Olet täällä

Järvi, K. A: Harry

Harry
 

Romaanissa eletään 1870-lukua Oulussa. Kirjan päähenkilö ylioppilas Harry Nicander on oululaisen valtioneuvoksen ja tervaporvarin ainoa poika, ja isä toivoo poikansa omaksuvan ruotsinkielisen ylimystön perinteiset aatteet. Sotkamolaissyntyinen maisteri Matti Tervo, jonka koulunkäyntiä valtioneuvos Nicander on avustanut, perustaa Ouluun suomenkielisen lehden "Salaman". Suomenmielisyyden ja kansallisuusaatteen äänitorvena Tervo saa vastustajakseen ruotsinkielisten etuja puolustavan valtioneuvoksen poikineen; valtioneuvosta närästää myös se, että Tervo tuo lehdessään esille myös tervaporvareiden räikeät vääryydet Kainuun tervakansaa kohtaan. Harry alkaa kuitenkin etääntyä isänsä katsantokannoista ja tavattuaan Helsingissä itsensä J. V. Snellmanin innostuu kansallisuusaatteesta ja alkaa selvittää juuriaan. Kun Harry saa selville, että hänen sukunsa kantaisä on supisuomalainen räätäli Abraham Nikkilä Sotkamosta, hän rupeaa edistämään suomalaisuuden asiaa Tervon aisaparina ja päättää jopa suomalaistaa nimensä Harri Nikkiläksi. Harrin isä ei tämän jälkeen enää voi sietää poikaansa silmissään, mutta Harri tietää tehneensä oikean ratkaisun ja on ylpeä kainuulaisista esi-isistään: hänkin on siis juuriltaan tervakansaa!

 

– Mikä sinut noin äkkiä "fennoksi" muutti?
– Ei se muutos ole niinkään äkkiä. Sinä olet vanha sotkamolainen. Ja sieltä olen minäkin peruisin. Nyt olen sen kirkonkirjoista lukenut ja se käänsi minut, joka sitä ennen jo toisella jalalla horjuin.
Tervo ilostuu.
– Mutta elähän… olemmehan sitten sitä samaa tervamaan narrikansaa. Ja pappasi on kuitenkin sitä perukkaa pahimmin nylkenyt. Muistatko vielä sitä meidän yhteistä koskenlaskuamme silloin valoisana kevätkesäyönä?
– Se on juuri elämäni riemullisimpia, voimakkaimpia muistoja. Se ei lähde koskaan mielestäni. Sinä yönä esiinnyit sinä, Matti, minun silmissäni hyvinkin suurena ja uljaana.
– Niin kun viekottelin sinut koskea laskemaan. Mutta muistat, että kävellessämme kosken niskalle, minä kerroin sinulle muutaman sotkamolaisen nälkätarinan?
– Kerroit jollekin patruunalle kotisi hukkuneen tervakaupoissa.
– Se patruuna on juuri sinun isäsi. Nyt sen voit kuulla
. (s. 233–234)