Olet täällä

Törmälehto, Terhi: Vaikka vuoret järkkyisivät

Vaikka vuoret järkkyisivät

Vaikka vuoret järkkyisivät
 

Kajaanilainen lukiolaistyttö Elsa etsii elämäänsä jotakin suurempaa ja merkityksellistä. Ystäviensä kanssa hän alkaa käydä helluntaiseurakunnan kokouksissa. Yhteisö tuntuu Elsasta omalta, ja pian hän jo rukoilee kiihkeästi kielillä puhumisen lahjaa, Jumalan merkkiä. Elsan perheen on vaikea hyväksyä hänen tapaansa uskoa, ja epäily valtaa välillä myös hänen oman mielensä. Hän kuitenkin saa seurakunnalta paljon ja on valmis tekemään uhrauksia uskonsa eteen.

Aikuisena Elsa asuu Kolumbian Bogotassa, jossa hän yrittää säilyttää uskonsa vieraan, välillä karunkin todellisuuden edessä. Sissien vankina viidakossa ollut Manuel jakaa Elsan uskon, ja heistä tulee läheisiä. Nuoruudesta tuttu epäily ei jätä Elsaa rauhaan, ja hän luotaa uudelleen suhdettaan Jumalaan ja itseensä. Usko tuntuu edelleen turvalliselta, mutta välillä Elsan on vaikea saada siitä otetta. Elsa ajautuu vähitellen kohti väistämätöntä valintaa: luopuako, vai pitääkö kiinni?

Kerronnassa vuorottelevat Bogotaan ja Elsan nuoruuden Kajaaniin sijoittuvat jaksot. Kainuulaisuus on ulkomaillakin iso osa Elsan identiteettiä ja hän peilaa nykyistä itseään nuoruuden valintojensa kautta.

 

Ensimmäinen oli Mira, tietenkin. Kun kielet tulivat, Mira oli yksin ja ajatellut sitä vasta kaksi kuukautta. Huhtikuun yö kietoi Kainuun vällyihinsä, eikä Mira nukkunut silmäystäkään.

Talvin aika tuli syyskuussa. Päivä oli kirkas, kylmä ja järjettömän kaunis. Niin kuin koko sunnuntai olisi pantu maaimaan vain kehykseksi sille, mitä Talville oli tapahtumassa. Talvi oli valmis, oli ollut jo pitkään.

Sitten, kun riemu vähitellen laskeutui, odotettiin. Elsalle odotettiin. (s. 25–26)