Olet täällä

Toijala, Anneli: Punainen maa, valkea meri

Punainen maa, valkea meri
 

Historiallinen romaani kertoo kansalaissodasta ja ihmiskohtaloista 1917–1918 Oulussa, Suomussalmella, Tampereella ja Vienan Karjalassa.

Teoksen päähenkilö on Suomussalmen Pesiönkylältä lähtöisin oleva torpan tytär Elsa Mari Matero, joka on päässyt leipuriksi oululaiseen Antellin leipomoon. Kansalaissodan melskeissä Elsa Mari leimataan syyttä "ryssän morsiameksi" ja hänet erotetaan työpaikastaan. Elsa Mari pääsee vähäksi aikaa töihin Oulun lääninvankilan sairaalaan, jossa hän rakastuu vaikeasti haavoittuneeseen jääkäri Wickströmiin. Jäätyään jälleen työttömäksi palaa Elsa Mari kotiinsa Suomussalmelle ja lähtee neljän punaiseksi leimautuneen veljensä kanssa etsimään töitä ja parempaa tulevaisuutta rajan takaa Vienan Karjalasta; yksi veli on Venäjällä töissä jo ennestään. Venäjälle pakenemalla veljekset pyrkivät samalla välttelemään asevelvollisuutta Suomen armeijassa.

Vienassa veljekset tekevät aluksi sekalaisia töitä ja ajautuvat vähitellen punaisten joukkoihin, jotka taistelevat Vienan-vapautusretkelle tulleita suomalaisia valkoisia vastaan. Suomalaisista punaisista muodostetaan brittien tukema Muurmannin legioona, jonka päätukikohta on Knäsöissä. Elsa Marilla ei ole mitään motiivia olla sen enempää punainen kuin valkoinenkaan; hän tekee vain sen, mitä elämän asettamat ehdot kulloinkin vaativat. Elsa Mari päätyy lopulta Knäsöihin legioonan kahvilan leipuriksi, ja Knäsöihin putkahtavat vuorollaan myös kaikki hänen veljensä – lukuun ottamatta punatautiin kuollutta Antti-veljeä – kukin oman mutkikkaan reittinsä kuljettuaan. Knäsöissä Elsa Mari auttaa salaa kahta vangiksi joutunutta suomalaista jääkäriä, jotka sanovat tuntevansa Wickströmin. Lopulta Wickströmkin joutuu vangiksi Knäsöihin. Rauhan tultua Wickström haluaisi Elsa Marin mukaansa, mutta rakkauden tieltä on vielä raivattava ne esteet, jotka raadollinen sota on sinne virittänyt.

 

Kainuun metsätyömaat tyhjentyvät, miehet ovat ottaneet sahansa ja kirveensä ja ylittäneet rajan. Aate ja Junnakin lähtevät kohti itää. Sinne on aina ollut helpompaa lähteä. Länsi on kuin piilotetut ketunraudat. He aikovat ajaa Raatteeseen ja sieltä rajan yli kohti Vasovaaraa, sieltä Vuokkiniemen ja Uhtuan kautta radalle, vaikka tavoitteena on Junnan työmaa Enkijärvellä ja pohjoinen reitti olisi suorempi. Ruhtinaansalmen suunta on vaarallisempi, niin sanotaan. Elsa Marin he ottavat kyytiin. Hän ei jää toisten vastuksiksi, he uskovat. Sisko pääsee heille hutunkeittäjäksi. (s. 180)