Elinkeinot

Elinkeinot ja väestökehitystervasoutu

Riistaisat metsästysalueet ja hyvät kalavedet antoivat ihmisille maanviljelyn ohella toimeentulon 1700-luvullakin. Karjatalous oli melko alkeellista. Tervanpoltto kohosi 1700-luvun lopulta lähtien tärkeäksi toimeentulon lähteeksi ja pysyi merkittävänä elinkeinona aina 1900-luvun alkuun saakka.

1900-luvun alussa Kajaaniin alkoi tulla teollisuutta, kun vuonna 1904 valmistunut rautatie loi edellytykset kuljetuksille. Maakuntakeskuksena Kajaaniin tuli myös valtion virastoja ja oppilaitoksia. Sotien jälkeinen nousukausi näkyi Kajaanissa ja Kainuussa rakentamisena, voimakkaana kehityskautena ja väestönkasvuna, kunnes 1960- ja 1970-luvun kriisit saivat ihmiset muuttamaan ennennäkemättömissä määrissä etelään ja Ruotsin puolelle. Kainuun väkiluku laski kymmenessä vuodessa 10 000 henkeä. Kokonaisuudessaan Kainuu menetti muutoissa väestöä melkein 37 000 henkeä sadan vuoden aikana.

Kajaanin maalaiskunta ja Kajaanin kaupunki liitettiin yhteen vuonna 1977.

Kajaanin väkiluvun kehitystä (kaupungin ja entisen maalaiskunnan yhteinen väestökehitys):

1700-luvun lopussa 600-700 as.
1900-luvun alussa noin 4 000 as.
1940 ylitettiin 10 000 as.
1953 ylitettiin 20 000 as.
1970 ylitettiin 30 000 as.