Olet täällä

Kritiikit, Fundamentalisti

Seppo Turunen, Kainuun Sanomat 29.9.2019

Fundamentalisti osoittaa, kuinka hankalaa on olla jumala

 

Juha Jokelan Fundamentalisti käsittelee ikuisuusaiheita, meitä jokaista.

Fundamentalisti

★★★★

Ohjaus: Helka-Maria Kinnunen

Lainasin tämän arvion otsikon edesmenneessä Neuvostoliitossa aikoinaan vaikuttaneilta veljeksiltä, Arkadi ja Boris Strugatskilta .

Strugatskit julkaisivat vuonna 1964 scifi-kirjan, jonka nimi oli juuri tuo Hankalaa olla jumala . Kirja kertoi kaukaisesta planeetasta, joka eli vielä Maan feodaalista ja raakaa keskiaikaa ja jonka elämää huomattavasti sivistyneemmät ihmiset lähetettiin seuraamaan.

He eivät saaneet puuttua mihinkään, katsella vain, ja helläkätisesti ohjailla planeetan elämää kohti parempaa.

Minulle teos on aina ollut nimenomaan historiallinen kuvaus meidän maapallostamme ja mahdollisuuksistamme auttaa vähemmän kehittyneitä kulttuureja kehityksen tielle.

Juha Jokelan kirjoittaman ja Helka-Maria Kinnusen ohjaaman Fundamentalistin jälkeen ajattelen hieman toisin. Ehkäpä Strugatskitkin pohtivat yhden ihmisen kokoisia planeettoja, jotka pyrkivät vakuuttamaan toisensa omien näkemystensä paremmuudesta.

 

FUNDAMENTALISTI kertoo ns. julkkis- tai iltapäivälehtien termein kohupapin ( Janne Kinnunen ) ja lahkolaisuskovaisen perheenäidin ( Salla Loper ) suhteesta.

Tarinassa suhde alkaa jo kahdenkymmenen vuoden takaa, katkeaa dramaattisesti, mutta palaa täyttyäkseen tässä ajassa.

Pappi istuu ja kertoo tarinaansa. Nainen piipahtelee hänen kotonaan inttämässä uskonasioista pelastaakseen mielestään helvettiin matkalla olevan vanhan tuttavansa. Kahden ihmisen sotahan siitä syntyy, mutta Jokelan tekstin asetelma on tietysti paljon monimutkaisempi.

Fundamentalistin voi katsoa yksinkertaisesti juoninäytelmänä, mutta kun avaa omat asenteensa, huomaa, miten syvälle Jokela ihmisen sisään kurkistaa.

 

KINNUSEN ohjaus kahden ihmisen kohtaamisesta luottaa tekstiin, hienoihin näyttelijöihin ja tekniikan kykyyn loihtia mustasta laatikosta tärkeä osa tarinaa.

Skenografi Riitta Raunion luoma näyttämökuva on melkein musta mitä nyt äänet suunnitelleiden Henri Pyyn, Topi Lindhin ja Juho Lukinmaan ratkaisut korostavat tarinan tapahtumia valotekstein, -ristein ja -ornamentein mitä mainioimmin, tarkasti, mutta liikaa osoittelematta.

Näyttämön ydin ovat Kinnunen ja Loper, jotka kipuilevat, rakastavat, pelkäävät, epäilevät ja ajautuvat ratkaisuihin, joita kumpikaan ei ehkä halua, mutta jotka kaikki ovat loogisia ja uskottavia.

 

NÄYTELMÄSSÄ puhutaan paljon ja erityisen paljon uskosta ja sen kappaleista.

Kun henkilöistä toinen uskoo jokaisen Raamatun sanan olevan täyttä totta ja toinen tietää historiallisen raamatuntutkimuksen mukaisesti sen tekstien olevan vain opettavaisia tarinoita, ollaan keskellä some-ajan eipäs-juupas -intoksia.

Keskustelua siitä ei synny, vaikka sanoja ja tunteita tuhlataan armottomasti. Hetkellinen yhteys saattaa löytyä, mutta kenen ehdoilla?

Se, että Fundamentalismissa puhutaan uskosta, ei rajaa sitä tosiasiaa, että fundamentalistisia ajatuksia on meillä vähän kaikilla.

Ihmisen ei tarvitse olla lahkolainen ollakseen fundamentalisti. Riittää, kun käyttää valtaansa yli toisen ihmisen.

Hankalaa olla jumala, Strugatskit ajattelivat. Totta. Niin totta.

 

TEATTERI
FUNDAMENTALISTI

OHJAUS : Helka-Maria Kinnunen.

KÄSIKIRJOITUS : Juha Jokela.

NÄYTTÄMÖLLÄ : Janne Kinnunen ja Salla Loper.

SKENOGRAFIA : Riitta Raunio.

VALOSUUNNITTELU : Henri Pyy.

VIDEOSUUNNITTELU : Topi Lindh ja Juho Lukinmaa.

ÄÄNISUUNNITTELU ja projisoinnit: Juho Lukinmaa.

KAMPAUKSET ja maskeeraus: Kati Seppänen.

YHTEISTYÖSSÄ Kajaanin kaupunginteatteri, Siikalatvan kulttuuritoimi ja Kulttuuriosuuskunta G-Voima.

ENSI-ILTA 28.9.2019 Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistolla.

ALUETEATTERIN kiertueohjelmistossa.
ESITYKSET jatkuvat Generaattori-näyttämöllä koko syksyn ajan. Kahteen esitykseen järjestetään Teatteritreffit ja kahteen keskustelutilaisuus.

_________________________ 

Eeva Kauppinen, Kaleva 3.10.2019

Helvetin hyvät 90 minuuttia omasta pikku ikuisuudesta

 

TEATTERIVIERAILU
Kajaanin kaupunginteatteri -alueteatteri: Fundamentalisti.
Käsikirjoitus Juha Jokela.
Ohjaus Helka-Maria Kinnunen.
Skenografia Riitta Raunio.
Valosuunnittelu Henri Pyy.
Videot Topi Lindh ja Juho Lukinmaa.
Äänet ja projisoinnit Juho Lukinmaa.
Valtarin koulu, Ii 2.10.

Miten inhimillisesti tuttua on se, että tahtoessaan hyvää aiheuttaakin pahaa. Näytelmässään Fundamentalisti kirjailija Juha Jokela törmäyttää uskonnollisessa kontekstissa kaksi tällaista toisiaan rakastavaa, mutta kolhivaa ihmistä.

Fundamentalistissa puhutaan fundamentalismista ja seksuaalivietistä hyvin henkilökohtaisesti. Näytelmä onkin Jokelalle itselleen tilinpäätös oman menneisyyden kanssa. Rippileirillä 15-vuotiaana uskoon tullut aktiivinen seurakuntanuori näki itsensä jälkeen päin aika lailla fundamentalistina.
Jokelan teksti on elävää, sillä se käy hyvin argumentoitua keskustelua itsensä kanssa. Dialogi on kuin pään sisäistä ping pong -ottelua, jossa vastapelureina ovat ääriuskovaisuus ja heräävä skeptisismi, uhriutuminen ja itseriittoisuus.

Näytelmän mies on valtionkirkkoa uudistamaan pyrkivä pappi Markus (Janne Kinnunen) ja nainen Heidi (Salla Loper), Sana elää -lahkoon naitu sekoitus Raamatun Marttaa ja Magdalan Mariaa. Maanläheisiin väreihin ja rentoihin samettihousuihin puettu Janne Kinnunen tekee skeptikkopapista hyvin symppiksen tyypin. Salla Loper näyttelee hienosti toisaalta ahtaan, toisaalta hauraan Heidin roolin. Mustissa umpinaisissa nilkkakengissä ja syvän tummansinisessä mekossa hän on uskottavasti ihminen, jonka pää on täynnä uskonkappaleita.

Helka-Maria Kinnusen ohjauksessa kaksikko kiertää toisiaan ja teologisilla opuksilla täytettyä pyöreää pöytää oikeassa olemisen kiimassa. Esitys ei tyydy sanomaan ”Soo soo” toisille, vaan antaa esimerkin oman ajattelun evaluoinnista. Tälle tärkeälle teatterikappaleelle suo mielellään sen vaatimat 90 minuuttia omasta pikku ikuisuudesta.