Olet täällä

KRITIIKIT, Pelastetaan äiti

Pelastetaan äiti, Kajaanin ensi-ilta 13.11.2015 Sissilinnassa Ensi-aamu 3.9.2015 Taulumäen päiväkodissa Varkaudessa

KRITIIKIT - PELASTETAAN ÄITI

Seppo Turunen/Kainuun Sanomat 14.11.2016 

SIIHEN AIKAAN KUN ÄITI TAULUUN UPPOSI

Eeva Aitan hulvaton hahmoleikki on varmasti monelle lapselle ensimmäinen teatterikokemus vailla vertaa.

Pelastetaan äiti

***

Ohjaus: Kari Suhonen.

Muistatteko te oman ensimmäisen teatterikokemuksenne? Minä muistan.

Pääsin pienen pienenä poikana katsomaan Kuopion kaupunginteatteriin Kolmea iloista rosvoa, ja se oli menoa sillä kertaa. Kasper, Jesper ja Joonatan ja etenkin se kesy leijona ovat olleet aarteitani siitä lähtien.

Varkauden Teatterin ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteistuotanto Pelastetaan äiti voi vallan hyvin toimia samalla tavalla. Teksti tosin on vähän turhan abstrakti, eikä teatterisali ole tälle vedolle ehkä paras mahdollinen paikka, mutta Eeva Aitta näyttää kyllä pikkukatsojille, mitä teatteri on ja mistä sen lumo syntyy.
Pelastetaan äiti on hyvin 80-lukulainen näytelmä. Itse tunnistin siitä kaikki ne lapsiperheen arkea kuvaavat lastenkirjat, joita esikoiselleni ja myöhemmillekin lapsilleni luin.
Siellä on kiireinen äiti, joka uppoaa omaan harrastukseensa niin, ettei ehdi leikkiä lapsensa kanssa lainkaan. Ja mehän tiedämme, mikä on lapsista maailman tärkeintä: aikuinen, joka malttaa pysähtyä ja eläytyä lasten leikkeihin täysillä ja tosissaan.

Markku Hoikkalan ja Otson Kauton teksti löytää tämän maailman, ja Aitta osaa sen elää. Joku niuho aikuinen voi olla sitä mieltä, että muutamissa kohdissa tulkinta menee yli, mutta entä sitten? Ainakin lapsikatsojat olivat täysillä mukana vaikkapa kamelin maailmassa.
Niin. Parasta tässä näytelmässä ovat Aitta ja ohjaaja Kari Suhosen näkemys. Tehdään lapsille teatteria. Kerrotaan heille, että tämä on teatteria. Neuvotaan heidät lavan lumoon.
Näytelmä alkaa mukavasti ja päättyy samalla tavalla. Aitta istahtaa laatikolle ja alkaa kertoa, mitä tuleman pitää. Hänellä on aikaa esitellä itsensä ja kertoa, missä vaiheessa siirrytään pelaamaan teatteria.

Lapset saavat kommentoida ja heillä on aina asiaa. Siihen ei kuitenkaan uhrata liikaa aikaa. Juuri sopivasti vain.

Parhaiten Pelastetaan äiti toimii varmasti päiväkotiympäristössä. Luulen, että etukäteiskeskustelu lasten kanssa, tuttu ympäristö ja jälkipulinat vaikkapa ruokailussa ovat tärkeä osa esitystä.
Kun se tulee teatterin lavalle, vaikkakin pienelle sellaiselle, tämä kaikki jää pois. Kajaanista Varkauteen muuttaneet Suhonen ja Aitta ymmärtävät asian kyllä hyvin. Näytelmä on nimittäin ensimmäinen Varkauden teatteritalosta ulos lähtenyt esitys. Mehän olemme niihin täällä hyvinkin tottuneet.

Itse teksti on oikeasti kirjoitettu aikuisille aivan niin kuin ne 80-luvun Tompat ja Mintut, joita lukiessa iskat ja äiskät saivat miettiä, millaista iskana ja äiskänä eläminen oikeasti on.
Kirjoitinkin jo, että teksti on varsin abstrakti. En ihan jaksa uskoa, että päiväkoti-ikäiset saavat Hoikkalan ja Kauton näytelmästä irti sen, minkä aikuiset saavat.

Erityisen ajankohtaiseksi teksti tulee viimeviikkojen uutisista, jotka kertovat, kuinka kolmivuotiaat eivät enää osaa puhua, kun heidän vanhempansa käyttävät kaiken aikansa epäsosiaalisessa mediassa.

Tärkeintä tässä jutussa ovat kuitenkin Aitta ja hänen hulvattoman monet hahmonsa. Aitta tulee ikään kuin kädestä pitäen kertoneeksi lapsille, mistä teatterissa on kysymys: eläytymisestä ja leikistä, joka on jokaisen muksun jokaista arkipäivää.

Ei sen ihmeellisempää, ja kuitenkin koko elämä.