Olet täällä

Terenttilä, Jaakko: Rauhaton ja vaahtopää

Rauhaton ja vaahtopää
 

Elämäkertaromaani kertoo runoilija Isa (Loviisa, Louise) Aspin (1853–1872) lyhyeksi jääneestä elämästä. Isa viettää elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta Vaalan Myllyrannassa, josta perhe muuttaa Suomussalmelle Ämmän ruukille. Isan isä Jaakko Asp työskentelee Ämmän ja Kurimon ruukkien kirjanpitäjänä. Lahjakas Isa kirjoittelee jo tyttösenä runoja omaksi ilokseen. Isa rakastuu 14-vuotiaana Kurimon patruunan poikaan Joel Backmaniin, mutta Joelin kohtalona on kuolla rintatautiin. Ämmän ruukin mentyä konkurssiin Jaakko Asp siirtyy Puolangalle kunnankirjuriksi. Isa ehtii asua Puolangalla vain reilun vuoden, sillä 18 vuotta täytettyään hän pääsee Jyväskylän seminaariin. Jyväskylässä hän alkaa niittää mainetta runoillaan ja ystävystyy runoilija J. H. Erkon kanssa. Ensimmäisen seminaarivuotensa aikana hän kuitenkin sairastuu keuhkotautiin ja kuolee jo 19-vuotiaana.

 

Louisen kamarin ikkunasta aukeaa näköala Yläkartanon koivukujan ylitse Kiannan selälle. Constance sanoi kerran, että siitä ikkunasta avautuva näköala on mitä ihanin tableau vivant – elävä taulu. Se on nyt jätettävä ja koko tuttu Ämmänkosken seutu.
Louise kirjoitti jäähyväislaulun kotiseudulleen.
Hyvästi, lapsuuden koti! Hyvästi lehdot ja laaksot ja kanervakankaat! Tuoksukaa kaikki lempikukat vielä kerran hyvästelijällenne… Humise, metsä, poistuneen ystäväsi nimeä, säilytä, uinuva lampi, kuvani kalvossasi…
Etelän reheviin lehtoihin Louise olisi ehkä rakkaan Ämmän vaihtanut, mutta ei Puolangan korpiseutuun. Sinne oli kuitenkin lähdettävä, sinne yritettävä kotiutua.
(s. 98)