Olet täällä

KRITIIKIT, Kesäyön uni

Ensi-ilta 16.3.2019 Kajaanin kaupunginteatterissa

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 17.3.2019

Silkkaa teatterin taikaa ja riemua

Heta Haanperä avaa Kajaanin-kautensa Shakespeare-ilotulituksella vailla vertaa.

 

Kesäyön uni

★★★★★

Ohjaus: Heta Haanperä

Mikä tahansa teksti ei kestä viittäsataa vuotta ja tuhansia toistoja, mutta aito klassikko kestää.

Toki William Shakespeare on kirjoittanut Kesäyön unta tymäkämpää tavaraa, mutta tähän maailman aikaan ja tähän maailman kolkkaan ohjaaja Heta Haanperän valinta istuu kuin Puck taikametsään.

Tekijät näyttelijöistä pukusuunnittelijan kautta lavastajaan ja ääniin ja videoihin saavat kerrankin irrotella tavalla, joka näkyy silkkana tekemisen taikana ja riemuna.

Kun näyttelijät tavallisesti opettelevat vuorosanoja kotonaan, he ovat tätä näytelmää varten varmasti joutuneet pysähtymään peilin eteen kerran toisensa jälkeen, että ovat saaneet lintunsa kohdalleen.

Niin, linnut.

Joku vähemmällä mielikuvituksella varustettu porukka olisi tyytynyt rakentamaan metsän muutamasta puusta, kivestä ja sammalmättäästä, mutta nämä tekijät eivät.

Kun metsään tarvitaan puita, niin hyvä on, niitä saavat sitten esittää ne näyttelijät, joilla ei siinä kohtauksessa ole mitään muuta tekemistä tai sanottavaa.

Aivan samoin syntyvät uskomattoman hienot linnut äärettömän hienoine äänineen. Niistä on aivan pakko nostaa esiin Markus Virtasen soiva metso eikä vain erinomaisen imitaation, vaan ennen kaikkea tarinan kulkuun sopivan ajoituksensa ansiosta.

Klassikkoon tarttumisessa on aina se vaara, että kaikki tuntevat sen jos nyt eivät läpikotaisin, niin ainakin pääpiirteissään.

Ja kun kyse on klassikosta, siihen on vuosien varrella tarttunut esityskuonaa, joka kulkee esillepanosta toiseen.

Haanperän versio Kesäyön unesta on äärimmäisen uskollinen Lauri Siparin juohevalle suomennokselle, mutta näytelmän alku on riemastuttavasti Haanperän omaa ja sen loppu äärimmilleen viritettyä parodiaa näyttämön suurista tragedioista.

No miettikää nyt itse, miten monissa Shakespearen tragedioissa syöksytään lopulta miekkaan. Tässä uskalletaan katsoa senkin tradition hupaisiin puoliin.

Koko näyttelijäporukka tekee erinomaista työtä. Erittäin lyhyt harjoitusaika näkyy paikka paikoin pienenä jähmeytenä, mutta kunhan takana on muutama esitys, kokonaisuus on sellainen, että sen kestää katsoa vaikka kuinka monta kertaa.

Haanperällä on ihmeellinen taito saada koko näyttämö eloon ja vielä joukkokohtauksilla, joissa ovat mukana kaikki näyttelijät.

Hän on toki ohjannut Oulun kaupunginteatteriin esimerkiksi musikaalin West Side Storyn, joka rakentuu näyttäviin tanssinumeroihin. Kesäyön unessa kokemukset asettuvat joustaviksi yhteisaskelluksiksi.

Entäs lopun pullo-orkesteri? Onko moista aiemmin meillä nähty?

Kesäyön unessa on kaksi näytelmää, joista toinen kertoo muutaman rakastavaisen tarinan. Omassa sovituksessaan Haanperä antaa runsaasti tilaa toiselle, näytelmälle näytelmässä, ja siinä hän tekee täsmälleen oikein.

Kuolevaisten ja keijujen karkelointi satumetsässä ei ehkä sittenkään jaksaisi yksin kantaa, jos kaikki keskittyisi siihen. Nyt, Pyramuksen ja Thisben hauskaa murhenäytelmää tehdessään koko työryhmän mielikuvitus irtoaa varsinaiselle laukalle.

Niin että vaikka en ole Shakespeare tai edes Sipari, rohkenen päättää arvioni näihin sanoihin:

Viisi tähteä /
nyt annan tälle /
suloiselle /
näytelmälle!