Olet täällä

Täydennyskoulutusta opettajille ja varhaiskasvattajille

Kyllä koulu hoitaa - opettajien ja oppilaiden ahdingon ja pahan olon hallinta

Psykologi, psykoterapeutti Risto Lappeteläinen on pitänyt viime vuosina eri puolella Suomea koulutuspäiviä opettajille oireilevan oppilaan ymmärtämisestä, kohtaamisesta ja tukemisesta, joissa on menty niille alueille, jotka opettajille peruskoulutuksen puolesta eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä.

Nykyajan oppilasaineksen haasteellisin ongelma on tunnepitoinen levottomuus, aloitteettomuus, jäsentymättömyys ja tämä vaatii aivan omanlaista, siihen teemaan keskittyvää tietotaitoa ja osaamista. Risto Lappeteläisen koulutuksissa on pohdittu tämän hetken nykytilaa opettajuuden kannalta, kiirettä ja oireilevien oppilaiden, heidän vanhempiensa ja yhteistyötahojen tuomaa kuormaa, on mietitty myös nykyajan suurta intoa diagnostisoida levottomuus ja ahdinko neurologisesti ja ikään kuin paeta ahdistusta ja vastuuta. Pohdinnassa on ollut oppimiskäsitys, joka ei suinkaan ole enää (tai ei saisi olla) pelkästään neuro-kognitiivinen, vaan jossa on otettava huomioon tunnetekijät, dynamiikka oppilaan ja opettajan välillä, vanhempien taustavaikutus ja ennen kaikkea opettajan psyyken kestävyys ja herkkyys näille asioille. Pohditaan paljon sitä, miten tietotaidollinen puoli periaatteessa on vahvempi nykylapsilla takavuosiin verrattuna, mutta sitä kannatteleva psyykkinen tekijä tahtoo olla häilyvämpi, häiriöherkempi.

Koulutuksissa pohditaan paljon tarpeellisia ja tärkeitä teoreettisia käsityksiä ja perusasioita psykologian kannalta, joita opettajan taustakoulutuksessa ei ole voinut riittävästi olla esillä, jotta nykymaailman oireilevat, levottomat tai aloitteettomat lapset voisivat olla opettajan ymmärrettävissä ja autettavissa paremmin. Keskeinen teema on myös oppilaaseen luotava hoidollinen suhde, joka rakentuu pedagogisen suhteen ohelle, koska on esitetty arvioita, että pian joka kolmas oppilas tarvitsee jotain kannattelevaa, raamittavaa ja tukea antavaa suhdetta voidakseen oppia. Pohditaan missä määrin opettaja voi olla tällaisen tuen antaja, missä menee raja siihen, että oppilas täytyisi ohjata jonkin muun tahon tuen ja hoidon piiriin. Korostetaan kuitenkin sitä realiteettia, että hyvin monet oppilaat on pystyttävä auttamaan koulun sisällä opettajan, kollegoiden ja vanhempien yhteistyön kautta (yleisen tuen alkuvaihe).

Toinen keskeinen teema on myös vanhempien kohtaaminen, niiden tunteiden ja ahdinkojen jakaminen, jotka aktivoituvat helposti vanhemmissa. Tämän teemaan suhteen tuodaan myös teoreettisia näkökulmia esille. Erittäin tärkeä teema on kollegiaalisuus, se miten opettaja voi tukea kollegaansa, saada toiselta ymmärrystä, jaksamista ja ahdingon helpotusta. Tämä asia on lähes välttämätön saada toimimaan, jotta nykypäivän kuormituksissa jaksetaan. Keskitytään myös yhteistyöhön verkostojen kanssa, keskeisiin periaatteisiin ja sisältöihin sillä alueella. Ehkä eniten tässä koulutuksessa kuitenkin paneudutaan opettajan ammatilliseen inhimillisyyteen. Tällä tarkoitetaan psyyken kuormittuvaa, helposti häiriintyvää osa-aluetta, jossa opettaja voi tiedostamattaan tulla kietoutuneeksi oppilaan ja vanhempien problematiikkaan, provosoitua ja menettää ammatillisuuttaan ja näin ollen tulla vedetyksi alempaan positioon opettajuuden kannalta. Tämä on ilmiö, johon on uskaltauduttava, jota on uskallettava tarkastella, jotta se voidaan ottaa haltuun. Koulutuksessa käydään läpi niitä keinoja ja tavoitteita, joiden avulla tätä psyyken alueelle menevää vaatimusta voitaisiin opettajien kohdalla viedä eteenpäin.
Kajaanin kaupunginteatteri esitti ensi-iltana vuoden 2011 loppupuolella Paha Lapsi-näytelmän, jossa päähenkilönä oleva lapsi joutuu vanhempien kuormittavan elämäntilanteen ja eroprosessin kautta suuriin tunnepitoisiin vaikeuksiin ja jossa kyseisen pojan selviämistarina oli hyvin koskettava. Psykologi Risto Lappeteläinen teki kyseisen näytelmän ympärille kahden päivän koulutuksen opetushenkilökunnalle, jossa perheen vaikeata dynamiikkaa ja psyykkistä problematiikkaa ja sitä kautta opettajien kuormitusta pohditaan suhteessa lasten vaikeisiin taustoihin.

Tämä ’Paha lapsi’ yhteistyö sai vuoden 2012 ’Lapsuusteko-palkinnon’, jota on pidettävä erittäin suurena tunnustuksena. Tältä pohjalta vuoden 2013 alkupuolella lähestyttiin teatterin puolelta Risto Lappeteläistä ja tiedusteltiin, voisiko teatteri luoda johonkin muuhun valmiiseen koulutukseen sisältöjä. Eli kun aiemmin Lappeteläinen teki koulutuksen valmiiseen näytelmään, niin kysyttiin voisiko teatteri tehdä näytelmiä valmiiseen koulutukseen. Koko päivän koulutus, jossa kuvataan edellä mainittuja teemoja tuli perusraamiksi sille, että teatterin työryhmä lähti työstämään vuoden 2013 alkupuolella Lappeteläisen kanssa koulutuspäivän sisältöjä, ja tuloksena oli lähes parikymmentä pienoisnäytelmää, jotka sisällytetään koulutuspäivän oheen juuri tarkoin valittuihin kohtiin elävöittämään, nostattamaan tunteita ja tuomaan esitys kokemustasolla lähemmäs kuulijoita. Tältä pohjalta luennoitsijalla ja teatterin työryhmällä on valmius tarjota kyseistä koulutusta esimerkiksi VESO-päivänä asiasta kiinnostuneille kunnille ja suositus on, että esimerkiksi pienet kunnat, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan, voisivat tehdä tällaisesta VESO-päivästä vaikkapa yhteishankkeen. Isommille kunnille tällaisen järjestäminen voi olla omankin kunnan asia.
Toivomme, että tämä herättää kiinnostusta, tämä on ainutkertaista, aiemmin kokeilematonta yhteistyötä psykologin ja teatteri-ihmisten välisenä hankkeena, jossa teatterilaisten halu tehdä yhteiskunnallista hyvää yhdistyy pitkän kokemuksen omaavan opettajien kanssa kauan yhteistyötä tehneen lasten psykoterapeutin näkemyksiin siitä, mitä opettaja täydennyskoulutuksissa eniten tarvitsee.

Varaukset ja lisätietoa
alueteatterituottaja Sanna Heikkinen
sanna.k.heikkinen(at)kajaani.fi
puh. 044 710 0386