Olet täällä

KRITIIKIT, Litium 6

Litium 6, ensi-ilta 10.10.2015

KRITIIKIT, Litium 6

 

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 12.10.2015

LITIUM 6 JA PELON VALTAVA VOIMA

Hanna Kirjavainen ohjasi äärivakavasta romaanista huikean karnevalistisen ilotulituksen.

Litium 6

****

Ohjaus: Hanna Kirjavainen. Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa 10.10.2015

Uhkat tulevat ja uhkat menevät, mutta se, miksi ihminen kokee jonkun asian uhkaksi, pysyy.

Niin pysyy myös se tosiasia, että niin kauan kuin ihmiset pelkäävät, joku voi ja taatusti myös käyttää pelkoa hyväkseen.

Tästä perusasetelmasta lähtee Risto Isomäen ekodekkari Litium 6, mutta siinä, missä Isomäen kirja on äärivakava ja suorastaan saarnaava, ohjaaja ja dramaturgi Hanna Kirjavainen virittää sen huikeaksi farssiksi.

Isomäen kirja ilmestyi vajaat kymmenen vuotta sitten. Se kertoo Yhdysvaltain terrorisminvastaisen yksikön suomalaisagentista Lauri Nurmesta, joka saa tovereineen selvitettäväkseen maailmanlopun pommihankkeen. Jostakin on kadonnut plutoniumia, jostakin litiumia ja jossakin on laiva täynnä uraania matkalla Yhdysvaltoihin.

Tämä asetelma antaa Isomäelle mahdollisuuden kritisoida niin ydinvoiman rauhanomaista käyttöä kuin ehdottoman järjetöntä ydinasepelottelua. Hän saarnaa ja luennoi, mitä nyt välillä päästää agenttinsa teurastamaan viattomia sivullisia.

Kun kuulin, että Kirjavainen aikoo tehdä romaanin näyttämölle, ihmettelin suuresti, miten se muka voi olla mahdollista. Miten kuvata 18 ihmisen teurastus keskellä valtamerta? Miten yakuza-hyökkäyksestä selviäminen? Miten Isomäen ydinvoimahistoriallisten detaljien vyörytys?

Turhaanpa ihmettelin.

Kirjavainen päätti naurattaa meitä viimeiselle rajalle asti.

Litium 6 on oikeasti järkyttävän hauskaa teatteria. Ja tässä paino on sanalla järkyttävän. Ensi-iltayleisöön Kirjavaisen loihtima lava-akrobatia upposi kuin ydinsäde ohutluiseen kalloon, mutta itse istuin ja kauhistelin.

En kauhistellut sitä, mitä näin, vaan sitä, minkä jo Isomäen kirjan luettuani ymmärsin: meitä hallitaan pelolla. Edes pommia ei tarvita.

Nykytodellisuus on tätä pelon hyväksikäyttöä väärällään. Viimeisin some-esimerkki olivat jonkun jossakin kuvaamat suomalaiset rynnäkkökiväärin lippaat ja niiden päällä teksti Onko Isis jo täällä? Ja katso. Some-kansa vauhkoontui.

On täysin turhaa kertoa teille, kuinka hyvin Heikki Törmi selviytyi agentti Nurmen roolistaan. Senkin te voitte uskoa ilman vakuutteluja, miltä näyttää, kun monikasvoinen Perttu Hallikainen vetää housut kintuissa jenkkipresidenttinä, tai sen, kuinka Niko Karjalaisen seurapiiriprostituoitu Katherine Henshaw on kuin Tony Curtisin Joe Billy Wilderin Piukoista paikoista.

Nyt on kuitenkin syytä puhua siitä, miten upean kokonaisuuden lavastaja Markku Hernetkoski, äänisuunnittelija Juho Lukinmaa ja videoista vastannut Miko Jaakkola saavat aikaan.

On elokuvista tuttua seinänkokoista tietokonenäyttöä. On tarinaa eteenpäin vievää musiikkia, mutta myös Zippo-sytkärin rullan pyörähdyksiä ja oven kolahduksia. Ja on jäänmurtaja Sammon sisuksissa kuvattua videota, jonka kanssa Törmi ja hänen rakastettunsa Alice Donovan (Anna Kuusamo) tarkasti näyttelevät.

Erityiskiitos kuuluu aikido-ohjaaja Miika Manniselle, jonka kädenjälki näkyy esityksen taistelukohtauksissa.

Kirjavainen käytti kumiköysiä Anna Kareninassaan, ja niitä hän käyttää jälleen. Nyt ihmiset ovat konkreettisesti liikemies Tim Washburnin (Hallikainen) sätkynukkeja.

Miten helppoa onkaan kuvitella niihin köysiin Sinut tai minut. Miten helppoa, ja miten raivostuttavaa.

------

Kimmo Nevalainen, Karjalainen 12.10.2015

YKSITYISKOHDISTA TINKIMÄTTÄ

Teatteri: Hanna Kirjavainen ohjasi Kajaaniin jäähyväisiksi vauhdikasta toimintateatteria.

Risto Isomäki
Litium 6
Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa 10. lokakuuta

Ohjaaja Hanna Kirjavainen on melkein erikoistunut kirjailija Risto Isomäen tuotannon siirtämiseen näyttämölle. Kun Kirjavainen vielä vaikutti  Pohjois-Karjalassa, hän teki  Rospuutto-ryhmänsä kanssa Isomäen Sarasvatin hiekkaa vuonna 2011.
Näytelmä oli epätasainen, mutta rosoisuudessaankin kiinnostava dystopia. Hahmot oli tyypitelty paikoin rankastikin, mikä Isomäen tekstiä dramatisoidessa on aivan toimiva ratkaisu.

Kajaanin kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut niin ikään Isomäen Litium 6 -romaaniin perustuva samanniminen vauhtinäytelmä on ideoissaan selkeästi Sarasvatin hiekan rinnakkaisteos. Kokonaisuutena se on sitä onnistuneempi, hauskempi ja viihdyttävämpi.
Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että Kajaanin kaupunginteatterin resurssit ovat aivan muuta luokkaa kuin kiertueohjelmistoon tehdyn pienteatterin tuotannon.

Tarinassa on yksinkertaistetusti kysymys kadonneesta radioaktiivisesta aineesta, terroristeista, hyvistä ja pahoista agenteista, hämäyksestä ja pelosta. Tuttuja aineksia dekkareista ja toimintaelokuvista.
Käytännössä tarina on kliseineenkin kohtuullisen viitteellinen. Oleellista on saada näyttämö elämään ja katsomo viihtymään.
Kuinka se oikein tehdään?

Litium 6 onnistuu pitkälti kekseliään ja pieniä oivalluksia suorastaan pursuavan ohjauksen ansiosta.
Kirjavainen on ryhmänsä kanssa puristanut lähes 350-sivuisen kirjan väliaikoineen kahteen tuntiin. Se tarkoittaa sitä, että näyttämöllä ei todellaankaan jahkata.

Litium 6 on osittain parodia toimintaelokuvista. Oppia on otettu esimerkiksi enemmän tai vähemmän kieliposkessa Matrixeista ja Mission impossibleista. Mustilla laseissa pelleillään, musiikki pauhaa ja aseet kädessä juostaan. Näyttämöllä sellainen voisi mennä tömistelyksi, mutta Kirjavainen pitää liikkeen järjissään.
Kajaanin Litium 6 on myös hyvin liikunnallinen näytelmä. Kuvitelkaa mielessänne tyypillinen toimintaelokuvan hidastettu kohtaus, jossa ihmisiä lentää toistensa yli, ja muutenkin sattuu ja tapahtuu. Siirtäkää se sitten näyttämölle. Mahdotonta? Tässä tapauksessa ei suinkaan.
Välillä taistelukohtauksissa lattiaan tömähdetään sen verran, että luulisi sattuvan. Kokonaisuutena työryhmän itsensä laatima koreografia on vakuuttavaa tavaraa.

Litium 6:ssakin on mukana ripaus Isomäelle tyypillistä luennointia, mutta ei liikaa, ja sekin tuotu esille enemmänkin huumorin kautta. Tehän ette tienneet, että ihmisen aortta repeää törmäyksessä, jos auton vauhti on yli 110 kilometriä tunnissa. Näytelmässä tämä kirjasta löytyvä tieto kerrotaan hyvin näppärästi.

Mukana on myös hieman pantomiimia, näppäriä äänitehosteita, videota ja hauskoja kierrätyksiä. Näytelmässä on myös pitkään aikaan hauskin näkemäni rakastelukohtaus. Ideaa on käytetty ennenkin, mutta hyvin se toimii.

Näyttelijäkaartista Anna Kuusamo on liikunnallisuudessaan ja näyttämötyöskentelyssään aivan mahtava. Heikki Törmissä NTU:n agentti Lauri Nurmena on sitä leffoista tuttua sankarikarismaa, mutta replikointi on minun makuuni liiankin käskevää.
Esko Vatula on uskottava hyväpaha poliisi, ja Perttu Hallikaisen presidentin roolista löytyy myös  huonoa makua. Mies eli tässä tapauksessa Niko Karjalainen naisprostituoidun roolissa on toimiva oivallus. Roolin kaksoismiehityksen syykin muuten selviää näytelmän loppupuolella.

Litium 6 jää ainakin tämänhetkiseksi Kirjavaisen jäähyväisohjaukseksi Kajaanille, sillä ohjaaja ei käyttänyt optiotaan vaan muutti Helsinkiin jo kesällä.

Toivottavasti Kirjavainen ei unohda Itä-Suomea ja Kainuuta aivan kokonaan.

Dramaturgia ja ohjaus Hanna Kirjavainen, lavastus Markku Hernetkoski, pukusuunnittelu Tiina Siltala, valosuunnittelu Olli Seppänen, äänisuunnittelu Juho Lukinmaa, videosuunnittelu Miko Jaakkola, kampaukset ja maskeeraus Tarja Torniainen. Rooleissa Perttu Hallikainen, Niko Karjalainen, Anna Kuusamo, Heikki Törmi, Teija Töyry, Asko Vaarala, Esko Vatula sekä Hanna-Mari Hotta, Jari Juntunen, Renne Sänisalmi  ja Aliina Tella.

Näytelmässä on myös pitkään aikaan hauskin näkemäni rakastelukohtaus.

------

Eeva Kauppinen, Kaleva 12.10.2015

ALASTOMAN ASEEN YDINASEVERSIO

""Hanna Kirjavaisen
ohjaama Litium 6
on aseistariisuva ja
kreisi esitys.

Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatteri: Litium 6. Dramaturgia ja ohjaus Hanna Kirjavainen. Lavastus Markku Hernetkoski. Pukusuunnittelu Tiina Siltala. Valot Olli Seppänen. Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa. Videosuunnittelu Miko Jaakkola. Kampaukset ja maskeeraus Tarja Torniainen. Rooleissa Perttu Hallikainen, Niko Karjalainen, Anna Kuusamo, Heikki Törmi, Teija Töyry, Asko Vaarala, Esko Vatula sekä Hanna-Mari Hotta, Jari Juntunen, Renne Sänisalmi ja Aliina Tella. Teatteritalo 10.10.

Hanna Kirjavaisen Kajaanin kaupunginteatterille ohjaama Litium 6 on aseistariisuva esitys. Se on toimintaleffojen
ja rikostutkintadraamojen leikkisä perillinen, mutta parodioi niitä samalla olan takaa. Kirjavainen on kehittänyt Litium
6:een dramaturgisesti toimivan rekonstruktiomallin, joka rakentaa tilanteen ja purkaa sen sitten iloisesti räjähtäen.
Esitys ikään kuin viekoittelee katsojan eläytymään ja uskomaan kerrontaan, teatteriin, mutta ampuu sitten katharsiksen rei’ille.
Tämä ase laukeaa Fingerspitzengefühlillä eli näppituntumalla. 

Risto Isomäen tieteisromaani, ekologinen trilleri Litium 6 vaihtaa Kajaanin kaupunginteatterin käsittelyssä tyylilajia. Se kääntyy uhkaavan vireen omaavasta jännitysviihteestä nokkelaksi ja akrobaattiseksi rikostutkintasarjojen näköispainokseksi. Isomäen tapauksessa jännäristä tekevät tehokkaan ja uskottavan kohdallaan oleva tietoaines ja tukevat faktat. Vuonna 2007 ilmestynyt kirja on pelottavan ajankohtainen, kun poliittinen epävakaus, viholliskuvien kärjistyminen ja villit kortit lisääntyvät maailman mittakaavassa. Esitys on hulvaton, vauhdikas ja tiedostava. Se jäi silti kaihertamaan mieltä, hukkuvatko kirjailijan esittämät ydinaseterrorismin uhkakuvat,  faktat ja pelkokertoimet liian syvälle teatterin kreisibailaukseen? Mitä jää käteen? Onko esityksellä vastaavaa merkitystä kuin kirjalla? Ennen ensi-iltaa kirjailija vieraili teatterilla puhumassa ydinteknologiasta ihmiskunnan kohtalon kysymyksenä.  Isomäen mielestä on surullinen totuus, ettemme ole valmistautuneet ydinaseterrorismiin.

Toisaalta Hanna Kirjavaisen strategia ja Litium 6 saattaa toimiakin asian puolesta, sillä esityksen tekemä parodia ruotii rikostutkintasarjojen tunnistettavia kliseitä riemastuttavan överisti.
Voi olla, että Kirjavaisen tiimin onnistuu tiirikoida tiedostamisen luukkuja naurun avulla. Näyttämölle on napattu agenttisarjojen huvittava tosikko tyyli ja kloonatun oloinen henkilögalleria. Osumat ovat niin teräviä ja huumori välillä niin vinoa, että toteutuksen vauhti meinaa singota yleisön penkiltä.
Hetkittäin Litium 6 käy Mies ja alaston ase -trilogian ydinaseversiosta. Miesten puvut, naisten seksikkäät nahka-asut ja poosat spoteissa iskevät silmää Bondille.
Näyttelijä Heikki Törmi on uskottavasti komea ja kylmä suomalainen erikoisagentti Lauri Nurmi. Anna Kuusamossa riittää viehkeyttä, taistelutaitoja ja notkeutta agentti Alice Donovanin rooliin. Yleisön ehdoton lemmikki on Niko Karjalaisen seurapiiriprostituoitu. Hänen Katharine Henshawnsa vangitsee katseet. Perttu Hallikaisen Yhdysvaltojen presidentti jättää varjoonsa jopa Stanley Kubrickin Tohtori Outolemmen  pressan. Politiikka, terrori ja huumori – mikä mainio kolmiyhteys.

Romaani voi murtaa torjuntareaktiot

Risto Isomäki on kirjoittanut esimerkiksi ekologiset trillerit Sarasvatin hiekkaa (2005) ja Litium 6 (2007). Hänen aiheitaan ovat ilmastonmuutos ja ydinterrorismi. Miksi niistä oli tärkeää kirjoittaa myös romaanin muodossa? – Turhauduin, että tietyt asiat eivät menneet läpi tietokirjojen, asia-artikkeleiden ja muistioiden kautta, edes silloin kun niitä koskeva luonnontieteellinen näyttö oli täysin kiistatonta. – Ihmisten on vaikea ottaa niitä todesta, koska ne ovat niin etäällä arjen rajapinnasta, kaupassa käymisestä tai lasten viemisestä päiväkotiin. Esimerkiksi Jäämeren pohjalla ikiroudan vankina oleva metaani. – Kun puhun ministereiden, kansanedustajien tai europarlamentaarikkojen kanssa, he kuuntelevat ja ymmärtävät, mutta kun keskustelu on ohi, arkitodellisuus sulkeutuu taas heidän ympärilleen ja asia lakkaa olemasta.

Isomäki uskoo, että kaunokirjallinen teos voi murtaa torjunnan. – Romaani tuottaa mieleen kuvia vielä vahvemmalla tavalla kuin elokuva. Kun ihminen joutuu tekemään kuvat itse, ne voivat jäädä sinne pysyvästikin ja auttaa kuvittelemaan, mitä joku asia oikeasti voisi tarkoittaa. Teatteri on tässä tapauksessa jossakin elokuvan ja romaanin välillä.6

------

Kimmo Nevalainen, Savon Sanomat 13.10.2015

Kajaanin kaupunginteatteri: Litium 6

Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa 10.10.

Ohjaaja Hanna Kirjavainen on melkein erikoistunut kirjailija Risto Isomäen tuotannon siirtämiseen näyttämölle. Kun Kirjavainen vielä vaikutti Pohjois-Karjalassa, hän teki Rospuutto-ryhmänsä kanssa Isomäen Sarasvatin hiekkaa vuonna 2011.

Näytelmä oli epätasainen, mutta rosoisuudessaankin kiinnostava dystopia. Hahmot oli tyypitelty paikoin rankastikin, mikä Isomäen tekstiä dramatisoidessa on aivan toimiva ratkaisu.

Kajaanin kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut niin ikään Isomäen Litium 6 -romaaniin perustuva samanniminen vauhtinäytelmä on ideoissaan selkeästi Sarasvatin hiekan rinnakkaisteos. Kokonaisuutena se on sitä onnistuneempi, hauskempi ja viihdyttävämpi.

Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että Kajaanin kaupunginteatterin resurssit ovat aivan muuta luokkaa kuin kiertueohjelmistoon tehdyn pienteatterin tuotannon. 

Tarinassa on yksinkertaistetusti kysymys kadonneesta radioaktiivisesta aineesta, terroristeista, hyvistä ja pahoista agenteista, hämäyksestä ja pelosta. Tuttuja aineksia dekkareista ja toimintaelokuvista.

Käytännössä tarina on kliseineenkin kohtuullisen viitteellinen. Oleellista on saada näyttämö elämään ja katsomo viihtymään.

Kuinka se oikein tehdään?

Litium 6 onnistuu pitkälti kekseliään ja pieniä oivalluksia suorastaan pursuavan ohjauksen ansiosta.

Kirjavainen on ryhmänsä kanssa puristanut lähes 350-sivuisen kirjan väliaikoineen kahteen tuntiin. Se tarkoittaa sitä, että näyttämöllä ei todellaankaan jahkata.

Litium 6 on osittain parodia toimintaelokuvista. Oppia on otettu esimerkiksi enemmän tai vähemmän kieliposkessa Matrixeista ja Mission impossibleista. Mustilla laseilla pelleillään, musiikki pauhaa ja aseet kädessä juostaan.

Litium 6:ssa on mukana ripaus Isomäelle tyypillistä luennointia, mutta ei liikaa, ja sekin tuotu esille enemmänkin huumorin kautta. Tehän ette tienneet, että ihmisen aortta repeää törmäyksessä, jos auton vauhti on yli 110 kilometriä tunnissa. Näytelmässä tämä kirjasta löytyvä tieto kerrotaan hyvin näppärästi.

Mukana on myös hieman pantomiimia, näppäriä äänitehosteita, videota ja hauskoja kierrätyksiä. Näytelmässä on myös pitkään aikaan hauskin näkemäni rakastelukohtaus. Ideaa on käytetty ennenkin, mutta hyvin se toimii.

Näyttelijäkaartista Anna Kuusamo on liikunnallisuudessaan ja näyttämötyöskentelyssään aivan mahtava. Heikki Törmissä NTU:n agentti Lauri Nurmena on sitä leffoista tuttua sankarikarismaa.

Esko Vatula on uskottava hyväpaha poliisi, ja Perttu Hallikaisen presidentin roolista löytyy myös huonoa makua. Mies, eli tässä tapauksessa Niko Karjalainen , naisprostituoidun roolissa on toimiva oivallus. Roolin kaksoismiehityksen syykin muuten selviää näytelmän loppupuolella.

Litium 6 jää ainakin tämänhetkiseksi Kirjavaisen jäähyväisohjaukseksi Kajaanille, sillä ohjaaja ei käyttänyt optiotaan vaan muutti Helsinkiin jo kesällä. Toivottavasti Kirjavainen ei unohda Itä-Suomea aivan kokonaan.