Olet täällä

Hyttinen, Seppo: Vierivät vuodet

Vierivät vuodet
 

Kirjassa kerrotaan kainuulaisen Arttu Huotarin elämäntarina. Arttu joutuu nuorukaisena jatkosotaan, josta selviydyttyään hän pääsee ensiksi savotta- ja uittotöihin ja sen jälkeen korjaamon apumieheksi Kajaaniin. Ajan mittaan hän menee naimisiin, saa kaksi lasta ja perustaa oman huoltoaseman. Yrittäjän ankara työsarka näyttäytyy taloudellisina huolina, kiireenä, stressinä ja reistailevana terveytenä. Oma poikakin aiheuttaa huolta kallistuessaan vasemmistoaatteeseen.

 

– Te olette pitänyt selkärankaa kankena. Olisi pitänyt muistaa paljon aiemmin, että selkäranka ei ole mikään rautakanki. Sen mitä minä olen ollut täällä Kainuussa lääkärinä, on tämä ilmiö ollut aivan yleinen.
Arttu epäili Ilomantsin tärskyn olevan syypään tähän tautiin.
– Siitä ei ole varmuutta, mutta voi olla, voi hyvinkin olla. Pitäisi kuvata ja tutkia tarkemmin sairaalassa.
Arttu säikähti.
– Ei nyt viititä… Kun kerran paranee. Vaan jos uusaa, niin mennään sitten.
Lääkäri painotti vielä kerran, miten tärkeää oli varoa nostelemista ja muuta vaivaa.
Arttu tuli kyllä tämän muistamaan, sillä selkä reistaili tämän jälkeen varsin herkästi. Lääkäriin hän ei kuitenkaan mennyt, ja kun Liisa tämmöistä ehdotti, sanoi Arttu: – Jos siellä on nikamat mutkilla, niin minkä lääkärit sille taitaa. Ei ne pysty hitsaamaan niitä yhteen suoraan jonoon. Ei, antaahan olla, kyllä se siitä vielä itekseen siliää. (s. 256)