Olet täällä

Karlsson, Risto: Suomalainen ihmissusi

Suomalainen ihmissusi
 

Humoristinen romaani kertoo kajaanilaisesta elokuvateatterin vahtimestarista Arvo Graumannista ja hänen uskollisesta lemmikkieläimestään, Raikas-nimisestä siasta. Kun Kajaanin kaupunki 1950-luvulla korjaa Elias Lönnrotin kotitaloa, Arvo pääsee työmiehenä korjaamaan Lönnrotin talon seiniä ja löytää seinän täytteistä salaperäisen loitsurunon. Runo osoittautuu ihmissusirunoksi, jonka Elias Lönnrot on aikanaan merkinnyt muistiin runonkeruumatkoillaan; loitsun avulla ihminen pystyy muuntautumaan halutessaan sudeksi ja sudesta takaisin ihmiseksi. Arvo Grauman kokeilee loitsua menestyksekkäästi. Hän käväisee Neuvostoliitossakin noutamassa sodanaikaisen ihastuksensa morsiamekseen ja ylittää rajan jolkottelevana ihmissutena ilman rajamuodollisuuksia.

Fiktiivisessä romaanissa kuvaillaan varsin todenmukaisesti Kajaania ja Vuokattia.

 

Matka suuntautui Vuokatille.

Syksyinen maisema oli heleimmillään. Oli Kainuun ruska. Keltaiset lehdet kultasivat metsiä ja koska tuulta ei vielä ollut, ei lehtiäkään ollut varissut. Syvä hiljaisuus vallitsi Kainuun metsissä. Linnut olivat lähteneet ja ottaneet suunnan etelään. Luntakaan ei vielä ollut mutta pakkanen oli yöllä laskenut kuuraverhon maan päälle. Ilman lämpötila oli seitsemän asteen paikkeilla, joten Arvollakin oli päässään villainen pipo. Siinä oli suuri, punainen tupsu. Hän ei kehdannut pyytää Raikkaalta nahkaista moottoripyöräilijän lakkiaan, jossa oli nahkainen kaulasuojuskin koska sika tuntui pitävän siitä. Se tuijotti nytkin innokkaasti eteen päin pitäen sorkkiaan akantappajan etukaarella. Välistä se tunnusteli maailman hajuja käännellen kosteata kärsäänsä kuin kärpäslätkää sinne tänne.

Siitä sitä saisi varavirtaa, ajatteli Arvo vilkaistessaan Teppanan mäessä sivulleen. Töpseli nokkaan vain. Mutta Raikas saattaisi loukkaantua pilasta. Eihän sika ollut mikään akku. (s. 66–67)