Olet täällä

KRITIIKIT, Lottovoittajat

Lottovoittajat. Ohjaus Jussi Sorjanen. Ensi-ilta 2.3.2017

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 3.3.2017

LOTTOVOITTAJAT HURMAA VAUHDILLAAN JA HILJENTÄÄ ASIALLAAN. TEATTERITALOSSA PYÖRIVÄ NÄYTTÄMÖ!

Lottovoittajat

★★★★

Ohjaus:

Jussi Sorjanen.

Lottoon liittyy muutama itsestäänselvyys. Siitä ei voi puhua eikä kirjoittaa ilman huutomerkkejä, eikä arvontaa sijoittaa sanotaanpa vaikka tiistaiaamuun.

Lotto on ollut osa suomalaiskansallista lauantai-illan huumaa jo viisi vuosikymmentä.

Siksipä onkin erikoista, että sitä on käsitelty fiktiossa varsin vähän. No onhan meillä Lottovoittaja UKK Turhapuro, mutta nyt meillä on myös Jussi Sorjasen mainio näytelmä Lottovoittajat. Se sai kantaesityksensä Kajaanin kaupunginteatterissa torstaina.

Sorjasen

käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä lähtee liikkeelle perin yksinkertaisista kysymyksistä. Se kysyy, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa? Se ihmettelee, muuttaako lottovoitto ihmistä, ja aprikoi, onko enää lottovoitto syntyä Suomeen.

Tämän kaiken se tekee sellaisella vimmalla ja vauhdilla, että oksat pois. Kun näyttelijät alkavat pyörittää teatteritalon näyttämöä, katsojasta tuntuu siltä, kuin olisi pallona lottokoneessa. Huikea veto.

Lottovoittajat ei vain arvaile, mitä ihmiselle tapahtuu, kun tilille pamahtaa muutama miljoona. Se kysyy sitä oikeilta voittajilta. Joidenkin elämään voitto sopii, joidenkin voittajien tuttavat muuttuvat susiksi.

Kun hullun tuuri iskee kohdalle, ihminen voi hetkisen kuvitella itsekin olevansa hullu.

Näytelmän keskeisin lavastuselementti on pleksikuutio, josta näyttelijät, Janne Kinnunen, Heikki Törmi, Asko Vaarala, Vera Veiskola ja Markus Virtanen viettävät normaalia lauantai-iltaa saunatakeissaan, kunnes poksahtelevat pihalle kuin lottopallot ikään.

Virtasen esittämä kaikkivoipa marsalkka Mannerheim ilmestyy Suomen karttaan ja yrittää kertoa meille sen oikean rivin, vaan yritykseksi jää.

Näyttelijät kertovat olevansa näyttelijöitä, jotka esittävät milloin ketäkin. Maskeeraaja Tarja Torniainen tekee Kinnusesta Uunon keskellä näyttämöä.

Lottovoittajien tarinat Sorjanen on ratkaissut niin, että näyttelijät esittävät pitkiä monologeja. Vaikka ne jokainen toimivat erillisinä pätkinä hyvin, niiden kertautuminen alkaa väkisinkin turruttaa.

Se on harmi etenkin Veiskolan viimeisen pitkän monologin aikana, kun päästään näytelmän oikeasti vakavaan vaiheeseen.

Veiskola on itse syntynyt siihen Suomeen, johon syntyminen oli oikea lottovoitto, mutta millaiseen maahan tämän vuoden vauvat putkahtavat?

Ymmärrämmekö edes ne seitsemän palloa, jotka meillä jokaisella on apunamme ja tukenamme? Muistammeko ilmaisen terveydenhoidon tai koulutuksen? Olemmeko valmiit uhraamaan nekin rahalle?

Kun Veiskola rukoilee rahaa jättämään meidät rauhaan, huomaan itsessäni merkillisen reaktion. Sen sijaan, että olisin joka solullani viisaita kysyvän näyttelijän puolella, miettii jatkuvan kriisitietoisuusröykytyksen kohteena oleva pieni pääni sitä, onko meillä enää varaa lottovoittaja-Suomeen?

Mikä ihme minuun on mennyt? Olenko lottovoittajasuomalaisena muuttumassa paroni von Turuscranziksi?

Onko minulle käynyt niin kuin seitsemän miljoonaa voittaneelle Törmille, joka haluaa jakaa hyvää kaikille, mutta sairastuu kuin sairastuukin ahneuteen?

Paha kysymys. Oikein hyvä.


 

 

LOTTOVOITTAJAN SAALIIN JAOLLE HALUAVAT KAIKKI

Juha Drufva, Kansan Uutiset 17.3.2017

Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen toimi kokoomuksen lottotyttönä joulukuussa 2012 tekemällä kirjallisen kysymyksen eduskunnassa, onko oikein, että Veikkauksen sponsoroimien Lottolähetysten kautta Yle astuu kaupallisen median tontille. Veikkaus oli maksanut Ylelle vuosittain 3,5 miljoonaa euroa Lottolähetyksistä. Viestintävirasto päätti 14.5.2013, ettei Yle saa enää jatkossa esittää Lottoa kanavillaan. Lottoarvonnan miljoonat siirrettiinkin MTV-kanavalle. Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen lukeminen puhujapöntöstä toi henkilökohtaisen lottopotin opetus- ja kulttuuriministerin salkun muodossa.

Tätä episodia ei sivuta Kajaanin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmässä Lottovoittajat. Pikemminkin esillä ovat pienen ja suuren rikkauden erot ja yhtäläisyydet. Mitä lottovoittaja ajattelee maasta, mihin syntyminen on jo itsessään lottovoitto.

Lottomylly on jauhanut 46 vuoden aikana Suomeen 3 300 lottomiljonääriä. Kaikkien aikojen suurin potti 27,8 miljoonaa euroa jakautui kahdelle kymmenen osuuden porukalle ystävänpäivänä 2015. Tuolloin tuli Suomeen kerralla 20 lottomiljonääriä. Suurin 13,3 miljoonan potti yhdelle pelaajalle meni Lahteen hutikuussa 2014.

Mutta pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Maailman kokonaisvarallisuus on noin 200 000 miljardia euroa, josta maailman rikkain prosentti omistaa 50 prosenttia ja rikkain kymmenys omistaa jopa 87 prosenttia. Puolet maailman aikuisväestöstä omistaa vain prosentin maailman varallisuudesta. Kahdeksan ihmistä omistaa maailmassa enemmän kuin puolet maailman asukkaista yhteensä.

Lottovoittajat-näytelmän avaa itse Mannerheim (Markus Virtanen), joka myöntää, että Suomen mahdollisuudet voittaa sodassa ovat yhtä epätodennäköiset kuin loton päävoiton saaminen, mutta ei se mahdotonta ole.

Näytelmän alussa saunailtaa viettävä porukka pelaa lottopeliä nostellen kulhosta lappuja, joihin kukin on kirjoittanut, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa.

Kun tämä yhden suhde kahdeksaantoistamiljoonaan sattuma kunkin kohdalla tapahtuu, pääpotin voittaneet ryhtyvät kertomaan rikastumiskokemuksistaan. Enimmäkseen jokainen on saanut kokea tylyjä asenteita työkavereiltaan, sukulaisiltaan, naapureiltaan ja tuttaviltaan lottovoittonsa jälkeen. Voiton jälkeen kaikki muuttuu vaikkei haluaisikaan, eikä välttämättä aina myönteiseen suuntaan. Uuden auton välkehtivä kiilto ja tilavampi asunto eivät välttämättä täytä synkän kadehtimisen kohteeksi ja silmätikuksi joutumisen synnyttämää henkistä tyhjiötä. Oululaisella lähihoitajaksi kouluttautuvalla lottovoittaja Tapiolla (Asko Vaarala) on vaikeuksia eläytyä aivan aidosti oopperan aarioihin oopperatalossa frakkiin pukeutuneena.

Yhden suhde 18 miljoonaan

Toisella puoliajalla käännetään katse globaalien lottovoittajien suuntaan. Miksi heihin ei suhtauduta yhtä tylysti kuin yksittäisiin lottovoittajiin vaan suurrikkaita ihaillaan ja palvotaan kuin kuninkaallisia. Suomesta löytyy kaksi varsinaista sattuman ja onnen jumalatar Fortunan suosikkia. Helsinkiläinen suutari voitti 1970-luvulla Loton päävoiton kaksi kertaa. Eräs espoolaisrouva onnistui saamaan päävoiton Lotosta sekä Viking-lotosta.

Mistä oikeat tosirikkaat jättipottinsa repivät ja millaiset ovat heidän rikastumisensa seuraukset maailmanlaajuisesti? Missä ovat heidän rikkauksiensa salaperäiset lähteet? Heidän rikastumispyrkimystensä vastustaminen olisi varmaan tähdellisempää kuin kadehtia yksittäisiä onnenpekkoja, joita Fortunan onni on sattumalta potkaissut mahdollisuuksien ollessa todellakin vain yhden suhde 18 miljoonaan.

Eiväthän lottovoittajat ole mitään pahaa tehneet kenellekään, kuten maailman äveriäät, jotka riistävät ihmisiä ja luontoa häikäilemättä. Syy piileekin syvemmällä, kuten duunarilottovoittaja (Janne Kinnunen) kertoo:

”Kun lottovoittaja tulee rikkaaksi ilman tekoja ja lujaa yrittämistä, hän ei saa arvostusta vaan pelkkää kateutta niskoilleen. Kun hän saa rahaa tekemättä sen eteen mitään, haluavat kaikki tulla saaliin jaolle. Tunne, ettei kelpaa mihinkään, vaikka rahaa on riittävästi, on ihan hirveä. Lottovoittoa et saa koskaan anteeksi.”

Seitsemän miljoonaa Sierra Leoneen

Neljätoista muoviämpärillistä herneitä, joista jokainen herne on 15 sentin arvoinen, havainnollistaa 14 miljoonan euron jättipotin määrän. Näiden miljoonien omistaja, lottovoittaja Törmi (Heikki Törmi) esitelmöi kyseisen summan tarjoamista mahdollisuuksista.

Voiko lottovoittorahat kokea aidosti omiksi, koska ne on yhteisesti kerättyjä, ei omalla uurastuksella lunastettuja? Jos puolet jättipotista antaisi timanttiesiintymisistään rikkaan, mutta maailman köyhimmän maan Sierra Leonen seitsemälle miljoonalle asukkaalle, jokainen heistä saisi euron. Auttaisiko se mitään tai ketään?

”Ei Kainuussa köyhiä olla, koska valtio antaa Talvivaaralle kuukausittain 3 000 euroa jokaista kainuulaista kohti, siksi lottorahat pitää lähettää Sierra Leoneen,” Törmi filosofoi, mutta pitää miljoonat visusti itsellään.

Rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle

Vielä 1980-luvulla oli lottovoitto syntyä Suomeen, mutta nyt jokaisesta on tullut oman onnettomuutensa seppä. Miten tämä näin meni, sitä kysyy aikaansa seuraava hölmistynyt kansalainen (Vera Veiskola), joka on voittanut lotossa kahdesti. Toisella kerralla kolme ja lisänumeroa, ensimmäisellä kerralla syntyessään Suomeen 1980-luvulla.

Tämä kaksinkertainen lottovoittaja päättelee, että hyvinvointivaltio-vision tilalle suurpääoma tarjoilee meille visiota, jossa tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamisen sijaan tarjoillaan surua, hätää, häpeää, pelkoa, ympäristökatastrofeja, sotia, pakolaisuutta, raakaa rasismia ja fasismia.

”Saako tuleva sukupolvi käteensä pelkän pöllöarvan?”

Rahan tilalla oli ennen joku, jota kutsuttiin Jumalaksi. Veiskolan näytelmän lopuksi esittämä rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle sai yleisön hiirenhiljaiseksi.

Lavasteet toimivat hyvin. Kaksi akvaariota kuvaavat konkreettisesti umpiota, johon lottovoittaja ja sitä ilman jäävä köyhä elämässään joutuvat. Molemmat joutuvat elämään eristyneinä yksilöinä ulkona normaalista arkipäivän elämästä. Näyttelijät vaihtavat rooleja lennosta aivan huomaamatta, joten kaikki sujuu kitkattomasti ja mutkattomasti, toisin kuin lottovoittajien elämä.

Loppukohtauksessa hölmistynyt kansalainen raahaa haavoittuneen lottomiljonäärin turvaan kuin Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan lopussa Finlandia-hymnin soidessa. Minne olet menossa Suomi-neito lottomyllyinesi?

 

Kajaanin Kaupunginteatteri: Lottovoittajat
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jussi Sorjanen. Lavastus: Markku Hernetkoski, valosuunnittelu; Jukka Laukkanen, äänisuunnittelu; Juho Lukinmaa, pukusuunnittelu; Tiina Siltala, kampaukset; Tarja Torniainen.
Näyttämöllä: Janne Kinnunen, Heikki Törmi, Asko Vaarala, Vera Veiskola ja Markus Virtanen.Ensi-ilta oli 2.3.2017.
Esitys kuuluu Kajaanin kaupunginteatterin Suomi 100-juhlavuoden viiden kotimaisen kantaesityksen sarjaan.


Juha Drufva, Eläkeläinen 3.5.2017

LOTTOVOITTAJA RIKKAUDEN KURIMUKSESSA

Pienellä ja suurella rikkaudella on eroja ja yhtäläisyyksiä. Mitä lottovoittaja ajattelee maasta, mihin syntyminen on jo itsessään lottovoitto. Näitä pohditaan Kajaanin Kaupunginteatterin Lottovoittajat-näytelmässä.

Lottomylly on jauhanut 46 vuoden aikana Suomeen 3300 lottomiljonääriä. Kaikkien aikojen suurin potti 27,8 miljoonaa euroa jakautui kahdelle kymmenen osuuden porukalle ystävänpäivänä 2015. Tuolloin tuli Suomeen kerralla 20 lottomiljonääriä. Suurin 13,3 miljoonan potti yhdelle pelaajalle meni Lahteen huhtikuussa 2014. Eräs helsinkiläinen suutari voitti 1970-luvulla Loton päävoiton kaksi kertaa. Eräs espoolaisrouva onnistui saamaan päävoiton Lotosta sekä Viking Lotosta.

Maailman kokonaisvarallisuus on noin 200 000 miljardia euroa, maailman rikkain prosentti omistaa 50 prosenttia ja rikkain kymmenys omistaa jopa 87 prosenttia.

Näytelmän alussa saunailtaa viettävä porukka pelaa Lottopeliä nostellen kulhosta lappuja, joihin kukin on kirjoittanut, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa. Pääpotin voittaneet ryhtyvät kertomaan rikastumiskokemuksistaan. Voiton jälkeen kaikki muuttuu, vaikkei haluaisikaan, eikä välttämättä aina myönteiseen suuntaan. Enimmäkseen jokainen on saanut kokea tylyjä asenteita työkavereiltaan, sukulaisiltaan, naapureiltaan ja tuttaviltaan lottovoittonsa jälkeen. Oululaisella lähihoitajaksi kouluttautuvalla lottovoittaja Tapiolla (Asko Vaarala) on vaikeuksia eläytyä aivan aidosti oopperan aarioihin Oopperatalossa frakkiin pukeutuneena.

Yhden suhde 18,5 miljoonaan

Toisella puoliajalla käännetään katse globaalien lottovoittajien suuntaan. Miksi heihin ei suhtauduta yhtä tylysti kuin yksittäisiin lottovoittajiin vaan suurrikkaita ihaillaan ja palvotaan kuin kuninkaallisia. Heidän rikastumispyrkimystensä vastustaminen olisi varmaan tähdellisempää kuin kadehtia yksittäisiä onnenpekkoja, joita Fortunan onni on sattumalta potkaissut mahdollisuuksien ollessa todellakin vain yhden suhde 18,5 miljoonaan.

Eiväthän lottovoittajat ole mitään pahaa tehneet kenellekään, kuten maailman äveriäät, jotka riistävät ihmisiä ja luontoa häikäilemättä. Syy piileekin syvemmällä, kuten duunarilottovoittaja (Janne Kinnunen) kertoo:
”Kun lottovoittaja tulee rikkaaksi ilman tekoja ja lujaa yrittämistä, hän ei saa arvostusta vaan pelkkää kateutta niskoilleen. Kun hän saa rahaa tekemättä sen eteen mitään, haluavat kaikki tulla saaliin jaolle. Tunne, ettei kelpaa mihinkään, vaikka rahaa on riittävästi, on ihan hirveä. Lottovoittoa et saa koskaan anteeksi.”

Voiko lottovoittorahat kokea aidosti omiksi, koska ne on yhteisesti kerättyjä, ei omalla uurastuksella lunastettuja? Jos puolet jättipotista antaisi timanttiesiintymisistään rikkaan, mutta maailman köyhimmän maan Sierra Leonen seitsemälle miljoonalle asukkaalle, jokainen heistä saisi euron. Auttaisiko se mitään tai ketään? ”

Ei Kainuussa köyhiä olla, koska valtio antaa Talvivaaralle kuukausittain 3 000 euroa jokaista kainuulaista kohti,” filosofoi lottovoittaja Törmi (Heikki Törmi).

Rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle

Hölmistynyt kansalainen (Vera Veiskola) on voittanut lotossa kahdesti. Toisella kerralla kolme ja lisänumeroa, ensimmäisellä kerralla syntyessään Suomeen 1980-luvulla.

Kaksinkertainen lottovoittaja päättelee, että hyvinvointivaltio-vision tilalle suurpääoma tarjoilee visiota, jossa tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamisen sijaan tarjoillaan surua, hätää, tyttömyyttä, häpeää, pelkoa, ympäristökatastrofeja, sotia, pakolaisuutta, raakaa rasismia ja fasismia. ”Saako tuleva sukupolvi käteensä pelkän pöllöarvan?”

Veiskolan näytelmän lopuksi esittämä rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle sai yleisön hiiren hiljaiseksi.

Lavasteet toimivat hyvin. Kaksi akvaariota kuvaavat konkreettisesti umpiota, johon lottovoittaja ja sitä ilman jäävä köyhä elämässään joutuvat. Molemmat joutuvat elämään eristyneinä yksilöinä ulkona normaalista arkipäivän elämästä. Näyttelijät vaihtavat rooleja lennosta aivan huomaamatta, joten kaikki sujuu kitkattomasti ja mutkattomasti, toisin kuin lottovoittajien elämä.
Loppukohtauksessa hölmistynyt kansalainen raahaa haavoittuneen lottomiljonäärin turvaan kuin Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan lopussa Finlandia-hymnin soidessa. Minne olet menossa Suomi-neito lottomyllyinesi?