Olet täällä

Vaara, Maria

Kissanmintun iltatee

Oulu: Pohjoinen, 1973. 77 s.

Kirjasen päähenkilönä on Paltamossa Oulujärven rannalla asuva Kissanminttu, jonka ympärillä häärivät sikiön lähdettäjinä hänen äitinsä ja isoäitinsä. Jokaisella sukupolvella on omat salaisuutensa ja ahdistuksensa, jotka purkautuvat vapauttavana ryöppynä Oulujärven kivikkorannoille, kun sikiön isä Veikko pakottaa naiset purkamaan pimeää sisintään Kissanmintun vuoteen äärellä. Kirjassa on rankka psykoottinen vire.

Katso, Kissanminttu, tuolla äitisi menee pitkin Oulujärven kivikkorantaa. Sinä olet vapaa. Hän on rangaistukseensa vapaa, Oulujärven rannat eivät lopu koskaan.
– Veikko, on vielä Elsa-täti. Vaikka hän ei olekaan minun tätini, kylän vanha kätilömuori vain, minä pelkään häntä enkä ole vapaa.
– Elsa-täti. Sinä menet nyt kaivamaan sen pienen esiin ja tuot tähän minun kämmenelleni. Se on minun lapseni, se on Kissanmintun lapsi. Jos minä olisin kerinnyt tulla ajoissa, ette olisi juottaneet Kissanmintulle vihreätä teetä etkä olisi kerinnyt viedä lasta.
(s. 54)

 

Kuuntele Johannes

Jyväskylä: Gummerus, 1975. 280 s.

Omaelämäkerrallisessa romaanissaan skitsofreniaa sairastava Maria Vaara kuvaa elämäänsä Paltamossa 1970-luvun alussa. Neljän lapsen yksinhuoltajaäitinä hän yrittää sinnitellä kotona avohoitopotilaana ja käy kerran viikossa Oulussa psykoterapiassa terapeuttinsa Johanneksen luona. Mielisairaus ja taloudelliset vaikeudet johtavat ajoittain romahduksiin, joiden jälkeen Maria kokoaa itseään Oulun keskusmielisairaalassa, kunnes palaa jälleen kotiin Paltamoon.

Maria Vaara on kuvannut skitsofreniansa aiempia vaiheita romaanissaan Likaiset legendat ja myöhempiä vaiheita mm. romaanissaan Myrkkyseitikki.

Pentti oli ainakin tehnyt parhaansa. Maria oli päättänyt lähteä kotiin Paltamoon ja oli varma, ettei menisi perille asti. Hän istui vuoteen reunalla laihana, velttona ja välinpitämättömänä. Jotakin negatiivista hänessä oli, sanoi kerran professori kierrolla ja määräsi enemmän Sinequania kuin Johannes. Silloin Mariassa ei vielä ollut suljetun osaston tahraista merkkiä. Aurinko vain paistoi tervein paperein huoneeseen ja lämmitti pihapuiston, se uskalsi. Nurmikolla oli monta potilasta paljain käsivarsin. Kesää ei voitu estää piirille tulemasta.
Jos illalla ei kukaan olisi huomannut, olisin ehkä kerinnyt tyhjentää koko purkin, ajatteli Maria aivan uupuneena. Olisin nukkunut pitkään, isään asti.
(s. 211–212)

 

Myrkkyseitikki

Jyväskylä : Gummerus, 1980. 239 s.

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä psykologinen romaani on jatkoa Maria Vaaran aiemmille teoksille (mm. Kuuntele Johannes), joissa hän on kuvannut elämäänsä skitsofreenikkona. Hän asuu edelleen perheineen Paltamossa ja käy viikoittain psykoterapiassa Oulussa terapeuttinsa Johanneksen luona. Hoitosuhde on jatkunut jo kuusi vuotta, ja nyt Marian on aika irrottautua Johanneksesta ja ruveta elämään omien voimiensa varassa.

Minun piti yrittää puhua, pitää puoliani. Ja yritin, avuttomasti ja takerrellen: – Minä en taida kestää vielä paljon mitään. Täällä sinun luonasi olen monesti voimakas, näytän varmasti vahvemmalta, mutta entä kotona Paltamossa, perheen luona? Siellähän minun pitää jaksaa elää ja kestää. Siellä elämä ei ole vielä kovin paljon muuttunut, etkö sinä ymmärrä? Olin varmasti avuton kilpailija, piti pysyä jalanjäljissään niin ettei käsi hipaisisi hiekkaa. Ja tulos mitattaisiin sitten niistä sormenkärjistä. Katsojat, yleisö, voisivat nauraa yrityksilleni vielä monta kertaa. (s. 133)

 

Toinen hengitys

Jyväskylä: Gummerus, 1976. 233 s.

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävässä rakkausromaanissa kertojaminä Maria luotaa suhdettaan Marttiin, johon hän on tutustunut mielisairaalassa. Maria asuu Paltamossa ja Martti Sotkamossa. Vaikka Maria onkin kiintynyt Marttiin ja kaipaa kipeästi turvaa ja läheisyyttä, hän tuntee itsensä alusta alkaen epävarmaksi Martin seurassa. Siitä huolimatta he kuitenkin päättävät kokeilla asumista avoliitossa Marian kotona yhdessä Marian neljän lapsen kanssa. Sekä Maria että Martti ovat riippuvaisia psyykenlääkkeistä, ja Maria tajuaa Martin olevan lähes jatkuvassa pillerihumalassa. Pikku hiljaa Maria alkaa loitontua Martista ja haluaa irrottautua suhteesta samalla kun hän yrittää irrottautua myös omasta pillerikierteestään.

Romaani on kronologisesti jatkoa Maria Vaaran teokselle Kuuntele Johannes.

– Hyvä on, minä tulen. Varaa se huone. Mutta tule autolle vastaan, että osaan perille. Tiedän vain postiosoitteesi. Siitä on kauan kun olen ollut Sotkamossa, pikku tyttönä. Kylä on varmasti paljon muuttunut, en osaa siellä minnekään. Ota selvää aikatauluista ja tule vastaan. Olen kai siellä joskus viiden maissa huomenna. Ei, ei tänään. Huomenna, lauantaina. Usko nyt etten pääse tänään. Paltamosta ei kulje autoja illalla enkä voi niin yhtäkkiä lähteä. Huomenna. Hei.
Martti se oli, Martti, jolle tällä hetkellä kaikki tuntui olevan helppoa ja huoletonta. Tiesin kyllä, miksi. Martilla ja minulla oli samat avaimet petolliseen hyvänolontunteeseen: Riittävän monta pilleriä.
(s. 6)