Olet täällä

Aho, Uolevi: Kurikomppanian kirkonkellot

Kurikomppanian kirkonkellot
 

Tragikoominen kuvitteellinen romaani kertoo jatkosodan aikaisesta Suomenlinnan erillisestä työkomppaniasta, ns. Kurikomppaniasta. Kurikomppanian työpalvelusvelvolliset ovat aseistakieltäytyjiä, sotilaskarkureita, ilkivallantekijöitä tai muuten vain kurinpidollisista syistä työkomppaniaan määrättyjä. Joukko kurikomppanian miehiä järjestää riehakkaat juhlat, ja humalapäissään he luulevat tappaneensa juhlien melskeissä erään kersantin. Ikävää sattumusta lieventääkseen he käyvät hetken mielijohteesta soittamassa yöllä kirkonkelloja.

Vaikka komppanian isällinen kapteeni yrittääkin puolustaa poikiaan, porukka joutuu kenttäoikeuteen ja sitä kautta Vaalaan Pelson vankilaan. Pelson vankilassa on paljon ankeammat oltavat kuin Kurikomppaniassa: huono ruoka, syöpäläiset ja kova työ Pelson soilla heikentävät vankeja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Värikkäimmät persoonat taiteilevat eteenpäin omalla tyylillään, mutta heikoimmat käyvät kuolinkamppailua nälkää ja tauteja vastaan.

 

– Ensimmäinen herätys, hyvät asiakkaat! Olemme nyt Pelson suuressa talossa, jota myös kuulemma Luurankotehtaaksi kutsutaan. Vai oliskohan tämä outo räminä ollut ruokakellon ääni? Voihan olla, että meille heti kohta tarjoillaan juhla-ateria, sillä tänäänhän alkaa mätäkuu.
Sakara oli herännyt ja toivottanut hyvän huomenensa.
– No voi raato! Onkos nyt tosiaan mätäkuu alkamassa? Tänä päivänä olen minä syntynyt joukon vuosia taaksepäin. Vaikka en olekaan taikauskoinen, niin pahoin jo alan pelätä, että mätäkuu on tuonut elämääni jonkun merkillisen viuhkan. Kurikomppaniaankin jouduin mätäkuussa, ja täällä Pelsossa kun aukaisen silmäni ensi kertaa, niin eikös sama haiseva mätäkuu tuijota vastaani samoin kuin muinoin syntymäkorini laidan yli.
Hulkko heräsi syntymäpäivänään ikävään todellisuuteen.
(s. 129)