Olet täällä

Törmi, Kalle: Sivellin, sielu ja maisema

Sivellin, sielu ja maisema
 

Louis Sparre ja Emil Wikström tekevät retken Vienan Karjalan runokyliin tarkoituksenaan piirtämällä, maalaamalla ja kirjoittamalla tallentaa vanhaa kulttuuria. Matkaoppaaksi lähtee kuhmolainen Renne Haverinen, joka on ”Parrea” ennenkin opastanut. Paanajärvellä he tapaavat Akseli Gallen-Kallelan Mia-vaimonsa kanssa. Matkakuvaus on kerrottu Rennen ajatuksia seuraillen. Hän ihmettelee herrojen varusteita, kielitaitoa ja kertomuksia "Parisista" ja muista ulkomaan kaupungeista. Miehet ovat oppineita. Toisinaan Renne tuntee alemmuudentunnetta, joka ilmenee suuttumuksena, varsinkin silloin, kun on nautittu miestä väkevämpiä. Enimmäkseen hän tuntee isällistä vastuuta näistä nuorista miehistä. Venäjän kylien ja ihmisten elämääkin voi ymmärtää, vaikka eroja löytyy niin pukeutumisessa, ruokailutavoissa kuin uskonnossakin. Renne pohtii myös omaa elämäänsä ja ikävöi vaimoaan ja lapsiaan.  Haikeana, mutta onnellisena kotiin pääsystä matkalaiset palaavat Suomeen.

 

Monen vastuksen kautta Kaleenit olivat tulleet ensin rautatiejunalla Ouluun ja sieltä Rajalan taloon, joka oli lähellä. Osin oli heillä ollut täällä hyvä olla, osin huono. Hallavuosi oli tännekin tulossa. Sen takia ihmiset olivat hermostuneita, karhuja metsissä enemmän kuin koskaan. Mutta erämaa oli suurenmoinen ja järvi sellainen, ettei sillä ollut vertaa.
Mutta entä Wikka ja Louis, miten heillä? Melkein nauratti Kaleeneita, kun pojat puhuivat toistensa päälle innoissaan, ja sikin sokin lenteli ilmassa Antropoffeja, Pestrikoffeja, järviä ja jokia, laukkuryssiä ja kokonaisia kyliä. Melkein samanlaisia olivat pojat kuin Rennen omat  tytöt viime kesänä. Nämä olivat näet olleet Saaran kanssa kirkolla käymässä ja nähneet ihmeen: kanoottiveneen. Sen päällypinnassa oli ollut reikä. siitä näkyi soutajan yläruumis, kun hän istui pohjalla ja veivasi vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta puolen yksipuista airoa, jossa olivat lavat molemmissa päissä.
(s. 176)