Olet täällä

Tikkanen, Pentti H.

Kotikontujen sotaa

Hämeenlinna: Karisto, 1983. 278 s.

Romaanissa kuvataan kotirintaman tapahtumia Kajaanissa talvi- ja jatkosodan aikana. Romaanin päähenkilö Pekka Kumpula on talvisodan syttyessä 12-vuotias koululainen, joka osallistuu innokkaana sotilaspoikana suojeluskunnan toimintaan voimiensa mukaan. Pekka ja hänen perheensä selviävät hyvällä onnella Kajaanin pommituksista, mutta elämää leimaavat huoli isänmaasta ja rintamalla taistelevista omaisista, elintarvikepula, ruoan hankinta mustasta pörssistä ja desanttien pelko.

Miehiä tuli ja meni Teppanan koululla. Vain kantajoukko, alaikäiset suojeluskuntalaiset ja muutama heidän pomonsa, pysyi jatkuvasti perustamispaikassa, Pekka heidän mukanaan. Pari päivää Pekan lähdöstä tuli hänen sisarensa Hillevi myös koululle. Hän oli siellä muonituslottana. Niinpä Pekka sai aterioilla usein ylimääräisen voinapin tai juustopalan.
Kajaanin katukuvaan löivät leimansa sotilaat, joita oli jokaisella koululla. Aseman seudut olivat kenttäharmaita tulvillaan, sillä melkeinpä joka hetki vuorokaudesta oli tavara-asemalla juna lastattavana, lähdössä tai tulossa. Joukko-osasto poikineen matkasi Kajaanista ja sen kautta rintamille.
Tehtaalla oli miespula. Lähtiväthän sieltä melkeinpä kaikki asekuntoiset miehet sotaan. Heidän tilalleen otettiin naisia, jotka täyttivät miesten paikan. Sinne pääsi myös alaikäisiä poikia, pitihän pyörien pyöriä ja teollisuuden tuottaa vieläpä enemmän kuin rauhan aikana.
(s. 153)

 

Raja-asema

Hämeenlinna: Karisto, 1979. 206 s.

Osittain tositapahtumiin perustuvan romaanin päähenkilönä on juuri kadettikoulun päättänyt luutnantti Antti Perälä, joka saapuu joukkueenjohtajaksi kainuulaiselle rajavartioasemalle 1950-luvun lopussa. Antti Perälä sopeutuu kivutta rajavartijan elämään, johon kuuluu arkisen partioinnin ohella joskus jännittäviä hetkiä, kun rajalta löytyy epäilyttäviä jälkiä. Perälä viihtyy hyvin asemapaikassaan ja tuntee olonsa haikeaksi, kun saa jo seuraavana talvena siirron Vainikkalan rajavartioon. Kirjan alkuosassa kerrotaan Antti Perälän työstä Kainuussa ja kirjan loppuosassa Vainikkalan tapahtumista.

Kirjailija Pentti H. Tikkanen on itse ollut rajavartiolaitoksen palveluksessa yli kymmenen vuotta.

Kadettikoulunsa päättänyt luutnantti Antti Perälä istui rajavartioston auton etupenkillä ja tuijotti lumisia maisemia, jotka reunustivat lumeen puhkaistuja aurauspaltteita. Kainuulaiset kynttiläkuuset nuokkuivat lumitykkyjen painosta. Kaamoksen aurinko, punainen pallo, näyttäytyi korkeimmilla vaaroilla rusottaen sydäntalven tumman taivaankannen itäiseltä reunalta ruusunhohtoiseksi. Suot olivat kuin äärettömiä lumilakeuksia. Vitivalkoinen keskitalven höppälumi oli koskematon. (s. 9)