Olet täällä

Kritiikit, Oi ihana Panama

Oi ihana Panama. Ensiaamu 21.4.2017

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 21.4.2017

IHASTUTTAVA MATKA PANAMASTA PANAMAAN

Oi ihana Panama!

★★★★

Ohjaus: Teija Töyry.

Kajaanin kaupunginteatterin väki on täsmälleen oikeassa, kun pohtii, millainen on näytelmä, jonka avulla leikki-ikäiset pääsevät tutustumaan teatteriin.

Eka kerta ei tässäkään tapauksessa ole läpihuutojuttu.

Ihan pienille esitys ei saa olla liian pitkä, sen pitää kestää välikommentit ja sen pitää mahdollisuuksien mukaan ottaa myös katsojat mukaan tarinan tekemiseen.

Näyttelijä Teija Töyryn ensimmäiseksi ohjaukseksi valikoitui Janochin seikkailu Oi ihana Panama, jolla on ikää jo katsojien ukkien ja mummien verran. Vaan tämähän sopii. Pikku Tiikerin ja Pikku Karhun seikkailuja sopivampaa tekstiä on hankala tähän tarkoitukseen löytää.

Kajaanin teatteri on tehnyt Panamasta kevyesti liikuteltavan, kevyesti liikkuvan ja mukavan toiminnallisen esityksen. Mukana on nukkeja, lauluja, tanssia ja vähän akrobatiaa, kaikkea sitä, mikä leikkikouluikäisiä viehättää.

Tästä Töyry on työryhmineen rakentanut leikkiväisille ihastuttavan ensikosketuksen teatteriin. Parasta esityksessä ovat tietysti Pikku Karhu (Heidi Syrjäkari) ja Pikku Tiikeri (Talvikki Eerola), joilla on taito ottaa muksut mukaan matkalle.

Riitta Raunion lavastus on aivan omaa luokkaansa. Kun näytelmän sankarit kerran etsivät Panamaa aina vain vasemmalle kääntyen, kulissikin voi vallan hyvin olla pyöritettävä taustakangas.

Koko Sissilinnan takasaliin rakennetulla näytelmällä on mittaa vain vajaat puoli tuntia, mutta joillekin pienimmistä sekin meinasi olla kuitenkin liikaa. Kun yö saavutti sankarit kahteenkin otteeseen, katsomokommenteissa alettiin virittäytyä kuorsaavien eläinten aaltopituudelle.

Liikkeelle lähdetään mukavasti, kun näyttelijät jutustelevat yleisön kanssa ja kyselevät heidän kuulumisiaan. Lopussa pääsemme keksimään keinoja ylittää joki, ja silloin meidän on jo noustava seisomaan ja polkaistava muutama tahti tanssia.

Oikeastaan näitä virikkeitä olisi voinut olla vähän enemmänkin.

Syrjäkarin ja Eerolan hahmot ovat kyllä veikeitä. Tällaisen vanhoja japanilaisia samuraielokuvia ja genren suurinta nimeä Toshiro Mifunea ihailevan ukki-ihmisen mielestä on tavattoman hauskaa nähdä esimerkiksi se, miten viehkeäksi Eerola Pikku Tiikerin rakentaa. Mifunehan haki samasta pedosta mallia sille, miten liikkua samuraitaisteluissa.

Ja niin vain käy, että kekseliäisyys auttaa vaikka läpi eläinten armeijan. Kaksikko tekee yhteensä yhdeksän roolia, jotka näytelmän jälkeen keskustelemaan jääneet lapset taisivat muistaa kaikki.

Parasta taisi kuitenkin olla se, kun pääsimme tavaamaan tienviitasta Pa-na-maa. Kun kirjaimet alkavat jo hahmottua, on aina hienoa, kun saa kokonaisesta sanastakin selvää.