Olet täällä

Tolvanen, Ida: Valon varjossa

Valon varjossa
 

Herännäishenkisen kirjan päähenkilönä on suomussalmelainen Nanneli, joka lähtee jatkosotaan lotaksi, mutta sairastuu kesken sodan keuhkotautiin. Sodan ja pitkän sairaalassaolon jälkeen hän lopulta palaa kotiseudulleen ja menee naimisiin herännäisseuroissa tapaamansa Väinön kanssa. Myös Väinö on sairaalloinen, ja he elävät hyvin vaatimatonta mutta onnellista elämää salomökissään. Nanneli käy omien töidensä ohella auttelemassa vanhaa äitiään, joka turvautuu vastoinkäymisissään Jumalaan, ja myös Nanneli saa elämänvoimaa uskostaan.

 

Se oli silloin. Nyt lumpeikko peittää tuon matalan lahden. Silloin peitti lumi maan ja puut. Kauniita ovat molemmat verhot. Talvinen kauneus on ulkoapäin tulevaa, kesäinen sisäistä, joka puhkeaa ulkonaisestikin esiin. Niin on Jumalankin työ: se täyttää sydämen ja heijastuu ulos.
Mukava suolla on kulkea. Nanneli viihtyy ajatuksissaan. Mikään ei nyt ahdista häntä! Kuinka hän nauttiikaan luonnon rauhasta! Hän saapuu hiekkasärkälle, joka halkoo maisemaa. Se kulkee pitkänä, kapeana harjuna peninkulmittain, paikoin kymmeniä metrejä korkeana, ja muodostaa somia kumpuja. Pitkät solakat männyt peittävät harjanteen.
Nanneli katselee harjun juurelle, jossa vesistö mutkittelee kapeana vyönä laajentuen välillä suuremmiksi lammikoiksi. Vesistö on Hyrynsalmen reitin alkuhaarautumia. Harjun toisella puolella on yksinäisiä umpilampia. Joidenkin välillä lirisee pieni puronpahanen, joka paikoitellen katoaa ja näyttää sammuvan kokonaan.
(s. 128)