Olet täällä

Kajaanin rakennushistoriallisesti arvokkaat kohteet

Kajaaninjoen etelä- ja pohjoispuolistet alueiden, Kajaaninjoen rannatojen ja keskusta-alueen sekä Vuolijoen rakennushistoriallisesti arvokkaiden kohteiden esittelyt

Palvelut

Kajaaninjoen eteläpuoliset alueet   Kajaaninjoen pohjoispuoliset alueet  
Kajaaninjoen rannat ja keskusta-alue   Vuolijoki   

    

Rehjansaaren ateljee ja Lamminkadun Ruotsin lahjatalorivistö Purolassa

Kajaaninjoen eteläpuoliset alueet

Haukilammen kämppä, Kivimäki
Haukilammen kämppä on Kajaanin kaupungin metsätoimiston entinen vuosina 1950-51 metsänhoitaja N. S. Arppen rakennuttama metsätyökämppä. Rakennukseen kuului kämppäkäytössä iso pirtti ja vaatteiden kuivatustila miehistölle sekä teräväpää, jossa oli keittiö ja kämppäemännän huone.

Kainuun keskussairaalan alue
Kainuun keskussairaalan suunnitteli arkkitehti Reino Koivula ja se rakennettiin vuosina 1964-1967. Laajennusosa vuodelta 1993 on myös hänen suunnittelemansa. Sairaalanmäen korkeimman silhuetin muodostaa seitsenkerroksinen potilastorni, jonka ympärille levittäytyvät muut alueen rakennukset: asuin-, rivi- ja kerrostalot.

Koutaniemen seuraintalo
Hirsirakenteinen seuraintalo on vuodelta 1950. Rakennus on tehty kyläläisten talkootyönä.

Lamminkadun Ruotsin lahjatalorivistö, Purola
Ruotsin lahjatalot ovat Ruotsin kansan lahja talvisodan menetysten korvaamiseksi. Kainuun 100 lahjatalosta 20 tuli Kajaaniin. Kajaanin lahjatalot myytiin huutokaupalla neljää taloa lukuun ottamatta, jotka vuokrattiin kaupungin vähävaraisille. Vuokratalot, kaikkiaan yhdeksän taloa, sijoitettiin Purolan Lamminkadulle ja loput Lehtikankaan Jarrukujalle. Lamminkadun lahjatalojen rivistö edustaa yhtä jälleenrakennuskauden vaihetta ja ne toimivat yhtenä rakentamisen mallina.

Murtomäen rautatieasema

Prikaatin alue, Hoikankangas
Kainuun prikaati muodostettiin vuonna 1966 Pohjois-Savon Prikaatista ja Porin Prikaatin Patteristosta. Rakennustyöt Kajaanin Hoikankankaalla kaupungin etelälaidalla alkoivat vuonna 1959 ja alueen rakennukset ovat pääosin 1960-luvulta.

Alueen ydinosan, betonirakenteiset tiiliverhotut mäenharjanteella sijaitsevan sotilaskoti/urheilutalo/ruokala -rakennusryhmän on suunnitellut arkkitehti Osmo Lappo. Ydinaluetta kiertää puolikuun muodossa pitkien kasarmirakennusten ryhmä. Ympyrän avoimella reunalla sijaitsee arkkitehtien Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema sairaala. Ulkokehälle sijoittuu Osmo Lapon suunnittelema esikuntarakennus sekä tykkihallit, katokset, koulutushalli, keskusvarasto ym. tekniset rakennukset.

Hoikankankaan kasarmialue muodostaa toimivan, tiiviin ja modernismia tarkoituksenmukaisella ja tyylikkäällä tavalla edustavan kokonaisuuden, joka on valtakunnallisesti arvokas kohde.

Rajavartioston kasarmialue, Lehtikangas
Kainuun rajavartiosto on toiminut Leirimäellä Kajaanin Kasarminkadulla Suomen rajavartiolaitoksen perustamisvuodesta 1919 lähtien. Vanhat 1800-luvulla rakennetut Venäjän vallan aikaiset rakennukset on purettu rajavartioston alueelta 1930-luvulla. Puistomaisessa männikössä sijaitsevat 1920-luvun kasarmirakennukset ja 1950-luvun "jälkifunkis"-asuintalot. Pääportti, jossa on sisäänkäynnin molemmin puolin jyhkeät graniittiset kivipaadet, on Kasarminkadun puolella. Toimiupseeritalon ja Perinnetalon välinen vanha pääportti on kunnostettu alkuperäisen 1920-luvun ulkoasuun perinneportiksi vuonna 2001.

Rehjansaari
Saari on aiemmin kuulunut Polvela-Partalan tilaan. Hämeenlinnan seminaarin johtaja J.H. Tuhkanen osti saaren 1900-luvun alussa. Saaressa jo tuolloin ollut vanha huvila sai nimekseen Toivolahti. Tuhkanen laajensi huvilarakennusta ja rakennutti vielä lisää rakennuksia, mm. ateljeerakennuksen. Saari on myöhemmin lahjoitettu Kajaanin kaupungille virkistysalueeksi.

Sokajärven huvila-alue
Sokajärven huvila-alue edustaa Sotkamon (Korvanniemi, Rimpilänniemi, Lontanniemi) huvilayhdyskunnan ohella maakunnan vanhinta huvila-asutusta. Nauhamaisesti järven rantaan sijoittuva huvila-alue muodostaa maakunnan yhtenäisimmän huvilayhdyskunnan. Ainoastaan Kalliorannan huvila sijaitsee hieman etäämmällä muista. Huviloille muutettiin alkukesästä palvelusväki mukaan lukien ja kaupunkiin palattiin koulujen alkaessa. Arkkitehtonisesti huvilat edustavat, ajan tyyli-ihanteiden mukaisesti kansallisromantiikkaa ja siihen läheisesti liittyvää jugendia tai ns. pitsihuviloita, joiden esikuvana oli lähinnä Terijoen huvilayhdyskunta. Huvilat ovat vielä pääasiallisesti kesäkäytössä.

Huvila Jylhä, Sokajärvi (Kannon huvila)
Huvilan ensimmäinen omistaja oli prokuristi Albin Häyrinen. Myöhemmin huvilan omisti postimestari Strömberg ja 1940-luvulla rakennus siirtyi Kannon suvulle. Huvila on 1910-luvulta. Alunperin rakennus on edustanut lähinnä kansallisromantiikkaa, mutta arkkitehti Eino Pitkäsen muutostyöt 1940-luvulla ovat modernisoineet rakennuksen.

Kalliorannan huvila, Sokajärvi
Kalliorannan huvila on rakennettu 1910-luvun alussa. Pormestari Fredrik Hyöky hankki sen omistukseensa vuonna 1912. Nykyinen huvila on laajennettu tuolloin jo paikalla olleesta rakennuksesta. Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema lasiveranta on 1950-luvun alusta. Kalliorannan huvila on yksi maakunnan vanhimpia huvilarakennuksia.

Suvirannan huvila, Sokajärvi
Huvilan on rakennuttanut kajaanilainen kauppias Ivan Sergejeff vuonna 1908. Huvilalla on ennen nykyistä omistajasukua ollut useita omistajia. Vahvasti kansallisromanttishenkinen huvila on Sokajärven alueen vanhin huvilarakennus.

Sokarannan , Sokajärvi (Kiven huvila)
Huvilan vanhin osa on vuodelta 1939 ja rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio. Jo rakentamisaikaan vaalea, yksikerroksinen vaakavuorattu rakennus oli hyvin moderni. Rakennusta laajennettiin vuonna 2002 alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittavalla tavalla. Laajennuksen suunnitteli arkkitehti Raija Seppänen.

Ärjänsaaren tervahaudat
Ärjänsaaren komealta rantatörmältä inventoidut tervahaudat antavat arvokkaan lisän yhdelle Oulujärven maisemallisesti ja historiallisesti arvokkaimmalle saarelle.

Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

takaisin ylös

Kajaanin vanha siunauskappeli

Kajaaninjoen pohjoispuoliset alueet

Ensilän alue
Ensilä on Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön rakennuttama yhtiön maanviljelystila. Klassistinen asuinrakennus on 1910-luvulta, kookas tiilinavetta vuodelta 1920 ja niiden väliin jäävä, Eino Pitkäsen suunnittelema aittarakennus on 1930-luvulta.

Kajaanin vanha siunauskappeli
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema siunauskappeli on valmistunut vuonna 1951. Siunauskappeli edustaa tyylipiirteiltään jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria: jyrkkä satulakatto ja luonnonkiven käyttö kivijalan koristelussa yhdistettynä ulkovaipan sileään vaaleaan rappauspintaan. Rakennuksen laajennusosa on vuodelta 2004 ja sen on suunnitellut arkkitehti Simo Karjalainen.

Paltaniemen kirkkotie

Salmijärven sairaala-alue, Kuluntalahti
Salmijärven entisen sairaala-alueen vanhimmat rakennukset eli sairaalan vanhimman osan ja kolmiosaisen rivitalon on suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen vuonna 1953.

Sivola-Tuomaalan arvokas maisema-alue, Kuluntalahti
Sivolan-Törmälän ja Tuomaalan pihapiirit sijaitsevat Sivolanniemessä Rehjan rannalla. Molempien tilojen kantatila on Kuluntalahti. Talot muodostavat yhteisen pihapiirin, joita ympäröivät metsien ja rannan rajaamat peltoaukeat. Peltoaukealla on talojen hyväkuntoiset tuulimyllyt, joista toinen on 1800-luvulta. Sivolan päärakennus on 1800-luvulta ja talousrakennukset, aitta ja talli-navettarakennus, ovat vuodelta 1928. Tuomaalan (aikaisemmin Rimpilä) asuinrakennus on myös 1800-luvulta. Tuomaalaan kuuluu päärakennuksen lisäksi piha-aitta, varastorakennus ja Kajaanin Tulliniemestä tehtailija Herman Renforsin pihasta siirretty leikkimökki.

Uittoyhdistyksen entinen konttori, Teppana
Kaksikerroksinen pengerretyllä ja aidatulla tontilla maisemaa näyttävästi hallitseva Uittoyhdistyksen entinen konttori- ja asuinrakennus on rakennettu vuonna 1920. Sen on suunnitellut arkkitehti Hugo Laitinen. Rakennuksessa toimi Uiton päiväkoti 1980-luvulla.

Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

Kirjallisuutta:
Sanna Pieksämäki: Kajaanin Paltaniemi - hyvien tuulten rantakylä. Paltaniemen kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani 2006.

takaisin ylös

Kajaanin keskuskoulu ja Keskuskentän katsomo

Kajaaninjoen rannat ja keskusta-alue

Kainula ja Itkumuuri
Osaamiskeskus Kainuun Aallon (entinen setlementti Kainula) kiinteistö Kainula on akateemikko Alvar Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelema. Vuonna 1957 valmistunut rakennus on ainoa Aallon toimiston suunnittelema rakennus Kajaanissa. Talon arkkitehtuurissa on viitteitä Aallon punatiilikauden töistä. Laajennusosan suunnitteli arkkitehti Osmo Sillman vuonna 1960.

Vuosina 1932-1933 rakennettu Itkumuuri sijaitsee Kainulan vieressä. Muuri rakennettiin hätäaputyönä ja rakentajien palkkana oli suolasilakkaa ja jauhoja. Itkumuuri on jyrkkään rinteeseen isoista kivistä rakennettu tukimuuri. Siihen kuuluu myös portaat Sissikujalta Kainuunkadulle.

Kajaanin kaupunginteatteri, Kauppakatu 14
Kaupunginteatteri valmistui vuonna 1905 yleiseksi seurain- ja kokoustaloksi. Uusgotiikkaan ja jugendiin viittaavaan nikkarityylisen rakennuksen suunnittelivat rakennusmestarit Nikander ja Piirainen. Rakennus muuttui vuonna 1925 Kajaanin kaupungintaloksi ja tuolloin siihen rakennettiin lisärakennus. Sen suunnitteli W. Nygård. Näyttämöä korjattiin ja laajennettiin samana vuonna. Entinen kaupungintalo ja kaupunginhotelli on toiminut Kajaanin kaupungin teatterina vuodesta 1962 lähtien. Teatteri sai talon kokonaan käyttöönsä, kun Kajaanille valmistui vuosien 1976-1977 vaihteessa uusi kaupungintalo tontin etelälaitaan.

Kajaanin keskuskoulu
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria edustava kookas keskuskansakoulu on vuodelta 1950. Keskuskoulun sisäänkäynnissä on lämmittämätön eteisaula, jossa on valoisat ikkunat ja ovet molemmilla puolille oleville pihoille. Eteisaulan lattia on muurattua liuskekiveä. Koulua on laajennettu liikuntasalilla vuosina 1992-93, suunnittelijana rakennusarkkitehti Esko Peittola.

Kajaanin lyseo
Lyseon klassistinen päärakennus on vuodelta 1924. Suunnittelija on arkkitehti Selim Savonius. Lisärakennuksen vuodelta 1968 on suunnitellut kajaanilainen arkkitehti Osmo Sillman. Vanha päärakennus yhdessä modernismin muotokieltä edustavan laajennusosan kanssa muodostavat mielenkiintoisen kaupunkikuvallisen kokonaisuuden.

Kajaanin rautatieasema

Kajaanin seminaarin alue
Kajaanin seminaari perustettiin vuonna 1900. Alueen vanhimmat rakennukset ovat vuosilta 1901-1905. Tulipalossa vaurioitunut uusittu klassistinen päärakennus on vuodelta 1930. Uudempia rakennuksia ovat vuonna 1951 valmistunut asuntola-ruokalarakennus "Intteri" ja vuodelta 1957 oleva Normaalikoulu. Seminaarialueen uusin rakennus on vuonna 1993 valmistunut koulutus- ja hallintorakennus "Intelli". Seminaarinalueella ja sen rakennuksilla on Kainuulle ja Kajaanin kaupunkikuvalle erityinen merkitys.

Kajaanin vanha sairaala-alue
Seminaarin takana sijaitsevat Kajaanin sairaalan vanhimmat jugendarkkitehtuuria edustavat rakennukset. M. Schjerbeckin, Th. Granstedtin ja H. Andersinin piirustukset ovat vuodelta 1908 ja rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1910.

Kajaaninjoen historiallinen kokonaisuus

Kalliokadun vanhat puutalot ja vesitornin alue
Yläkaupungin rakentaminen alkoi 1880-luvulla ja siitä rakentui yksikerroksinen puutalokaupunki. Kalliokatu on ruutukaavan mukaan rakennetulla kaupunkialueella. Kalliokatu 7-11 muodostaa Kajaanissa ainoan yhtenäisemmän vanhaa puukaupunkia muistuttavan kaupunkitilan ja on rakennushistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas katumaisema.

Paloasema ja vesitorni
Insinööri Vilho Kolhon suunnittelema punatiilinen paloasema- ja vesitornirakennus on vuodelta 1926. Sen arkkitehtuurissa on klassisia tyylipiirteitä. Paloasemaa on myöhemmin laajennettu yksikerroksisella talliosalla. Palolaitos siirtyi pois rakennuksesta keväällä 2004.

Kalliokatu 7
Kalliokatu 7:n ovat piirtäneet H. Heiman 1903 ja Anton Pokki vuonna 1906. Talo kunnostettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Kajaanin kaupungin toimistotiloiksi. Talon seinään on kiinnitetty laatta, jossa lukee: "Tasavallan presidentti Urho Kekkonen asui tässä talossa vuosina 1911-1926". Rakennuksen kunnostuksen yhteydessä tiilikate on vaihdettu konesaumatuksi peltikatteeksi.

Kalliokatu 9
Kalliokatu 9:n on suunnitellut rakennusmestari J. Korhonen vuonna 1907. Talon on omistanut ennen sotia Ämmäkoski Oy ja sen seitsemässä huoneistossa on asunut yhtiön työntekijöitä. Rakennuksessa on ollut myöhemmin asuin-, kerho- ja kokoontumistiloja. Rakennuksessa on puolitoista kerrosta ja siinä on aumakatto, jonka katujulkisivussa on useita parvekkeellisia frontoneja.

Kalliokatu 11
Kalliokatu 11:n on piirtänyt Anton Pokki vuonna 1910 ja ullakkohuonepiirustukset J. Korhonen vuonna 1935. Hillitysti nikkarityylinen rakennus on 1½-kerroksinen ja harjakattoinen rakennus, joka on perustettu hakatuille kiville.

Kalliokatu 4
Kuopiolaisen arkkitehti Seppo Ruotsalaisen suunnittelema modernismia edustava nelikerroksinen virastorakennus on vuodelta 1957.

Kaukametsä
Kaukametsän vanhemman osan, vuodelta 1985 ja sen laajennusosan vuodelta 1997 ovat suunnitelleet Sinikka Kouvo ja Erkki Partanen. Kaukametsä edustaa suunnittelijoilleen ominaista persoonallista modernismia.

Kauppakadun funkistalot ja Raatihuoneentori

Keskusurheilukentän katsomo
Keskuskentän vuonna 1955 valmistunut arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema betonirakenteinen katsomo antaa leiman koko urheilukentän alueelle ja lisäksi se edustaa maakunnassa harvinaista vanhempaa urheilurakentamista.

Kirkkopuistojen alue
Kajaanin ev.lut. kirkko

Kajaanin vuonna 1896 valmistunut puukirkko on pitkäkirkko, jonka kellotorni sijaitsee sivussa keskiakselista. Kirkko edustaa uusgoottilaisia aiheita käyttävää rikasmuotoista nikkarityyliä ja sen on suunnitellut arkkitehti Jac. Ahrenberg.

Kajaanin ortodoksinen kirkko
Arkkitehti Ilmari Ahosen suunnitteleman ortodoksisen kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1958 ja kirkko valmistui vuonna 1959. Rakennus on bysanttilaistyylinen kupolikirkko, jonka sivussa on piikkimäinen kellotorni. Ikonostaasin freskot on maalannut ikonimaalari Petros Sasaki 1990-luvulla ja kirkkosalin freskot kreikkalainen ikonimaalari professori Alkiviadis Kepolas 2001-2005.

Väinölän koulun rakennukset ja ns. Karvosen talo
Karvosen talo oli asuinrakennus, kunnes se siirtyi vuonna 1985 Kajaanin kaupungin omistukseen ja tilat kunnostettiin Kalevan harjaantumiskoulun käyttöön. Kiinteistöön kuuluu kaksi erillistä asuinrakennusta, joita yhdistää käytävä/lasikuisti. Vanhempi rakennus on vuodelta 1886 ja uudempi vuodelta 1914.

Väinölän koulu on alun perin asuinrakennus vuodelta 1886. Se on ollut myös Kajaanin lyseona ja myöhemmin Väinämöisen päiväkotina. Koulurakennuksen tontilla on myös eri-ikäisiä hirsipintaisia ulkorakennuksia.

Tapiolan päiväkoti
Kirkkopuiston etelälaidalle vuonna 1904 rakennettu Ämmä Oy:n konttori- ja asuinrakennus on myöhemmin ollut muun muassa Kajaanin postina ja vuodesta 1929 lastentarhana ja päiväkotina. Sen on suunnitellut K. Nikander.

Linnan lukio
Entinen Linnan lukio (alunperin tyttölyseo) on arkkitehti Eino Pitkäsen viimeinen työ Kajaanissa. Rakennus on suunniteltu vuonna 1955 ja se valmistui vuonna 1958. Tyttölyseo muuttui vuonna 1970 Kainuun yhteislyseoksi. Peruskouluun siirtymisen jälkeen vuonna 1973 yhteislyseo jakaantui kahdeksi kaupungin ylläpitämäksi kouluksi ja rakennuksesta tuli Linnan lukio. Rakennus on korjattu vuonna 2006 osittain Oulun yliopiston toimipisteeksi ja osittain yritystiloiksi.

Pyörteen tila, Kuurna
Pyörre on alun perin ollut lukkarin virkatalon torppa ja myöhemmin itsenäistyttyään vuonna 1922 maanviljelystila. Se sijaitsee historiallisesti arvokkaan Nälkäkanavan varrella ja oli tervasoutajien taukopaikka. Talonpoikaisklassismia edustavan päärakennuksen vanhin osa on 1800-luvulta ja laajennukset vuosilta 1904 ja 1965. Talossa pitivät majapaikkaa Kainuussa häämatkaansa vuonna 1893 viettäneet taiteilija Louis Sparre ja Eva Mannerheim-Sparre. Tilalla on jäljellä asuinrakennuksen lisäksi navetta (1905), piha-aitta (1906), vaja (1930), kanala (1931), kaivokoppi (?) sekä pihapiirin ulkopuolella olevat rantasauna (1943/1960); maakellari (?) ja puimala (1948).

Sissilinna
Arkkitehti Annikki Paasikiven suunnittelema Kajaanin suojeluskuntapiirin talo edustaa 1920-luvun klassismia. Vuonna 2000 rakennuksessa tehtiin käyttötarkoituksen muutos ja rakennukseen tuli Kajaanin kaupunginteatterin Pieni näyttämö.

Tihisenniemen teollisuusalue
Teollinen toiminta Tihisenniemellä alkoi sahan perustamisella vuonna 1901. Saha myytiin myöhemmin Kajaanin Puutavara Osakeyhtiölle, joka perustettiin vuonna 1907. Sellutehtaan rakentaminen aloitettiin samana vuonna. Sen suunnitteli insinööri Antti Antero. Rakennus on purettu pois 2000-luvun alussa. Ensimmäisen paperitehtaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1914. Vanhan tehdasalueen maamerkki, tiilipiippu on vuodelta 1926. Alueen vanhimpia teollisuusrakennuksia edustaa vielä vuonna 1919 valmistunut vanha paperikonesali sekä 1920-luvulla rakennettu korjaamorakennus. Vuonna 1938 valmistuneen entisen Kajaani yhtiön 1930-luvun funkista edustavan pääkonttorin on suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen. Rakennuksen yksikerroksinen pyöreäkulmainen siipi on korotettu vuonna 1955 kaksikerroksiseksi. Rakennus on edelleen toimistotiloina.

Tihisenniemen tehdasyhdyskuntaan on koko ajan kuulunut monipuolinen rakennuskanta. Uudet rakennukset ovat niveltyneet uutena kerroksena entisiin. Sellun- ja paperinvalmistuksen ja sahaustoiminnan lisäksi tehdasalueella on valmistettu tiiliä vuosina 1909-1955, klooritehdas toimi vuosina 1916-1921 ja puutalotehdas noin vuodesta 1909 vuoteen 1955. Vuosina 1924-1978 toiminut puusepäntehdas on purettu pois vuonna 1980.

Tehdasalue on tärkeä osa Kajaanin kaupungin historiaa ja kaupunkikuvaa. Alueen vanhimmat tehdasrakennukset ovat keskeisin osa koko maakunnan teollisuushistoriaa. Arkkitehtonisesti alueen vanhimmat rakennukset liittyvät 1900-luvun alun teollisuusrakennusperinteeseen.

Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

takaisin ylös

Otanmäen kaivostorni ja Vuolijoen vanha terveystalo

Kajaani, Vuolijoki

Huovilan pihapiiri, Käkisaari
Huovila on Vuolijoen vanhoja perintötiloja. Paikalla on ollut asutusta mahdollisesti jo 1500-luvun lopulla. Pihapiirin kuuluu päärakennus (1840-luku?), luhtirakennus, lato, navetan kivirauniot ja kolme pikkuaitaa. Rannalla on lisäksi tuulimylly ja vanha useamman talon yhteinen kalasauna. Huovilan aitat: (liha/jauhoaitta, vilja-aitta ja nukkuma-aitta) sijaitsevat tulotien varrella rinnakkain päärakennuksen lähellä. Ne edustavat alueella vanhinta aittatyyppiä: yksihuoneista, jalallista, otsallista tai otsatonta aittarakennusta. Aittojen hirret ovat hyvin kuluneet. Hirsikehä on saatettu joskus jopa kokonaan kääntää. Aitoissa on lukuisia siirtomerkkejä.

Muut pihapiirin rakennukset ovat pihavarasto, kunnostettu suurikokoinen tuulimylly, savusauna ja verkkosauna. Pihapiirissä on jäljellä myös vanhan kivinavetan rauniot. Tuulimylly mainitaan isojakokartassa jo vuonna 1887. Sillä on jauhettu viimeksi 1920-luvulla. Museovirasto kunnosti myllyn vuonna 1992.

Käkisaaren kanava
Kanava kaivettiin 1600-luvulla venäläisvankien työnä. Kiveämätön kanava kaivettiin alavan niitty- ja suomaiseman läpi. Kanava erottaa Käkisaaren mantereesta ja ulottuu Käkilahdesta Paavonlahteen.

Maijalan pihapiiri
Maijala on edustava esimerkki alueen talonpoikaisesta rakennusperinnöstä. Pihapiiriin kuuluu kaikkiaan 14 rakennusta, jotka ovat pääasiassa hyvässä tai ainakin kohtalaisessa kunnossa. Museovirasto kunnosti myllyn vuonna 1992. Maijalan pihapiirissä on säilynyt paljon erilaisia aittoja. Niiden tarkat rakentamisajat eivät ole tiedossa. Vanhimmat aitat ovat 1800-luvulta ja nuorimmat 1900-luvun ensi vuosikymmeniltä. Tuulimylly on rakennettu vuonna 1886 Kestilän Järvenkylän Kankaan talossa. Se on tuotu Maijalaan pari vuotta rakentamisen jälkeen. Mylly jäi pois käytöstä 1930-luvulla.

Otanmäen kaivosalue
Kaivostorni on rakennettu vuonna 1952. Sen on suunnitellut Insinööritoimisto K. Hanson. Torni on betonirakenteinen ja maalaamaton. Torniosassa on viisi kerrosta ja pyöreän tornin yläosa on kahdeksankulmainen. Katto on ns. kekokatto. Rakennuksen katteena on huopa.

Korjaamo- ja varastorakennus on valmistunut kahdessa vaiheessa vuosina 1950 ja 1952. Rakennus on toiminut mittarikorjaamona, kone- ja sähkölaitekorjaamona, toimistona ja keskusvarastona. Sosiaalitalo on valmistunut vuonna 1978. Rakennus on osittain betoni- ja osittain puurakenteinen. Betonirunkoinen ja tiiliverhottu levyhalli on valmistunut vuonna 1967. Kaivoskonttori - autotalli - kompressoriaseman vanhempi osa on valmistunut vuonna 1952 ja laajennusosa on vuodelta 1979. Viime vuosina rakennus on toiminut terveystalona. Rakennuksen vanhempi osa on teräsrunkoinen tiilirakennus. Uudemman osan väliseinät ovat puurunkoisia ja rakennus on verhottu lujalevyverhouksella. Hienomurskaamo/ puutyöhallin vanhin osa on vuodelta 1952 ja laajennusosa (puutyötilat) ovat 1950-luvun lopulta. Rakennuksessa on myös sähkömuuntajan tilat ja malmisiilo. Siipiosassa on ollut puutyötilat.

Kaivoksen uusi konttorirakennus valmistui vuonna 1966. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Osmo Sillman. Konttorirakennus on tehty valkoisesta tiilestä ja se on yksikerroksinen.

Otanmäen kaivosyhdyskunta

Vuolijoen kirkko ja pappilat
Vuolijoen kivikirkko on vuodelta 1906. Kirkon lähellä oleva vanha pappilarakennus on vuodelta 1923 ja uudempi arkkitehti Kyllikki Halmeen suunnittelema pappila on vuodelta 1957. Kirkon ja kahden pappilan muodostama alue on sekä maisemallisesti, rakennustaiteellisesti, että kulttuurihistoriallisesti arvokas. Eri-ikäiset ja tyyliltään eri aikakautta edustavat rakennukset muodostavat tasapainoisen, mielenkiintoisella tavalla historian vaiheista kertovan kokonaisuuden. Vuonna 1976 rakennettu seurakunnan virastotalo antaa yhden lisän tähän kokonaisuuteen.

Vuolijoen vanha terveystalo
Nissiläntien varrella, keskeisellä paikalla olevan hyväkuntoisen terveystalon rakentaminen on ollut edistysaskel kunnan tarjoamissa terveyspalveluissa. Terveystalo rakennettiin vuonna 1950 sodan jälkeisessä materiaalipulassa ruotsalaisen Norsjön kunnan lahjavaroin. Rakennus on erityisen tärkeä myös kyläkuvan kannalta.

Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

Kirjallisuutta:
Päivi Tervonen: Vuolijoen kulttuurimaiseman kerroksia. Alueelliset ympäristöjulkaisut 316. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani 2003

takaisin ylös