Olet täällä

Heikin valinta -näyttelyn taiteilijat

Martti Aiha, Kari Cavén, Lucien Den Arend, Reijo Hukkanen, Niilo Hyttinen, Helvi Hyvärinen, Aimo Kanerva, Outi Kirves, Hannele Kylänpää, Pauno Pohjolainen, Helena Pylkkänen, Ulla Rantanen, Anu Tuominen, Carl Wargh, Ilkka Väätti

Martti Aiha

Kuvanveistäjä Martti Aiha (s. 1952) tunnetaan useista julkisista veistoksistaan, kuten Oulun linja-autoaseman edustalla sijaitsevasta valkobetonisesta Futura – Tuntematon -teoksesta vuodelta 1986 ja Oy Alko Ab:n Helsingin Salmisaareen tilaamasta, Helsingin kaupungille lahjoittamasta Rumba-veistoksesta vuodelta 1992. Rumba valittiin yhdessä arkkitehti Vesa-Pekka Tuomisen suunnitteleman asuinrakennuksen muodostaman aukion kanssa vuoden 1994 ympäristötaideteokseksi. Aihan teoksissa toistui 1980- ja 90-luvuilla ornamentiikkaan perustuva, liekkimäinen, elävä figuuri, josta tuli hänen tavaramerkkinsä. Kalligrafian ja orgaanisten muotojen maailman omaksuminen sekä läheinen suhde luontoon ovat ominaisia Aihan tuotannolle. Aiha tutkii veistoksissaan julkisen tilan suhdetta luonnolliseen ja psyykkiseen tilaan. Todellisuuden havainnointi hahmottuu muotojen leikin kautta. Materiaaleina Aiha käyttää muun muassa puuta, vaneria, alumiinia, pleksilasia ja readymade-esineitä. Aiha opiskeli Helsingin Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1970–1972 ja Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1972–1976. Vuonna 1992 Aihalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 2013 Prinssi Eugenin mitali. Aiha asuu ja työskentelee Fiskarsissa.

Kari Cavén

Savonlinnassa vuonna 1954 syntynyt kuvanveistäjä Kari Cavén on kierrätystaiteilija ja romunveistäjä par excellence, leikkimielinen keksijä, jonka käsissä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja kaatopaikoilta löytyneet esineet ja materiaalit taipuvat uusiin ja yllättäviin muotoihin. Cavénin taide on sukua arte poveralle ja fluxukselle, se on konstruktivismin ja surrealismin pikkuserkku, mutta ennen kaikkea se on cavénismia. Cavén opiskeli Vapaassa taidekoulussa 1976–77, Taideteollisessa korkeakoulussa 1977–78 ja Suomen taideakatemian koulussa 1978–1982.

Lucien Den Arend

Kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Lucien Den Arend tunnetaan Keski-Euroopassa lukuisista maisemataideprojekteistaan, joissa hän yhdistää luonnon ehdot ja tieteellisen lähestymistavan. Itsenäisten veistosten lisäksi hänet tunnetaan paikkasidonnaisista teoksistaan sekä tilataiteesta. Kuusikymmentäluvulla hän alkoi käyttää veistoksissaan perinteisten materiaalien lisäksi elementtejä lähiympäristöstä, mikä johdatti hänet maataiteen pariin. Itse hän kutsuu teoksiaan geometrisen abstrakteiksi. Matematiikalla ja käsitteellisellä lähestymistavalla on hyvin tärkeä rooli hänen tuotannossaan. Dordrechtissa vuonna 1943 syntynyt Den Arend asuu ja työskentelee Hollannissa ja Kangasniemellä, jossa sijaitsee hänen perustamansa veistospuisto. Kajaaniin hän on tehnyt 1990-luvulla suunnitelman Suvantorannan puistoksi. Taiteilija on kirjoittanut työskentelystään: ”Tutkin muodon kuvausta, sisältä ulospäin: moniulotteisesti. Selviä muotoja. Tilan kuvausta. Tieteellisesti.”

Reijo Hukkanen

Oulussa vuonna 1946 syntynyt, ja siellä asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä Reijo Hukkanen käyttää taiteensa materiaaleina romua ja kieltä – sanoilla ja käsitteillä leikkiminen on yksi tärkeä ainesosa Hukkasen taiteessa. Vuosina 1967–1971 Taideteollisessa oppilaitoksessa Helsingissä opiskellut Hukkanen tuli 1970-luvulla tunnetuksi ekspressionistisena taidemaalarina, jonka teokset käsittelivät uskontoa, kuolemaa ja seksuaalisuutta koomisessa valossa. Hänen teoksensa kytkeytyivät myös 70-lukulaiseen ”pienen ihmisen puolesta” -periaatteeseen. Helsingin Musiikkitalon edustalla oleva veistos Laulupuut vuodelta 2012 on Hukkasen käsialaa.

Niilo Hyttinen

Puolankalaiseen pienviljelijäperheeseen syntynyt, myöhemmin oululaistunut taidemaalari Niilo Hyttinen (1940–2010) tunnettiin voimakkaana kannanottajana ja kainuulaisen todellisuuden kuvaajana, jonka teoksissa mustan huumorin kapinallisuus yhdistyy maanläheiseen elämänviisauteen. Hyttinen debytoi Helsingissä vuonna 1967 opiskeltuaan ensin Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1961–1965. Hyttinen poimi vaikutteita muun muassa pop-taiteesta, sosialistisesta realismista ja käsitetaiteesta. Teosten aiheina olivat usein kehitysalueiden ihmiset ja heidän kohtaamansa ongelmat. Hän käsitteli teoksissaan ihmisen asemaa esimerkiksi alueellisuuden ja paikallisuuden sekä kapitalismin ja markkinatalouden paineissa. Hyttinen tunnettiin myös erinomaisena muotokuvamaalarina.

Helvi Hyvärinen

Kajaanissa syntynyt kuvanveistäjä Helvi Hyvärinen (1906–1988) oli eläinkuvauksemme omaperäinen uudistaja. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun kuvanveistoluokassa 1934–1938 opettajanaan Felix Nylund. Hyvärisen tuotanto eteni realistisesta muodosta kohti yhä pelkistyneempää ilmaisua ja abstraktiota. Ensimmäiset teokset olivat pronssiin valettuja eläinlapsia. Taiteellinen läpimurto tapahtui 1950-luvulla, jolloin pronssi vaihtui graniittiin ja teosten koko kasvoi. 1960-luvulla pyrkimys selkeyteen ja yksinkertaisuuteen alkoi hallita tuotantoa; tuolloin syntyivät unenomaiset, salaperäiset marmorilinnut, jotka kertovat kauneuden etsinnästä ja suljetun muodon tavoittelusta.

Aimo Kanerva

Aimo Kanerva (1909–1991) oli suomalaisen luonnon ja luonteen koruton kuvaaja, jonka tyylikeinoja olivat pelkistetty viiva ja väri sekä mustalla tehostaminen. Kanerva opiskeli vuosina 1931–1933 Taideteollisuuskeskuskoulussa ja sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1934–1935 ja 1937. Kanerva osallistui nuorena opiskelijana vuonna 1933 Reputettujen näyttelyyn, joka oli järjestetty mielenosoitukseksi Suomen Taideakatemian kokoamalle vanhoilliselle näyttelylle. Siitä alkunsa saaneeseen Lokakuun ryhmään Kanerva liittyi vuonna 1945 toimien tuossa suomalaisten ekspressionistien ydinryhmässä vuoteen 1951 saakka. Yksi Kanervan pääteoksista, Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva öljyvärimaalaus Vuokatin vaara syntyi maalausmatkalla Sotkamossa vuonna 1949. Vuonna 1969 maalattu Omakuva kuuluu Firenzen Uffizi-gallerian kokoelmiin.

Outi Kirves

Turussa vuonna 1960 syntynyt ja Asikkalassa asuva ja työskentelevä graafikko Outi Kirves valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1988. Kirveen maalauksellisten puupiirrosten näyttämönä on luonto ja sen tapahtumat, kasvun ja kuoleman kiertokulku, olemassaolon metafyysisyys ja mysteeri. Pelkistetyt teokset muistuttavat vanhaa japanilaista puupiirrostaidetta, ne ovat kuin kuvallisia haikuja. Kirves opiskeli Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1978–79 ja Lahden taidekoulussa 1983.

Hannele Kylänpää

Kuvanveistäjä Hannele Kylänpää (s. 1948) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa 1960- luvun lopulta 70-luvun puoliväliin. Hänen ensisijainen kiinnostuksen kohteensa on ollut ihmisen olemus ja inhimillisten tunteiden koko kirjo tuskasta iloon. Varhaistuotannossaan hän käsitteli haavoittuvaa ja kärsivää ihmistä ekspressiivisesti, suorastaan brutaalisti. Tuskaiset aiheet muuttuivat 80-luvulla valoisammiksi omien lasten astuessa inspiraation lähteeksi. 1990-luvulla Kylänpää alkoi käyttää teostensa materiaalina pronssin ohella myös keramiikkaa, jonka myötä tuotantoon ilmaantuivat eläinaiheet.

Pauno Pohjolainen

Merkittävän uran kuvataiteilijana tehnyt Pauno Pohjolainen (s. 1949) valmistui Suomen Taideakatemian koulusta 1980. Hänet tunnetaan massiivisista puureliefeistään ja -veistoksistaan. Taiteilijalle tunnusomainen tyyli on vuosikymmenten aikana saanut vaikutteita niin keskiaikaisista puuveistoksista, ortodoksisista ikoneista kuin venäläisestä avantgardismistakin. Maalariksi alun perin opiskellut Pohjolainen käyttää työvälineinään pensseliä, mutta myös talttaa, jolloin veistojälki itsessään toimii kuin siveltimenveto. Materiaaleina hän käyttää puuta, hartsia ja metallia. Pohjolainen asuu ja työskentelee Kuopiossa.

Helena Pylkkänen

Kuvanveistäjä Helena Pylkkänen (s. 1945) on työskennellyt pitkiä aikoja Italiassa ja Ranskassa. Hänen tuotannossaan on ihmis- ja eläinaiheisia teoksia niin pronssista kuin eri kivimateriaaleista. Hänet tunnetaan herkkien mutta voimakkaiden henkilökuvien tekijänä ja taitavana piirtäjänä. Pylkkäsen veistokset ovat tarkkaan harkittuja ja viimeisteltyjä, mutta silti ilmeeltään tuoreita ja eläviä. Hän työskentelee pitkään ja huolellisesti tutkien klassisen veistotaiteen perinnettä. Helena Pylkkänen aloitti taideopinnot Taideteollisessa iltakoulussa (1965–1968) ja jatkoi niitä Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1968–1971. "Minua kiinnostaa perinteisten materiaalien tarjoama vastus. Niiden työstämiseen tarvitaan korkeaa ammattitaitoa. Itse olen veistänyt kaikki kivityöt, mutta pronssivalut teetän valajilla. Kunnioitan taitavien valajien ammattitaitoa", taiteilija toteaa.

Ulla Rantanen

Kuvataiteilija Ulla Rantanen (s.1938) tunnetaan parhaiten suurikokoisista guassimaalauksistaan ja piirustuksistaan, mutta tuotantoon kuuluu myös grafiikkaa ja kirjojen kuvitustöitä. Kajaanin kaupunginkirjastossa sijaitsee Ulla Rantasen seinämaalaus Kulttuurin kuvat vuodelta 1987. Ulla Rantasen monipuolisessa tuotannossa on kerroksellisuutta ja syvää näkemyksellisyyttä – se on uudistunut vuosikymmenestä toiseen. Hänen väkevä kuvamaailmansa liikkuu lähellä luontoa, sen muotoja ja värejä, valoja ja varjoja. Pitkään uraan kuuluu myös pop-taiteen innoittamia valokuvantarkkoja kuvia esineistä ja yhteiskunnallisia, ajan henkeä kommentoivia kohtauksia kaupunkielämästä. Pitkät Keniassa vietetyt ajanjaksot 1990-luvun lopulta alkaen toivat Rantasen maalauksiin uuden ulottuvuuden: aurinkoiset värit ja kenialaisen arkielämän ihmishahmoineen. Ulla Rantanen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1955–59. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1985, Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1989 ja Professorin arvonimi 2009. Suomen Taidegraafikot kutsui Ulla Rantasen kunniajäsenekseen vuonna 2010.

Anu Tuominen

Anu Tuomisen (s. 1961) taiteen lähtökohdat ovat visuaalisissa ideoissa ja ajattelussa. Hänen käsitteellisissä teoksissaan esineet, sanat ja kuvat yhdistyvät samaan ideoitten rikkaaseen palapeliin. Taiteilijan käsittelyssä arkiset käyttöesineet, kuten keittiövälineet, rikkinäiset astiat, kynät tai napit muuttuvat joksikin muuksi menettämättä kuitenkaan alkuperäistä olemustaan. Tuominen valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1995. Hän on suorittanut loppututkinnon myös Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1992.

Carl Wargh

Taidemaalari Carl Wargh (1938–2018) syntyi Vaasassa ja suoritti taideopintonsa Suomen Taideakatemian koulussa sekä Taideteollisessa Oppilaitoksessa. Lisäksi hän opiskeli Oskar Kokoschkan johdolla Salzburgissa sekä Repin-instituutissa Leningradissa. Hänen teoksiaan on lukuisissa museoissa ja taidekokoelmissa mm. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Wargh toimi paitsi vapaana taiteilijana myös kuvaamataidon opettajana ja taidearvostelijana, ja osallistui aktiivisesti taiteilijajärjestöjen toimintaan. Hän on kuuluisa akvarelleistaan, joiden keskeisenä aihepiirinä ovat puutalomiljööt, venevajat, merenrannat ja vanhojen kirkkojen tunnelmalliset tienoot. Hän oli enemmän kiinnostunut maiseman luomasta hetkellisestä vaikutelmasta kuin sen yksityiskohtaisesta jäljentämisestä. Ohimenevä, satunnainenkin näkymä alkaa Warghin akvarelleissa elää omaa vivahteikasta elämäänsä.

Ilkka Väätti

Ilkka Väättiä on leikillisesti kutsuttu kuvan kleptomaaniksi, joka näpistelee kuva-aiheita sieltä ja täältä eikä voi paheelleen mitään; hän pelkistää ja lainailee pieniä yksityiskohtia maailman taiteen rikkaasta historiasta ja tuo jalostamansa ideat uusina, ei-esittävinä kuvina tähän päivään. Väätti on taidemaalari, taidegraafikko ja arkkitektonien rakentaja, joka aloitti kuvataiteilijan uransa vuonna 1979. Hän opiskeli Lahden taidekoulussa ja taideinstituutissa sekä Unkarin kuvataidekorkeakoulussa. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja taiteen tohtoriksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta. Hyrynsalmella vuonna 1955 syntynyt Ilkka Väätti asuu ja työskentelee Tampereella.

Palaa näyttelyt-sivulle