää pakinassaan Ensimmäinen juttu muistikuviaan ensimmäisiltä käräjiltään Hyrynsalmelta, missä hän joutuu kokemattomana tuomarina pähkäilemään lain sovelluksia korvessa.

 

Turja, Ilmari: Se kuusi ja se kivi: Ilmari Turjan tarinoita

Porvoo: WSOY, 1951. 122 s.

Turjan pakinakirjassa on yksi Kainuu-aiheinen pakina, Korpituomari, joka sisältää Turjan muisteluksen Kajaanin kihlakunnantuomarista Selim Viktor Steniuksesta niiltä ajoilta, kun Turja oli hovioikeudenauskultanttina istumassa käräjiä Kajaanissa.

 

Turja, Ilmari: Voi hyvät ihmiset

Helsinki: Tammi, 1953. 112 s.

Turjan pakinakirjassa on yksi Kainuu-aiheinen kertomus, Vuorineuvos, jossa Turja tapaa vuorineuvos Niilo Kannon ja luo katsauksen Kainuun kehitykseen.

 

Utrio, Kaari: Seuraneiti

Somerniemi: Amanita, 2013. 464 s.

Historiallisen romaanin päähenkilö mamselli Linda Melin asuu Kajaanissa vanhan neiti Waldaun seuralaisena. Linda on lähetetty Kajaaniin Ylä-Savosta, ja hänen perheensä odottaa häneltä suotuisaa avioliittoa. Linda kutsutaan kuitenkin taikaisin kotiin, jonne hänen serkkunsa Claes Carleson lähtee häntä kyyditsemään. Matkalla he kohtaavat onnettomuuteen joutuneen Victor Waldaun. Perille päästyään Linda saa kuulla vanhemmiltaan, että hänet on kutsuttu Helsinkiin erään kauppaneuvoksettaren seuraneidiksi. Helsingissä Linda kohtaa taas Victorin, joka vie hänet ylhäisiin seurapiireihin. Lindan kauneus herättää huomiota, mutta Linda joutuu tarkoin pohtimaan, kuka on hänen luottamuksensa ja rakkautensa arvoinen.

 

Vaara, Maria: Likaiset legendat

Jyväskylä: Gummerus, 1974. 277 s.

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävän kirjan kertojaminä on Paltamossa asuva skitsofreenikko, joka kuvaa sairasta sielunmaisemaansa ja kokemuksiaan mielisairashoidosta 1960–1970-lukujen vaihteessa; hän käy aluksi kahden viikon välein avohoidossa psykoterapeutin luona, mutta joutuu sitten Oulun mielisairaalaan. Teoksessa on muutamia viittauksia kertojaminän kotioloihin Paltamossa. Maria Vaara on kuvannut sairautensa myöhempiä vaiheita mm. teoksessaan Kuuntele Johannes.

 

Huomenkellotyttö

Vaara, Sarianna: Huomenkellotyttö

Helsinki: Like, 2013. 253 s.

Anna varttuu skitsofreeniaa sairastavan kirjailijaäitinsä kanssa. Jo lapsena hän joutuu ottamaan vastuuta äitinsä hyvinvoinnista. Sairaalat niin Kajaanissa kuin Oulussa tulevat tutuksi, ja äidin itsemurhan uhka varjostaa arkea. Silti äiti on myös rakastava ja läheinen. Tarinan alkupuoli sijoittuu Kainuuseen, josta Anna muuttaa tarinan edetessä Ouluun. Kirja pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin.