Olet täällä

Väisänen, Petteri: Tervanpolttajan perintö

Tervanpolttajan perintö
 

Kuvitteellisessa sukuromaanissa kerrotaan kuhmolaisesta Pekka Kyllösestä, joka on nuoruudessaan sokeutunut ja muuttanut Etelä-Suomeen. Kun Pekka palaa kotipitäjäänsä kesäloman viettoon, alkavat suvun traagiset salaisuudet pikkuhiljaa paljastua. Pekka löytää yllättävän selityksen omaan sokeutumiseensa, veljensä mielisairauteen ja sisarensa hukkumiseen ja joutuu miettimään totuuden myönteistä ja kielteistä voimaa: kannattaako totuus kertoa silläkin uhalla, että se voi murtaa muutoin jotakuinkin onnellisen elämän?

 

Ruokapöytäpuheet kulkeutuivat aivan itsestään entisiin aikoihin, paljon vanhempiin asioihin kuin minä muistin. Ilmeni, että Varpulan sukujuuret olivat Pohjanmaalla. Olin aina lapsena ihmetellyt sellaista seikkaa, että niiden sukunimikin oli Varpula, niin kuin talonkin. Se oli kuulemma aivan yleistä Pohjanmaalla, täällä Kainuussa ei liioin koskaan. Sukunimi oli sukunimi ja talon nimi oli erikseen.
Isä oli vaivautunut, kun Hemmi rupesi kertomaan suvustaan. Sitten äitikin pääsi vauhtiin. Hän muisteli isäänsä, Heikki Kemppaista. Sanoi olleensa tervahaudalla jo pienenä tytönrepaleena. Isä sanoi siihen, että Kemppas-Heikkihän se opetti minulle ja Hemmillekin sen tervanpolton niksejä. Kyllä siinä oli aikaansaapa mies.
(s. 178)