Olet täällä

Hanonen, Konsta: Maalikylä

Maalikylä
 

Hemminki Holopainen perii metsäpalstan. Hän ei kuitenkaan haluaisi ottaa sitä vastaan, sillä hän ei usko ylimääräisen omaisuuden mahtiin. Perinnön luovuttamisesta vastuussa oleva notaari on ihmeissään vastahakoisen perillisen kanssa, ja pian miehet pohtivatkin yhdessä, mitä palstalle kannattaisi tehdä. Aivoriihen seurauksena syntyy erikoinen ajatus työttömien kaupungista, jonka miehet päättävät perustaa Kainuun korpeen.

 

Erikin hoitaessa asioitaan pihamaalla kulutti Hemminki aikansa saunomalla kuin heikkopäinen. Kiuas pamahteli ja sihisi, selkää poltti ja otsalla valuva hiki sai saunan ääriviivat katoamaan. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Vielä hetki sitten oli kaikki ollut hyvin ja selvää, paitsi mies itse, jonka ei ollut edes tarkoitus olla selvä. Sitten oli meinannut mennä tulukset ja heti perään tulla tilukset. Hemminki pyyhkäisi välillä silmiään ja vilkuili epäluuloisesti pihalla olevaa Saabia ja sen omistajaa, joka pyyhe lanteillaan nojaili takaluukkuun ja katseli ympärilleen kuin maisemia ihaillen. Jos kyseessä oli viinapiru tai hallusinaatio, oli se ihmeen tukevaa tekoa, koska ei edes raivoisalla saunomisella suostunut katoamaan. (s. 55)