Olet täällä

Kainuun Museon päättyneet näyttelyt

Kainuun Museon päättyneet näyttelyt vuosilta 2014-2011

Palvelut

Vuoden  2016  2015  2014  2013  2012  näyttelyt


Kajaanin julkiset veistokset ja muistomerkit 14.9.-13.11.2016 // 1251 kävijää

Kajaanissa on puistoissa ja katujen varsilla yli 30 julkista taideteosta ja muistomerkkiä sekä monia muistolaattoja. Vanhin patsas keskustassa on pystytetty Elias Lönnrotille 1942. Ajatus sen hankkimisesta sai alkunsa jo 1935 vietetystä Kalevalan 100-vuotisjuhlasta. Monen muunkin muistomerkin valmistuminen on kestänyt useita vuosia yleensä rahoituksen puutteessa.
Näyttely esittelee kaupungin tärkeimmät teokset suurin piirtein aikajärjestyksessä, jolloin teoksissa käytetyn tyylin muuttumisenkin huomaa helposti. Näyttelyssä paljastetaan myös erilaisia yksityiskohtia muun muassa muistomerkkien valmistumisesta, siirroista tai kohtelusta. Runsaan valokuva-aineiston lisäksi näyttelyssä on mukana myös joitakin taiteilijoiden tekemiä luonnoksia.

Rauniolinnan kaupungin sydämessä 25.5.-4.9.2016 // 2452 kävijää

Kun Kajaanin linna räjäytettiin vuonna 1716, siihen jäi kaksi huonetta, joita Kajaanin pataljoona saattoi vielä käyttää alueen palauduttua osaksi Ruotsin valtakuntaa. Linnanpäällikkökin rauniolinnalle nimitettiin aina 1700-luvun loppuun asti. Näyttely kertoo rauniolinnan vaiheista 300 vuoden ajalta. Raunion tutkimuksia ja kunnostuksia on tehty 1890-luvulta asti ja näyttelyssä on esillä joukko löytöjä, jotka tehtiin vuoden 1892 korjausten yhteydessä. Suurimmat korjaustyöt ja arkeologiset kaivaukset raunioilla tehtiin vuosina 1936-1937, kun vanha puusilta korvattiin uudella betonisillalla. Rauniolinnaa on jouduttu korjailemaan tämän jälkeenkin lähes jokaisella vuosikymmenellä.
Näyttelyssä on esillä paljon vanhoja valokuvia, linnan rakennussuunnitelmia sekä 13 taideteosta kertomassa, miten taiteilijat ovat eri aikoina jokimaiseman ja rauniot nähneet.

Syntymä ja kuolema 23.3.–15.5.2016 // 1494 kävijää

Kainuun Museon näyttelyssä Syntymä ja kuolema tuodaan esille tapoja ja uskomuksia sekä vanhasta syntymän- ja kuolemankulttuurista että nykypäivän ammatillistuneesta näkemyksestä syntymän ja kuoleman käsittelyyn.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomeen saatiin ensimmäinen kätilöiden opetuslaitos ja synnytyssairaala. Tämän takia museon näyttelyssä nostetaan vahvasti esille erityisesti kätilöiden työtä eri aikoina.
Aivan kuten syntymä on myös kuolema siirtynyt nykypäivänä monin tavoin ammattilaisten käsiin, julkisesta yksityiseksi. Kuoleman tapahduttua on kautta vuosisatojen ollut tärkeää hoitaa kuollut viimeiselle matkalleen asianmukaisesti.
Näyttelyssä museon kokoelmien esineistöä on täydennetty esineillä, joita on saatu lainaan Kainuun keskussairaalan synnytysosastolta ja patologian osastolta, Kainuun kätilöyhdistykseltä, Pääsky Kukka- ja Hautauspalvelulta sekä Kajaanin seurakunnalta. Lisäksi näyttelyyn on lainattu materiaalia yksityishenkilöiden kokoelmista.

Teatteripukuja 17.1.-13.3.2016 // 2258 kävijää

Näyttely juhlistaa Kajaanin Kaupunginteatterin 110-vuotisjuhlavuotta. Teatterin historian katsotaan alkaneen syksystä 1906, kun Kajaanin Työväenyhdistyksessä aloitettiin säännöllinen teatteritoiminta. Nimi Kajaanin Kaupunginteatteri otettiin käyttöön vuonna 1969.
Näyttelyssä on esillä pukuja noin 20 näytelmästä vuosilta 1986-2014. Lisäksi vaaterekissä on pukuja, joita museokävijät saavat halutessaan sovittaa päälleen. Pukujen lisäksi näyttelyssä on esillä muun muassa pukusuunnittelijoiden valmistamia luonnoksia, valokuvia esityksistä sekä lavastettu puvuston työtila. Näyttelyn esillepanosta vastaavat pääosin kaupunginteatterin puvuston työntekijät  teatteriompelija Ulla Heikkinen, puvustonhoitaja Pirkko Paananen sekä pukusuunnittelijat Tiina Siltala ja Riitta Raunio.
Näyttelyn vanhat valokuvat kertovat, miltä näyttämöllä on näyttänyt eri vuosikymmenillä. 1910-1930-luvuilla näyttelijöiden kasvot maalattiin hyvin voimakkaasti, mutta puvut ovat olleet silloinkin jo näyttäviä.


Monenmoisia hantvärkkäreitä  27.9.2015 - 3.1.2016 // 1323 kävijää

Näyttely esittelee vanhoja perinteisiä käsityöammatteja. Hantvärkkäri-sana tulee ruotsin kielen käsityöläistä tarkoittavasta sanasta hantverkare. Monet Kainuun ensimmäisistä käsityöläisitä tulikin Ruotsista tai ruotsinkieliseltä rannikolta. Perinteisesti käsityöammattien harjoittaminen on kuulunut kaupunkikulttuuriin ja käsityöläisten sijoittumista säädeltiin laeilla. Maaseudulla saattoi toimia ammattimaisesti vain erityisellä luvalla.
Museon näyttelyssä esitellään tarkemmin kuusi käsityöammattia ammateissa toimineiden henkilöiden kautta. Mukana ovat suutari Juho Leinonen, suksiseppä Renne Huotari, kultaseppä Erik Koponen, puuseppä Erik Parviainen, maalari Juho Pikkarainen ja räätäli Vihtori Tolonen.
1900-luvulla ammattikoulutus koki suuria muutoksia ja vanha oppipoika-kisällijärjestelmä jäi vähitellen pois käytöstä. Käsityöammatteihin tuli paljon naisia esimerkiksi ompelijoiksi ja kampaajiksi. Vuonna 1934 kaupungit velvoitettiin järjestämään ammattikoulutusta ja Kajaanissa sitä järjestettiin aluksi iltaopetuksena. Vasta 1950-luvun alussa ammattikoulutusta saattoi opiskella täällä kokopäiväisesti.

Saareen 22.5.-13.9.2015 // 3623 kävijää

Saareen-näyttely on matka lastenkirjojen maailmaan. Näyttelyn on tuottanut ja valmistanut oululainen Kulttuuritalo Valve ja näyttely on ollut esillä vuosina 2010-2013 kahdeksan kertaa seitsemällä paikkakunnalla. Kävijöitä se on kerännyt yli 61.000. Vuonna 2013 näyttely sai Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinnon.
Näyttely on moniaistinen taideseikkailu, joka alkaa veneestä, vie veden alle, sukelluskelloon ja lopulta saareen. Näyttely tuo suomalaisten kirjailijoiden saarikertomukset ja tarinat vedestä elämyksellisesti koettaviksi. Monikerroksisella näyttelyllä on annettavaa myös aikuisille, sillä siinä on mukana nykytaidetta, kirjankuvituksia sekä tunteita ja muistoja herättäviä osia.
Näyttelyn suunnittelussa lähtökohtana ovat olleet kirjailijat ja heidän teoksensa. Näyttelyssä on käytetty noin 30 suomalaisen proosateoksen tekstejä, joista eri taiteenalojen ammattilaiset ovat luoneet kokonaisvaltaisen taidemaailman.

Kalliossa kädenjälki – Ismo Luukkosen valokuvia kalliomaalauksista 15.3. -13.5. 2015 // 664 kävijää

Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 130 esihistoriallista kalliomaalausta. Ne on tehty punamullalla vesistöjen äärellä oleviin pystysuoriin kallioseinämiin 7000-3500 vuotta sitten. Kainuun seudulla maalauksia on kolme: Halolankallio Sotkamossa, Värikallio Hossassa ja maamme pohjoisin maalaus Julma-Ölkky Kuusamon rajalla.
Turkulainen valokuvaaja Ismo Luukkonen alkoi kuvata kalliomaalauksia 1990-luvulla ja hän on kuvannut ne lähes kaikki. Kalliossa kädenjälki -näyttely oli alun perin esillä Kansallismuseossa ja hieman muutettuna Kajaani on viides näyttelypaikka. Luukkonen on käsitellyt valokuvat digitaalisesti siten, että punainen maalaus erottuu voimakkaammin.
Näyttely on kaunis kokonaisuus, joka herättää katsojankin miettimään kuvien merkitystä ja tulkintaa. Tutkimukset eivät ole löytäneet vastausta, miksi kivikautinen ihminen halusi jättää kädenjälkensä kallioseinämiin ja mitä eri kuvioilla haluttiin kertoa.
 
Haukkua halki historian 14.1.- 8.3.2015 // 1720 kävijää

Satakunnan museon kokoama näyttely kertoo koiran historiaa ja esittelee koiran erilaisia tehtäviä ihmisen apuna ja seurana. Kainuun Museo on täydentänyt näyttelyä paikallisin valokuvin ja esinein.
Koirarotujen jalostaminen ja kehittäminen alkoi Suomessa varsinaisesti 1800-luvun lopulla, kun Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1889. Kainuun Kennelpiiri perustettiin vuonna 1954, mutta sitä ennen on jo ollut koirayhdistyksiä ja ensimmäinen koiranäyttelykin on pidetty Herman Renforsin valokuvan perusteella noin vuonna 1900.
Näyttelytekstit antavat monipuolisen kuvan koirasta ja koiran tehtävistä. Esineistöä on lainattu muun muassa Kainuun Rajavartiostolta ja Kainuun Kennelpiiriltä. Näyttelyssä on mukana myös koira-aiheisia koriste-esineitä, sarjakuvia ja kirjoja. Koira on yleisin kotieläin Suomessa ja siten koiraharrastuksellakin on monia eri muotoja.

alkuun

Kello kuluu ja aika kay 15.1.-16.3.2014 // 548 kävijää

Onko sinulla aikaa? Seuraatko aikaasi? Aikaan liittyy paljon sanontoja ja aihe on kiehtonut niin filosofeja kuin taiteilijoita. Museon näyttely kertoo, miten ajan mittaaminen on muuttunut. Näyttelyn esineistö koostuu pääosin vanhoista allakoista, erilaisista kelloista ja kellosepän työvälineistä.
Yksi osa näyttelyä on Suomen Kellomuseon tuottamasta Otava, Pekka, Leijona –näyttelystä lainattu osa, joka esittelee suomenkielisiä kellomerkkejä. Kellot valmistettiin ulkomailla, mutta suomalainen nimi oli markkinointikeino.

Kahville! 26.3.-18.5.2014 // 671 kävijää

Näyttely esittelee suomalaista kahvikulttuuria esineistön ja kuvien avulla. Suomalaiset ovat vuosikausia olleet eniten kahvia kuluttava kansa.
Näyttely kertoo, miten kahvia on valmistettu perinteiseen tapaan pavut paahtaen, kahvimyllyllä jauhaen ja pannussa keittäen. Kahvi on ollut ajoittain myös säännösteltyä, jolloin kahvin korviketta on valmistettu esimerkiksi viljasta, sikurista tai voikukan juurista. Toisen maailmansodan jälkeen kahvi oli viimeinen tuote, joka vapautui säännöstelystä vuonna 1954.
Näyttelyssä on runsaasti kahviin liittyviä esineitä, kuten vanhoja kahvipaketteja, kahvipakettien keräilykuvia ja kahvikuppeja. Aineistoa on saatu lainaksi yksityisiltä keräilijöiltä. Näyttely esittelee myös kajaanilaisten kahviloiden historiaa 1900-luvun alusta alkaen.

Puutarhan lumo – kainuulaisen puutarhakulttuurin vaiheita 1.6.-14.9.2014 // 1161 kävijää

Näyttelyssä käsitellään kainuulaisen puutarhan vaiheita 1800-luvun loppupuolelta nykypäivään. Kajaani sai puutarhavaikutteita enenevässä määrin sen jälkeen, kun rautatie valmistui vuonna 1905 ja kontaktit etelän kaupunkeihin lisääntyivät. Lyhyt kasvukausi ja toimeentulon niukkuus määrittivät kuitenkin kainuulaisen puutarhan luonnetta siten, että pienet maa-alat pyrittiin usein käyttämään hyödyksi mahdollisimman tarkkaan ravinnoksi kelpaavilla lajikkeilla.
Kainuussa keskeisiä puutarhavaikuttaja on ollut pappiloiden lisäksi Kajaanin seminaari, jossa tulevia kansakoulun opettajia koulutettiin myös puutarhanhoitoon ja hyötykasvien käyttöön. Kajaani Oy:n asukkailleen järjestämät puutarhakilpailut vakiinnuttivat osaltaan puutarhakulttuuria Kajaaniin. Myös Seppälän maatalousoppilaitos pyrki kouluttamaan opiskelijoitaan maanmuokkauksen saloihin. Valistustoimintaa etenkin puutarhan hyötykäyttöön antoivat myös maanviljelysseurat ja Martat.

Yhteistyökumppanit:
Kainuun ammattiopisto, Seppälän toimipiste, puutarha-ala; osallistuu näyttelyn puutarharakenteiden tekemiseen ja sisällön suunnitteluun, opiskelijat saavat opintosuorituksia yhteistyöstä
Marjukka Piirainen, kuhmolainen perinteentutkija, työn alla väitöskirja kainuulaisista puutarhoista; on antanut sisällöllistä apua aiheen hahmotteluun

Ruutan turruuttajat - Palontorjuntaa Kajaanissa 28.9.-31.12.2014 // 1057 kävijää

Museon näyttely juhlistaa Kajaanin vakinaisen palokunnan 90-vuotisjuhlaa ja Kainuun Pelastuslaitoksen 10-vuotisjuhlaa. Kajaanin vakinainen palokunta perustettiin siis vuonna 1924.
Näyttelyn nimi juontaa juurensa palokuntaperinteeseen ennen vakinaista palokuntaa. Kerran vuodessa keväällä järjestettiin paloharjoitus, jonka yhteydessä palokunnan talven aikana kuivuneiden nahkaletkujen letkujen kunto tarkastettiin. Tätä tilaisuutta kutsuttiin "ruutan turruutukseksi”.
Paitsi vakinaista palokuntaa, kaupungissa on toiminut myös Kajaanin Vapaapalokunta (VPK) jo vuodesta 1886. Kajaaniyhtiö perusti oman tehdaspalokunnan jo vuonna 1912 ja se toimi aina paperitehtaan lakkauttamiseen asti.
Museon näyttelyssä on esillä muun muassa vanhat hevosvetoiset palokärryt 1900-luvun alusta. Ensimmäinen paloauto, Ford-merkkinen, saatiin Kajaaniin vuonna 1928.

alkuun

Tanssitaidetta Kajaanissa 13.1.-6.3.2013 // 479 kävijää

Kajaani tunnetaan valtakunnallisesti vahvana tanssikaupunkina. Museon näyttely kertoo, miten maine on syntynyt ja millaista tanssia nykyään tehdään.
Taidetanssia on Kajaanissa nähty ensimmäisen kerran kenties 1920- tai 1930-luvulla teatteriesityksissä ja tanssillista liikuntaa Naisvoimisteluseura Elon yleisö­esityksissä 1940-luvun lopulla.
1950-luvun alkupuolella Kajaanissa alkoi toimia myös pieni balettikoulu. Yksityinen balettikoulu osin vierailevine opettajineen jatkui Kajaanissa 1970-luvun puoliväliin asti, kunnes tanssiopetus alkoi Kainuun Musiikkiopistossa lukuvuonna 1975-1976.
Keväällä 1977 kaupungissa perustettiin Kajaanin Tanssiteatterin Kannatusyhdistys edistämään tanssin harrastusta ja toimimaan taideliikunnan omana yhdistyksenä. Syksyllä 1978 yhdistys perusti Kajaanin Tanssiteatterin, jossa toimi kaksi osastoa: taidetanssiosasto ja kansantanssiosasto.
Kajaanin Tanssiteatterilla on nykyään noin 700 oppilasta taaperoista aikuisiin ja musiikkiopistolla noin 140 oppilasta.

Rockseri 35 vuotta - Tapa elää ja olla 17.3.-12.5.2013 // 648 kävijää

Rockseri Oy:n on kajaanilainen yritys, jonka tunnetuin vaatemerkki on R-Collection ja jonka valmistama anorakki on suomalaisen vaatemaailman klassikko.
Pekka Saastamoinen perusti 1970-luvun alussa veljensä ja kälynsä kanssa Rockville-farkkukaupan Iisalmeen, Kuopioon ja Kajaaniin. Kajaanissa liike sijaitsi Pohjolankadulla. Rockseri Oy syntyi, kun Marjo ja Pekka Saastamoinen alkoivat farkkumyynnin ohessa painaa tuotteisiin tekstejä ja kuvioita. Ensimmäinen hittituote oli nostalginen Suomi-verkkari. Yhtiö kasvoi nopeasti muun muassa valtakunnallisena koulupaitojen tekijänä ja seuraava menestys syntyi omasta anorakkimallista.
Kainuun Museoon koottu näyttely esittelee tuotantoa pääosin vanhojen mainoskuvien kautta. Lisäksi näyttelyssä on Rockserin valmistamia tuotteita.

1960-LUKU - TV tuli ja maailma muuttui 26.5.-22.9.2013 // 3206 kävijää

Kesänäyttely jakaantuu kolmeen osaan, joista yksi esittelee Kajaanin kaupunkimiljöön muuttumista, kun puutaloja purettiin ja uusia kerrostaloja ja lähiöitä rakennettiin.
Toinen osa näyttelystä esittelee yhteiskunnallisia ilmiöitä. Vuosikymmen oli voimakasta vaurastumisen, autoistumisen ja kulutusyhteiskunnan läpimurron aikaa. Toisaalta myös yhteiskunnallinen osallistuminen ja nuorison kiinnostus politiikkaan oli yleistä. Maalta muutettiin kaupunkiin ja lopulta osa lähti työn perässä Ruotsiin. Erot kaupungin ja maaseudun välillä saattoivat olla suuret, sillä osa Kainuusta oli vielä 1960-luvulla ilman sähköä.
Kolmas osa näyttelystä kertoo arkielämästä kotona. Mukana on lasten leluja, nuorten harrastuksia, taloudenhoidon uutuuksia, muotia ja designia, josta monet esineet ovat edelleen tuotannossa. Vaikka 1960-luku muistetaan muun muassa Beatlesista ja rautalangasta, näyttely muistuttaa, ettei vuosikymmen ollut kuitenkaan pelkkää rockia.

Hyvä, paha susi 2.10.-31.12.2013 // 914 kävijää

Hyvä, paha susi -näyttelyn runkona on Suomen Metsästysmuseon valmistama kiertonäyttely. Kainuun Museossa kokonaisuuteen on lisätty paikallista tietoa, kuvia ja esineistöä.
Suomen neljästä petoeläimestä susi on ollut aina pelätty ja halveksittu eläin toisin kuin esimerkiksi karhu. Sananlaskuissa epäonnistunutta työtä nimitetään sudeksi ja lisäksi puhutaan susipareista sekä todetaan ihmisen olevan ihmiselle susi.
Näyttely ei ota kantaa suden puolesta tai vastaan. Näyttelyssä kerrotaan suden biologiasta, metsästyksestä, suojelusta sekä suden kulttuurihistoriasta. Susi on kirvoittanut aina ihmisten mielikuvitusta ja susi esiintyy monissa kansansaduissa, tarinoissa ja romaaneissa. Susiin on liitetty myös yliluonnollisia ominaisuuksia ja ihmissusitarinatkin tunnettiin jo antiikin Roomassa.
Kainuun Museossa kiertonäyttelyä on täydennetty muun muassa Lassi Rautiaisen luontovalokuvilla sekä Säde Oinosen Kajaanin kaupunginteatterille valmistamilla teatterinukeilla. Vaikka asenne susiin on usein negatiivinen, susia on käsitelty myös huumorin keinoin sarjakuvissa ja pilapiirroksissa.

alkuun

Mehiläiset 15.1.-29.2.2012 // 272 kävijää

Erotatko mehiläisen, ampiaisen ja kimalaisen? Tiedätkö mikä on kuhnuri? Mitä hunaja on ja miten se syntyy? Miten hoitaja uskaltaa mennä mehiläispesälle?
Mehiläiset-näyttelyn on valmistanut Suomen maatalousmuseo Sarka. Näyttely esittelee laajasti mehiläisiä, mehiläishoitoa ja hunajanvalmistusta.
Näyttelyssä kerrotaan aluksi mehiläisten elintavoista. Mehiläistenhoitoon liittyvää välineistöä on mukana yli 100 alkaen pienestä atulasta aina suureen hunajalinkoon asti. Monia hoitotarvikkeita on ennen valmistettu itse, mutta teollisesti valmistettuja tuotteitakin tuli myyntiin jo 1900-luvun alussa Saksasta. Näyttelyssä on esillä myös erilaisia pesämalleja.

Aarne Ervi - tilaa ilmiselle 14.3.-27.5.2012 // 461 kävijää

Aarne Ervi (1910-1977) oli yksi Suomen sodanjälkeisen modernin arkkitehtuurin kärkitekijöistä. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1935 ja toimi pari vuotta Alvar Aallon toimistossa harjoittelijana. Oman arkkitehtitoimistonsa Ervi perusti vuonna 1938. Vuosina 1965-1969 hän toimi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkönä, mutta joutui jättämään viran terveydellisistä syistä. Omassa toimistossaan Ervi työskenteli vielä vuoteen 1974 asti.
Kuuluisin Ervin suunnittelemista kohteista on varmaankin Espoon Tapiola. Muita merkittäviä kohteita ovat Helsingin yliopiston Porthania-rakennus ja Turun yliopisto. Pohjois-Suomen tunnetut Ervi-kohteet ovat Oulujoen ja Emäjoen voimalaitokset ja niiden yhteydessä sijaitsevat asuinrakennukset, jotka syntyivät vuosina 1941-1961.
Arkkitehtuurimuseon kokoama Aarne Ervi - tilaa ihmiselle -näyttely koostuu runsaasta valokuva-aineistosta.

Syvällä sydänmaassa - Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin Kainuu 10.6. - 9.9.2012 // 1096 kävijää

Arkkitehdit Yrjö Blomstedt ja Victor Sucksdorff tekivät tunnetun Venäjän Karjalan tutkimus- ja keräysmatkansa kesällä 1894.  Matkasta julkaistiin kaksiosainen Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja -teos, joka myöhemmin arvioitiin arkkitehtuurin Kalevalaksi ja taideteollisuuden klassiseksi tiennäyttäjäksi.
Harva kuitenkaan tietää, että Blomstedt ja Sucksdorff työskentelivät ahkerasti myös nykyisen Kainuun alueella. Arkkitehdit viipyivät Kainuun sydänmailla lähes kolme heinäkuun ensimmäistä viikkoa maalaten, piirtäen ja tallentaen esineitä.
Syvällä sydänmaassa esittelee Kajaanin kihlakunnan elämää Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin näkemänä ja kokemana. Näyttely perustuu Suomen kansallismuseon ja Jyväskylän maakunta-arkiston alkuperäisaineistoon ja Helena Lonkilan väitöstutkimuksen käsikirjoitukseen samasta aiheesta. Aineisto ja kuljettu reitti ovat nyt ensikertaa yhdessä esillä.

Taiteilija Usko Nyström (1892-1963) 19.9.-31.12.2012 // 885 kävijää

Usko Nyström syntyi 120 vuotta sitten Hämeenkyrössä, mutta hän toimi piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana Kajaanin yhteislyseossa 36 vuotta vuosina 1923-1959. Teppanan Eräkadulla asuneen perheen talvet kuluivat Kajaanissa, mutta kesäksi Nyströmit muuttivat Hämeenkyrön Soinilaan, joka oli Usko Nyströmin lapsuudenkoti.
Taiteilijana Nyström keskittyi maisemiin ja rakennuksiin. Suurin osa teoksista syntyi syksyllä, talvella ja keväällä Kajaanissa ja sen naapurikunnissa. Kesällä Hämeenkyrössä oli muuta tekemistä eikä keskikesän vihreys ollut muutenkaan taiteilijan mieliväri. Kainuussa viehättivät etenkin vaaramaisemat ja talven siniset sävyt. Kajaanissa Nyström maalasi usein vanhoja puurakennuksia, jotka sittemmin ovat hävinneet.
Usko Nyström oli hyvin tuottelias, mutta hän ei koskaan pitänyt omaa näyttelyä. Hän ei ollut myöskään innokas kauppaamaan töitään, mutta niitä on silti runsaasti kainuulaisissa kodeissa.

Kuvia tehtaalta 30.11.2010-16.1.2011 // 761 kävijää

Kuvia tehtaalta on kaksiosainen näyttely. Kajaanin taidemuseossa on esillä 50 taideteosta, jotka ovat olleet Kajaanin entisen paperitehtaan toimitiloissa. Kainuun Museossa on esillä 70 valokuva-suurennosta, kuva-albumeita, 14 muotokuva-maalausta, muutama muu taideteos ja vuonna 1947 valmistunut elokuva Aurinkoa tehtaan varjossa. Kaksoisnäyttely on toteutettu UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön, Kajaanin taidemuseon ja Kainuun Museon yhteistyönä.
Kainuun Museon kulttuurihistoriallinen näyttely perustuu paperitehtaan monipuoliseen ja historiallisesti arvokkaaseen valokuva-arkistoon, jonka UPM-Kymmene lahjoitti museolle vuonna 2009. Aineiston luettelointi on edelleen kesken ja se sisältää mahdollisesti kymmeniä tuhansia kuvia.
Näyttelyyn on koottu kuvavälähdyksiä sekä tehtaan että tehtaalaisten arjesta ja juhlasta pääosin 1950- ja 1960-luvulta, jolloin kuvaajana toimi useimmiten yhtiöllä työskennellyt Veikko Aitoaho. Näyttelyn vanhin kuva on vuodelta 1909 ja uusin 1980-luvulta neljännen paperikoneen valmistuttua.

alkuun